Yrttispiraali

Terveisiä kesästä ja ryytimaalta.

Jostain innostavasta kuvasta se lähti, idea yrttispiraalista. Päätin toteuttaa omani joutilaaseen kivikasaan. Kasa oli syntynyt, kun nurmikonpohjasta kipattiin kiviä ja maata johonkin odottamaan käyttöä. Suurimman osan kivistä olinkin jo latonut talon sokkelinjuureen. Nyt kasasta oli jäljellä enemmän multaa kuin kiviä.

kasa

Jo toissa vuonna väkersin kivikasan kylkeen pienen mansikkamaan, ja olin lykännyt sen reunaan myös joitakin yrttejä.

Oikealta sitruunamelissa, minttu, pikkuruinen mäkimeirami sekä sitruunatinjami.

 

Talven yli säilynyt mäkimeiramin taimi sekä ihanantuoksuinen ja -makuinen sitruunatinjami.

Lähdin muotoilemaan spiraalia, mutta ei siitä oikeastaan sellaista tullut. Kunhan jätin kivien väliin koloja yrteille. Viereisestä hiekkalaatikosta lainasin hiekkaa sitä toivoville, kuten rosmariinille.

Tässä ovat mukana myös ruohosipuli ja kaverilta saatu oreganopuska.

 

IMG_7227

Paikat valmiina korianterille, salvialle ja lipstikalle. Ne hain torilta.

 

Keskikesän runsautta. Sitruunamelissa ja minttu kasvavat liikaakin, korianterin lehtiä ja salviaa taas olisin käyttänyt enemmän kuin mitä oli tarjolla. Toivottavasti ne tuuheutuvat ensi kesänä.

 

Sitruunatinjami on ihan paras: tuoksu, maku ja kukat, jotka houkuttelevat myös perhosia ja mehiläisiä. Innokkaasti kasvavasta mättäästä siirsin syksyllä osia maanpeitteeksi perennaistutuksiin.

 

Yrttitarha runsaimmillaan elokuun helteessä.

 

Korianterin siemenet kypsyvät.

 

Lokakuussa pakkanen on kuihduttanut mintun, mutta tinjamista ja oreganosta saa vielä satoa. Pakastimeen laitoin talven varalle rosmariinit, oreganoa ja paljon tinjamia. Lipsitikan kokeileminen jäi yhteen kertaan, joten voi olla että se saa antaa paikkansa jollekin muulle yrtille. Korianterinsiemenet keräsin purkkiin. Ehkä kokeilen kylvääkin jonkun ensi keväänä. (Edit: Enpä kokeile, sillä en älynnyt, että purkin sulkeminen tiiviisti korkilla homehduttaa siemenet. Muutaman kerran kuitenkin saimme niistä makua ruokiin. Tytöistä oli kivaa käyttää morttelia. Ensi syksynä annan siementen kuivua kunnolla ennen säilömistä.)

Nyt ryytimaa on peitelty koivunlehdillä. Ensi keväänä nähdään, miten ovat talvehtineet.

 

Sadonkorjuuta: maa-artisokka

Tämän kotitarveviljelijän omavaraisuusaste on vielä osittain heikko (tilli, persilja ym. yrtit, nokkonen, kesäkurpitsa ja pinaatti sekä vadelma 100%, kukkakaali 50%, salaatti 25%, porkkana 10%, mansikka ja omena 2%, tomaatti ja herne 0%) mutta runsas maa-artisokkasato näyttää olevan turvattu tuleviksikin vuosiksi.

IMG_0753.JPG

Maa-artisokkien varret venähtivät liki kolmemetrisiksi, ja niillä on hyvä paikka kasvaa tontin kaukaisimmassa nurkassa. Lokakuun alussa huomasin niiden kukkivan, ja nyt oli aika kurkistaa onko tullut satoa.

IMG_0752.JPG

Kertyihän sitä reilu pari kiloa ensimmäisestä rivistä. Osan ylös repimistäni varsista pistin vielä takaisin maahan kasvattamaan loppuja mukuloita isommiksi. Lisää käyn kaivamassa tarpeen mukaan siihen asti, kun maa on jäässä, ja sitten taas keväällä. Parhaiten maa-artisokka siis säilyy maassa. Sitä ei kannata korjata jääkaappiin odottamaan tulevaa tarvetta.

IMG_0748.JPG

Pikkuisimmat mukulat kaivoin myös takaisin maahan. Laajennan viljelmää tänä kesänä porkkanamaana toimineelle pläntille. Luulisin että maa-artisokka pärjää hyvin hanakasti leviävälle vadelmapöheikölle.

Mitä maa-artisokasta sitten kokataan? Ensimmäisenä samettisen ihanaa pyreetä pihvin kera (miksei muuten perunoita keitetä muusiksi kermassa?), sitten herkullinen lisuke lampaalle uunissa paahdettuna, sitten keittoa jos toistakin. Jos lapset nyrpistävät nenäänsä, laimennetaan maa-artisokkamuusi perunalla ja totutellaan pikkuhiljaa.

IMG_0759.JPG

Lopuksi totean, aluehallintoviranomaisen erityisestä pyynnöstä, että espanjalaisen Valdepeñas-punaviinin kera nautitun angus-pihvin ja maa-artisokkapyreen jälkiruuaksi maistui Port Ellen vuodelta 1975. #viski

Edit: Valdepeñas Alkosta 8,90 €, Port Ellen Whisky Exchangesta 599 £. #viski #kansalaistottelemattomuus

Sokerilakkolainen näkee nälkää

Otin reippaasti vastaan haasteen herkkulakosta lokakuussa. Onian haasteen idea oli vähentää yksin ajankuluksi ja väsymykseen tai tavan vuoksi mussuttamista, juhlahetket sen sijaan olivat sallittuja jopa suotavia 🙂

Tässä päiväkirjamerkintöjä:

Ensimmäisinä aamuina on nälkä, tunne jonka muistan opiskelija-ajoilta. Ilmeisesti olen saanyt herkuista aika paljon energiaa. Sitä tarvitsenkin vielä, kun on toinenkin suu ruokittavana, mutta pikku hiljaa pitäisi taapero vierottaa. Ja samaan tahtiin minut sokerista.

Täällä kotona ja puutarhassa puuhastellessa (äidin kotijumppa: joka kolmannella askeleella nouki yksi omalta paikaltaan eksynyt esine paikalleen tai sinne päin, joka kymmenennellä nosta taapero pois vessaharjan tai muun sopimattoman luota) tulee energiaa kulutettuakin, mutta toimistotyön alettua ei juuri ole varaa päiväkahviherkkuihin. Esikoinen muuten kertoikin joskus, että isi tekee töitä tietokoneella ja äiti syö töissä pullaa! (Enpäs!)

Kaupassa meinaan ostaa kuusi banaania. Ne eivät meillä kulu kovin nopeasti, mutta voisin tehdä tummuneista S-marketin lehdessä mainostettua banaanikakkua. Paitsi etten voikaan! Kuka sen muka söisi paitsi minä itse? Ostan kolme banaania (sekä viinirypäleitä, appelsiineja ja päärynöitä).

Iltapäivällä iskevät vieroitusoireet, mutta kiellän itseltäni edes kohtuukäytön. Sivistyneelle espressolle ja suklaapalalle täytyy nyt löytyä vaihtoehto. Keitän teetä ja syön yhden hapankorpun. Asketismin nautinto ei kuitenkaan ole koukuttavaa – ja hyvä niin.

Kouraisen suuhun rusinoita ja pähkinöitä. Niiden äkkimakeus poistaa siirtää pahimman himon.

20131009-160946.jpg

Mä niin monta kertaa meinasin napata suuhuni tämän tarhasta tuodun pistelyaskartelun.

Menen pojan kanssa Robinin keikalle! Varaamme mukaan irtokarkkeja. Sovimme että minä saan syödä saman verran kuin hänkin. Imeskelee yhtä kolatuttia puoli tuntia! Salaa napsin muutaman ylimääräisen. Illalla avonainen karkkipussi houkuttaa, mutta enpäs otakaan!

20131021-101224.jpg

Ei saa koskea!

Pari kertaa houkuttelen miehen keittämään päiväkahvit ja tarjoamaan tykö belgialaisia suklaatryffeleitä. Itsehillintä on huipussaan, kun nautin vain yhden tai kaksi konvehtia.

Tekisi mieli leipoa, mutta odotetaan nyt sitten marraskuuhun, kun on syntymäpäiviäkin tulossa.

Onnistuin olemaan korvaamatta unen ja valon puutetta makealla. Näläntunteeseen (”tekis mieli jotain pientä”) kokeilen ensin juomista. Useimmiten se riittää.

Olen kovin tietoinen herkkulakosta melkein koko ajan. Voisihan sitä kokeilla pitempäänkin, jos vaikka lakkaisi tekemästä mieli, kuten monet ovat väittäneet. Säästyneet rahat käytän ensisijaisesti erään parkkisakon maksuun. Kun jätän joka päivä ostamatta yhden kahden euron suklaapatukan (paljonko ne muuten maksavat?) niin saan sakon kuitattua. Tosin en ole käynyt kaupassa kuukauden aikana kuin pari kertaa, joten houkutus tai hyöty ei ole ollut kovin suuri.

Lauantai oli karkkipäivä. Löysin autosta toffeita. Perheen kanssa vietettiin leffailtaa ja syötiin poppareita ja irtokarkkia. Sen jälkeen on vähän lipsunut makean kanssa, kakkua ja jäätelöä kahvin tai teen kanssa (tosin enemmän tai vähemmän seurassa), ja lokakuun viimeisenä päivänä napsin suuhuni loput konvehdeista, ne pahat kirsikka- ja mansikkatäytteiset.

Parin viime yön onnettoman vähäiset unet on ollut pakko korvata suklaalla. Silti aika hyvä kuukausi. Haastaisinkohan itseni kohtuullisuuteen myös kohta alkavan jouluherkuttelun kanssa?

Puutarhapäiväkirja

20131027-125922.jpg

Niin nätti pakkasaamun nokkonen.

20131027-130500.jpg

Tonttu! Vitsinä laitoin, kun kellarista löysin. Vaan enpä ole poiskaan ottanut.

20131027-130444.jpg

Vasta syysasussa huomasin pihan reunan lepän. Nätti sekin.

20131027-125947.jpg

Talviasetelma odottamassa.

20131027-130432.jpg

Kiipesin puuhun hakemaan uutta kuvakulmaa syksyyn.

20131027-130355.jpg

Rönsyansikka on kurottanut ensimmäisen rönsynsä.

Kotiäitivuosi on ollut ennen kaikkea puutarhavuosi. Olen tehnyt vielä lokakuussakin monta sellaista asiaa, jotka olin suunnitellut tekeväni joskus, toivottavasti ensi keväänä ja kesänä.

20131027-130305.jpg

Tässä kuunliljojen paikkamerkit. Ostin nuupahtaneet taimet, kun halvalla sain. Äkkiseltään muokkasin niille kasvupaikan, jossa on tähän asti kasvanut joku lehdeltään voikukan tapainen, muttei kukkiva rikkaruoho.

20131027-130252.jpg

Istutettu ja peitelty lehtien alle talvehtimaan.

20131027-130103.jpg

Tulipa ostettua myös mansikan taimia, viimeisenä päivänä ennen pakkasia. Myyjä väitti, että maahan vaan ja satoa tulee sitten kesällä. Ai eikö jouluksi? Tarmokkaasti kasasin mansikoille oman paikan kivikasan kylkeen, johon madot olivat muokanneet mainion mullan.

20131027-130010.jpg

Melkoista yritteliäisyyttä, sanoisin.

20131027-125727.jpg

Myös mansikat peittelin lehdillä.

Sitten sataa lunta, ja minä kaivan vadelman juurakoita uuden maa-artisokkapellon tieltä. Vielä hankalampi vastus on lumimarjapensas, joka on levittäytynyt juurivesoillaan vaikka kuinka laajalle. Mietin maasta revittyjen vesojen istuttamista johonkin toiseen paikkaan, mutta ”aggressiivisena lajina” lumimarja ei näteistä marjoista huolimatta ole mikään pihan kaunistus. Tökkään muutaman juuren tontin takanurkalle, jossa taitaa muuten kasvaa aika ränsistynyttä siperianhernepensasta, nuoria tuomia ynnä muuta sekalaista suuren vaahteran alla.

20131024-173743.jpg

Pikku apulainen maa-artisokan istutuspuuhissa.

20131024-173728.jpg

Pallerot paikoillaan. Tässä on ikään kuin dokumentoituna, mistä satoa kannattaa ensi syksynä etsiskellä.

20131024-173659.jpg

Ylijääneistä tein heti maa-artisokkagratiinia. Myös maa-artisokka-perunapyre oli hyvää, lastenkin mielestä, joten eiköhän me niille käyttöä löydetä.

Puut ja pensaat alkavat olla paljaina, mutta syreeni on edelleen kalpean vihreä, samoin vadelmat vihertävät vielä ja marjapensaat ja saniaiset, koiranheisi ja uudet akileijan lehdet. Syksy jatkuu. Muutaman pakkaspäivänä jälkeen on taas leutoa säätä, ja me otamme varaslähdön kevääseen!

Puutarhakirjassa törmäsin ohjeeseen: ”kylvetään avomaalle mahdollisimman aikaisin keväällä tai jopa jo syksyllä”. Siispä käännän lisää maata maa-artisokkien viereltä ja kylvämme porkkanoita!

20131024-173621.jpg

Isompi pikku apulainen tarkkailee, että porkkanansiemenet osuvat riviinsä. Näillä ohjeilla kokeilin: Kylvä kuohkeutettuun, syvämultaiseen maahan. Peitä siemenet hiekalla, mullan sijasta.

20131024-173613.jpg

Näin soma kasvimaa, jota voi laajentaa vielä kymmenkunta neliötä. Sehän on aari – ja kuulostaa jo ihan kelpo palstalta! Vaikka piti kyllä perustaa laatikkoviljelmä toisaalle, sellainen rikkaruohoton ja kotiloton. Odotamme siis jännittyneenä, mitä maasta keväällä putkahtaa.

Kohta ei ole kiire ulos puuhatarhaan, ja voin keskittyä isoin pinoon kirjoja ja lehtiä, jotka hamstrasin kirjastosta. Odotan jo innolla paneutumista suunnitteluun.

Mitä tänään syötäisiin?

Ainekirjoitushaaste

Tässä on ollut emäntien tapana selitellä, kun tämä on nyt vaan tämmöistä, vaatimatonta tekstiä, mutta hyvä jos maistuu, santsatkaa vaan. Luvassa on teille myös kooste ainekirjoituksista, yltäkylläinen tai niukka, riippuen siitä, kuinka monelle tuli stoppi ja mä-en-jaksa-enempää.

Ja lisääkin saa, jos joku vielä haluaa osallistua arvontaan seuraavan ainekirjoitushaasteen keksimisestä!

Lokakuussa blogit ovat olleet ruoka-aiheita pullollaan, kun on analysoitu, mitä jääkaappini sisältö kertoo minusta ja pakotettu houkuteltu perheenjäseniä kasvissyöjiksi.  Toivon kuitenkin, että jotain pureskeltavaa on vielä jäänyt tähänkin kattaukseen.

Muistaakseni minulla oli jotain mielessä, kun kehittelin aihetta, mutta viikon kuluessa se unohtui, ja määräajan lähestyessä alkoi hermostuttaa. Kaikki haasteessa esittelemäni teemat tuntuivat loppuunkalutuilta, tai sitten minulla ei vain ole tarpeeksi intohimoa esitelmöidä luomuruuan puolesta, puuttuu tietoa allergioista ja viimeaikaisia kokemuksia ravintolaherkuista.

Joka tapauksessa, kysyn itseltäni jälleen kerran:

Mitä tänään syötäisiin?

– Ruokaa omasta maasta. Tänään oli lautasella maa-artisokkagratiinia. Tilasin luomumukuloita maajussilta Nastolasta. Postipakettina lähetti. Lumisateessa peittelin pallerot juuri oikeanlaiseen hiekansekaiseen multaan. Vadelmapuskat tekivät tilaa uudelle tuttavuudelle. Siinä niiden on hyvä varttua pari-kolmemetriseksi aidanteeksi. Toivon että kukat hymyilevät tänne päin, eivätkä vain naapurille.

Pikakelauksella istutuksesta sadonkorjuuseen: liiat mukulat keitin ja gratinoin. Hyvä että oli maistuvaa Lapset saavat tottua makuun, sillä luvassa on ämpärikaupalla artisokkia ensi syksynä ja seuraavana keväänä, ja seuraavina…

Tässä ollaan maa-artisokkien kanssa vielä kaukana omavaraisesta kotitarveviljelystä, mutta ajatuksissani on pikku hiljaa kokeilla kasvattaa itse kaikenlaista syötävää. Toistaiseksi satoa ovat tarjonneet lähinnä villivadelma ja nokkonen. Vuohenputkisalaattiin kerään vielä rohkeutta, mutta ehkä jo ensi kesänä koristelen sen voikukannupuilla. Puutarha- ja viljelyinnostukseni on tuoretta, se ilmaantui yllättäen kolmannen raskauden pesänrakennusoireena.

Puutarhan perimmäinen tarkoitus on tuottaa iloa. Se tarjoaa mielenrauhaa ja onnistumisen elämyksiä. Se tarjoaa myös pettymyksiä. Koska elantomme ei ole kiinni tästä harrastuksesta, voin suhtautua vastoinkäymisiin tyynesti. Vuodenkierto takaa sen, että seuraavalla kerralla on taas kaikki mahdollisuudet onnistua. Joku toinen puutarhan nurkka kuitenkin antaa muuta ajateltavaa, joten kitkeräksi nysäksi jäänyttä salaattia ei kauan ehdi surra.

Puutarhanhoito todella opettaa kiireettömyyttä ja nauttimaan ikuisesta keskeneräisyydestä. Minulla on tavoitteita, mutta maltan odottaa aikaa, kun meillä on omasta maasta porkkanat, herneet, sipulit, raparperi ja monenmoiset marjat.

Joku voisi pilkata luomu-unelmiani ja lähiruokanostalgiaa: luulee olevansa maanläheinen, mutta taitaa siitä olla todellisuudentaju kaukana.

Uskon kuitenkin, että sillä mitä syömme tänään, on suuri vaikutus siihen, mitä syömme huomenna. Tämä pätee niin mikro- kuin makrotasollakin. Maanantaina lämmitämme mikrossa tähteitä. Muutaman kymmenen vuoden päästä lapsenlapseni nakertaa ylpeänä itse kasvattamaansa porkkanaa. Ja koko maailmassa on ruokaa kaikille tasapuolisesti.

Jos niin ei käykään, on vihreän voimaannuttava vaikutus joka tapauksessa kiistaton tosiseikka. Puolituntinen vadelmapuskassa on väsyneen äidin piilopaikka ja zen-hetki. Tuliaisia! Makeat marjat taikovat riiviöt jälleen suloisiksi lapsukaisiksi.

Puutarhapäiväkirja

Syksyisiä istutuspuuhia.

20130929-140636.jpg

Rönsyansikka (vas.) saa alkaa peittää pensasaidan viertä takapihalla. Se on vähän hitaampikasvuinen, mutta eihän tässä mikään kiire ole. Istutuskuoppia kaivaessa löytyi taas kaikenlaista roinaa vanhan taloraunion jäljiltä. Voisin laittaa lapset metallinpaljastimen kanssa aarteenetsintään!

20130929-140649.jpg

Pikkutalviosta luvataan, että se on nopeasti leviävä, ainavihanta maanteitekasvi, joka viihtyy parhaiten siimeksessä. Istutin pari taimea tuomien alle.

20130929-140736.jpg

Tässä on Vuokko, kesäomenapuu, jonka hedelmiä odotamme maistavamme parin kolmen vuoden päästä.

20130929-140843.jpg

Ja tämä on Heta, joka tuottaa aikanaan syysomenia.

20130929-141415.jpg

Tässä taas vanhan marjaomenapuumme satoa.

20130929-141735.jpg

Uutta: koristesyreeni, pinkkiä keväästä syksyyn!

20130929-141746.jpg

Timanttituijaa lähdin ostamaan, mutta se näytti liiaksi city-puulta meidän pihaamme. Ostin sen sijaan kartiovalkokuusen. Jonkin aikaa kestää, että siitä saa jouluvalopuun. Varsinainen heräteostos oli pikku alppiruusu. Vaikka kumpikaan kasveista ei intoudu huimaan kasvuun, tulivat ne vähän liian liki toisiaan. Taidan vielä siirtää. Kuvassa näkyvät myös äidin puutarhasta kähvelletyt (Kauhean kuopan jätit!) kuunliljanroikaleet sekä seppelvarvut, joiden tarkoitus on peittää iso osa istustusalueesta.

20130929-141758.jpg

Marketin puutarhaosastolta löysin vielä kelpo syyshortensian – ei mikään yllätys että olivat syyskuussa kaupoista loppu! Sekin on miniversio, mutta toivottavasti tekee kauniita kukkia ensisyksynä.

20130929-141812.jpg

Toisaalla: koristeomenapuun rungolla kasvava villiviini alkaa värittyä syksyyn. Näyttäisi olleen onnistunut kevään istutus. 

20130929-141819.jpg

Kyllä vain: satoa! Tyttöjen kanssa pääsimme napostelemaan muutamaan sokeriherneenpalon. Ensi kesänä sitten kunnon istutukset.

Puutarhapäiväkirja

Elo-syyskuun tunnelmia ja aikaansaannoksia.

20130916-101055.jpg

Pikku viherrakentajan taidonnäyte.

20130916-101132.jpg

Ystävältä saadut mansikantaimet saavat levittäytyä tähän.

20130916-101146.jpg

Olen orientoinut syksyyn ja siksi hämmästellyt pihoja, joissa perennat ja pensaat loistavat kirkkaissa väreissä. Minun syysilokseni on riittänyt yksi kurtturuusu, myöhäinen pikku akileijankukka tai vuodenajasta erehtynyt, nuppuja availeva syreeni. 

20130916-101213.jpg

Myöhäisen kesäkukkakimpun poimin soramontulta.

20130916-101244.jpg

I:n puutarhataidetta: ”Lintujen koti”.

20130916-101341.jpg

Nurmikko oikeassa käytössä.

20130916-101356.jpg

Ensimmäinen. Sittemmin niitä on tullut aika paljon lisää…

20130916-101559.jpg

Lasten riekkumispaikka, ja olen minäkin siinä ehtinyt muutaman kerran hengähtää.

20130916-101607.jpg

Vielä löytyy muutamia vadelmia.

20130916-101616.jpg

Pensaskrassin uudet asukkaat houkuttelivat muurahaisia apajille. 

20130916-101914.jpg

I ei anna koskea tukkaansa, mutta onneksi voin letittää pihan iiriksiä. Jostain luin vinkin vaihtoehtona lehtien leikkaamiselle. Tein sen ehkä vähän liian aikaisin, mutta tila on nyt selkeämpi uusia istutuksia ajatellen. Tästä pitäisi ensi kesänä nousta nätisti uudet lehdet palmikoiden keskelle.

20130916-101928.jpg

Soramonttu. Työn alla istutuskuoppa omenapuulle. Kesä vai syksy, makea vai hapokas, iso vai kääpiö, perhe vai kääpiöperhe?

20130916-101937.jpg

Syksyn satoa.

20130916-101945.jpg

Hiekkalaatikko tulossa vihdoin!