Lukuhaaste: aikaa on

”Parasta olis jos otettais maitoa ja Domino-keksejä ja otettais kirja ja mentäis ulos aurinkoon lukemaan.”

I on oppinut lukemaan ja löytänyt kirjaston. Voinko mennä koulun jälkeen? Siellä on kivaa, lukea kirjoja ja lainata kirjoja.

Sain syntymäpäivälahjaksi häneltä tämän:


I kävi sen kirjastosta lainaamassa. Ei ollut kysynyt apua vaan valitsi takakannen tekstin perusteella. ”Mutta miks tällä on tällainen nimi?” Lupasin selvittää ja kertoa. Kirja sopii varmasti useampaankin lukuhaaasteen kohtaan.

I on lukutoukka ja lukuperhonen, tullut mummiinsa. Minä olen vain wannabe-lukija, kun halua olisi muttei tahtoa. Muuta puuhaa on niin paljon, tai rehellisesti sanoen some syö ajan. Toki sielläkin oppii uutta, viihtyy ja ajattelu avartuu, mutta rauhallisempi olo olisi, jos tarttuisi kirjaan kännyn sijaan.

Lukuhaasteesta ajattelin apua ongelmaan, mutta toistaiseksi olen saanut lähinnä koottua kirjoja, jotka aion lukea. Moni niistä on aloitettu tai jopa melkein luettu, mutta enimmäkseen on vain hyviä aikomuksia. Ja tietenkin ahdistusta siitä, että pitäisi.

”Minulla on sängyn vieressä aina pino tiettyjä kirjoja, jotka aion lukea. Otan niitä mukaan matkoillekin. Jotkut kirjoistani ansaitsisivat bonuspisteitä lentokilometrien perusteella, koska ne ovat matkustaneet niin paljon. Lentomatka toisensa jälkeen pakkaan ne mukaan hyvin aikomuksin, mutta päädyn lukemaan jotain ihan muuta.”

Näin kirjoittaa Will Schwalbe, joka on sentään oikea harrastaja ja kirja-alan ammattilainen. Hänen kirjansa Elämän mittainen lukupiiri on minulla nyt yli puolenvälin. Aloitin lukemisen toissapäivänä. Haluaisin lukea sen nyt heti loppuun, mutta myös kirjoittaa samoin kuin hän ja samoista asioista – näistä ajatuksista joita päässäni on. Kun syön mustikkakiisseliä. Kun silitän tyttöni tukkaa. Kun katson puhelimen yhteystietolistaa. Kun itku kuristaa kurkkua. Kun yhtäkkiä tulee mieleen, että kohta voi olla liian myöhäistä. Mikä? Ei muuta kuin juuri sen kirjan lukeminen ja näiden ajatusten kirjoittaminen.

Taas mennään!

Aurinko paistaa, takapenkki laulaa ja perillä ollaan vasta, kun ollaan taas kotipihassa. 

Matkavalmistelut on tällä kertaa hoidettu aika lailla ohimennen, mutta on meillä sentään majoitukset varattu ja reitti selvä. 

Mukaan on pakattu kaikkea sadevarusteista ja pipoista uikkareihin ja toivotaan että jälkimmäisiä tarvitaan enemmän. Viimeiset kolme viikkoa Tanskassa on ollut aurinkoista ja lämmintä, mutta meille ennustetaan sateista vierailua Legolandiin. 

Matkan varrella riemastumme tutuista hahmoista ja leikkimahdollisuuksista myös Astrid Lindgrens Världissä ja paluumatkalla ihmettelemme eläimiä Kolmårdenissa. Reilun viikon matkaan mahtuu lisäksi kaupunkiretkiä Kööpenhaminassa, Malmössä ja Tukholmassa. 

Hauskaa on myös kaveriperheen seura. Takapenkin kriisitilanteessa voimme vaihtaa mukuloita niin matka voi taas jatkua  rauhallisemmin. 

Oho, ohitamme jo Auran ABC:n. Kohta ollaan laivassa! 

Lukuperhonen

Tämä on sinulle, äiti.

Istumme saunan lauteilla, minä ja tyttäreni. Hän on jo iso tyttö, huomaan aina välillä.
– Tiedätkö mikä sinussa on hienointa? Se että sussa on sisua. Jos haluat oppia ajamaan pyörällä tai luistelemaan, niin sinähän opettelet. Vaikka kiukuttaa, niin sanot että tänne se tyhmä pyörä ja ajat. Sinä kesytät sen pyörän, luistimet ja kesytät kirjaimet.
– Niin. Tiedätkö, noista suihkun lattian laatoista saa kukan, kun laittaa kolme keskelle ja siten yhden toiselle ja toiselle sivulle.
– Kuulostaa Minecraftilta ja hamahelmiltä, näet neliöitä. Ehkä sun päässä asuu matemaatikko.
– Tai iso kukan, jos tekee ensin keskelle ison neliön. Mikä on matemaatikko?
– No se on semmoinen ajattelija, joka laskee numeroita ja sellaisiakin asioita, joita ei ole olemassa.
– Arvaa moneenko mä laskin, kun oltiin tarhassa päiväunilla.
– Kahteensataan?
– (Epäuskoisena siitä että niin paljon on) Ei… sataan!
– Wow. Eikö sua sitten nukuttanut?
– Ei. Yks plus kaks on kolme.
– Tiedätkö, että matemaatikot ei laske vain numeroita vaan myös kirjaimia? (Yhtälöistä innostuen…) Jos yks plus x on neljä, niin mitä se x on?
– Yksi? Kaksi?

Sormien avulla ratkaisu selviää.
– No entäs jos kaksi miinus y on yksi niin mitä on y?
– Yksi!

Myöhemmin hän peilailee ja kampaa hiuksiaan.
– Arvaa mikä musta tulee isona. Lukutoukka! Kaunis lukutoukka.
– Eli siis lukuperhonen?
– Joo musta tulee lukuperhonen.

Puutarhasuunnitelmia

Näitä ideoita on kerääntynyt jo parin vuoden ajalta, on vain jäänyt lista julkaisemattomaksi luonnokseksi. Osa suunnitelmista on toteutunutkin, loput ovat to do -listalla.

Viime kesältä on valokuvia kameran rullassa, mutta muistiinpanoja puuttuu. Nyt pitää malttaa mielensä, ettei tule kaivaneeksi ylös jotain syksyisiä istutuksia.

  • Pihakäytävän reunaan, nurmikon ja kivituhkan väliin kaistale jotain kestävää matalaa maanpeittokasvia: maahumalaa tai rohtotädykettä. Jälkimmäinen on pihan alkuperäistä kasvustoa ja pienellä huolepidolla ja jakamisella se alkaa mukavasti vallata alaa. Mutta ensin tarvitaan kiviä reunustamaan myös käytävä.
  • Loput kivihommat: jos kiviä riittää, rittää laitettavaakin. Tätähän voisi jo tehdä, vaikka kaikki lumet eivät ole vielä sulaneet.
  • Kaivonkannen päälle pikku kivikkotarha, ”taikaympyrä”: kiviä, sammalta, mehitähtiä. Kasvualustan multaa ja hiekkaa. Aloitettu, keskeneräisenäkin ihan nätti. Ja pääosassa kuvassa on siis rohtotädyke, joka muuten on talven jälkeenkin vihreä:

  • Hankintalistalle: kukkapenkkiin rönsyakankaalia (vaikka tuo rohtotädyke ajanee saman asian), harmaakurjenpolvi ”ballerina”, varjoyrtille kavereita ja pari seppelvarpua lisää. Sekä kiviä ja kuorikatetta. Oho! Ostinkin jo. Kylläpä on näppärää etsiminen, vertailu ja ostaminen verkkokaupoista.
  • Hiekkalaatikon ympärille myös maahumalaa, suikeroalpia, rohtotädykettä jne. sekä kuorikatetta. Multa ja nokkoset pikku varpaiden alla ei ole kiva. Toisaalta mansikka, sekä puutarha- että metsälaatuinen, näyttäisi leviävän niin, että siitä saadaan maanpeitettä koko nurkalle.
  • Kuorikatetta haetaan peittämään sekä istutusten aukkoja että puiston pohjaa, niin se ei pääse liiaksi vihertämään nokkosta ja illakkoa.
  • Potagerin rakentaminen. Viljelykset levittäytyvät pitkin tontin itä- ja eteläreunoja leikkipaikkojen väleihin. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä on vain hauskaa, että kesken hiekkalaatikko- ja majaleikkien tai trampalla hyppelyn voi käydä napsimassa marjoja, herneitä tai ruohosipulia. Tehty! Tässä alkukesän tilanne:

  • Heräteostoksena kirjakaupasta tarttui mukaan uutuuskirja Lavatarhuri. Sen ja tämän mainion Tarhuri-sivuston ohjeilla laajennan ja hoidan keittiöpuutarhaa.
  • Kasvimaalle rucola, pinaatti, salaatti, valkosipuli, kesäkurpitsa, tomaatti, mansikka, yrttejä, kukkakaali. Pitäisiköhän se lehtikaalikin? Maa-artisokalle annoin lisätilaa tontinreunalta, porkkanalle tarvitaan paikka ja kurkulle. Tällainen suunnitelma löytyi, paitsi että tomaatin paikalle ehdin jo loppusyksystä siirtää mansikantaimia:

  • Raivaan lisää tilaa vadelmilta. Siellä välissä raparperi toivottavasti jo tänä vuonna innostuu kasvamaan vähän enemmän. Toisella puolen hiekkalaatikkoa on lisää mansikkaa ja yrttejä.
  • Tosin tämä kuva saattaa vihjata, että kasvimaan paikka ei ole se paras mahdollinen, kun muu piha on ollut täysin sula jo hyvän aikaa:

  • Koivu kaadetaan ensi talvena ja mansikka- ja yrttimaa laajennetaan kohti lämmintä talonseinustaa.
  • Feng shui -puutarha (opiskelu työn alla)
  • Pihan sisäänkäynnin luo kivikkoa, heiniä, ajuruohoa, tinjamia, luonnonkukkia; roskapöntölle paikka, ehkä toiselle puolelle (heinää piisaa, siirsin tinjamin sieltä pois näivettymästä). Miten olisi lamohietakirsikka?
  • Laventelit koristeomenapuiden alle nurmikon reunaan. Ei onnistunut siemenkasvatus viime keväänä. Toteutuu, jos joskus hankin valmiita taimia – sitä paitsi sen paikan valloittivat kotkansiivet:

  • Paputunneli tuulensuojaksi (mikä ihmeen paputunneli ja mihin?)
  • Kehäkukkia ja samettikukkia kasvisten sekaan. Viime keväänä sain taimia koulun myyjäisistä, olisi pitänyt ottaa siemeniä talteen. Pitää muistaa nyt ostaa siemeniä ja kylvää toukokuun alussa.
  • Alppikärhö varaston seinää kiipeämään, uusi taimi viime syksynä tuhoamani tilalle. Mutta vasta räystäslautojen ja maalauksen jälkeen.
  • Lehtikompostien rakentaminen ja naamiointi. Edes rakentaminen. Naamioinnilla lienen ajatellut kurpitsan istuttamista. Mutta kyllä pitää jotakin niille tontin reunan juuri- oksa- ja naattikasoille tehdä. Mielensäpahoittajaa lainaten: Kyllä ei naapurikaan sellaisia mielellään katsele. Vaikka mitäs asiaa sillä nyt olisi meidän puolelle vilkuilla.
  • Joku kaunis, varjoon sopiva pensas portaikon ikkunaa vastapäätä. Tähän näkymään taisin istuttaa syksyllä kuunliljojen joukkoon valkoista verenpisaraa. Sellaisen kauniin yhdistelmän bongasin jostain kuvasta. Tulee hieno, jos vain viimeiset euron aletaimet olivat elinkelpoisia. Itse asiassa ne kotkansiivetkin saattavat saada siirron tänne. Viereinen nurkka kuitenkin kaipaisi jotain, ja se jokin voisi olla vaikka tämä isotöyhtöangervo, joka vie tilaa ja aurinkoa Vuokolta:

  • Priority 1: terassinviereisen istutusalueen pengerrys (siihen tarvitaan isoja kiviä, mies ja maansiirtokone – tai jos ei tänäkään kesänä ala tapahtua, niin nainen, lapio ja vähän pienempiä kiviä) ja hankinnat: tuoksuva jasmikesuikerotuhkapensas, seppelvarpua, jota on toisellakin puolella, tai lamoherukkaa tai lamohietakirsikkaa tai ruusuja?
  • Priority 1 myös: Puumajan valmiiksi rakentaminen eli lautakasan hävittäminen tyttöjen kukkapenkin vierestä ja minun maisemastani. Kummallista kuinka silmä on tottunut siihen, että katson aina ruokaillessani pihan (kolmanneksi) ruminta yksityiskohtaa.
  • Tähän olen suunnitellut loistosalviaa, harmaakurjenpolvea, kesäpikkusydäntä ja syysleimua.
  • Jännittävää on myös seurata, mitä sieltä kukkapenkistä paljastuu. Yhtään en muista mitä istutimme näihin ruukkuihin. Kuunliljaa ja iiristä siihen ainakin siirrettiin:


Vintage-matka Pariisiin

Ah, loma lähestyy ja lopulta suunnittelukin on edennyt asianmukaisesti. Pari vuotta sitten kolusimme Pariisia ja erityisesti Saint-Germain-des-Prés’tä vauvan kanssa. Tällä kertaa olemme ihan aikuisten kesken ja uusilla kulmilla. Saatamme menettää jonkun bébé-edun museojonossa, mutta ei voi kieltää, etteikö aikuismatkassa olisi puolensa.

Voisihan ajankohta olla toukokuukin, mutta kun se herrojen kohde, Retromobile, itsepintaisesti järjestää happeningin helmikuussa, niin nautitaan nyt sitten koleasta talvisäästä.

IMG_1806

Tällä kertaa varasimme asunnon Airbnb:n kautta: keskeinen sijainti, edullinen hinta neljälle, kovasti kehuttu emäntä. Marais’n alue on meille uusi ja kuulostaa kiehtovalta. Vintageputiikkeja, leipomoita, teehuoneita, mielenkiintoisia museoita, historiaa ja katuvilinää, ihan lyhyt matka oopperalle, jos vaikka kävisi katsastamassa illan tarjonnan.

Aamiaisleivät haemme tietenkin Poilânelta, teen Palais den Thésiltä tai Mariage Frèresiltä. Eväät näyttelyyn leipomosta, juustokaupasta… Viimeksi kun opimme, että messuhallin voi mainiosti ottaa picnic-eväät viineineen. Myös iltapalaa voimme syödä kämpillä ja panostaa lounaisiin: herkkuruokaa huokeaan hintaan verrattuna illallisiin samoissa ravintoloissa.

IMG_1970

Torstaiaamuksi suuntaamme Montmartrelle ja sieltä kävelemme jonkun erinomaisen bistrolounaan jälkeen shoppailemaan keskustaan. SoFon ja muiden alueiden suosituksia parhaista kuppiloista olemme bonganneet lehdistä ja verkkosivuilta, Restaurant Braisenville, Le Chateubriand, King Palace, Dessance, Le Servan, Caillebotte, Le Relais de L’Entrecote ja Le Bon Georges esimerkiksi. Tärkeää on yrittää ajoittaa nälkä oikein ja toisaalta tarttua aina tilaisuuteen, vaikka ei nälkä olisikaan. Tällä kertaa en usko, jos joku sanoo, ettei nyt kannata pysähtyä crêpes-kioskille, ”koska pitää jättää tilaa päivälliselle”.

M suunnitteli visiittiä myös Mouling Rougeen, mikä olisi myös istunut upeasti vintage-teemaan. Hinnan ja amerikkalaisten Trip Advisor -arvioiden perusteella kuitenkin hylkäsimme sen. Törkyhintainen mutta kehno illallinen, paljaat rinnat (lots of nudity!), yrmeät tarjoilijat tai huonotapainen italiaismummo samassa ahtaassa pöydässä ei vielä säikyttänyt, mutta jos tanssijat eivät pysy playback-musiikin tahdissa, en taida sietää katsoa showta.

IMG_1838

Perjantain ohjelmassa on Retromobile. Ja kun rouvasväki on alkuiltapäivään mennessä saanut ihailla tarpeekseen tyylikkäitä historiallisia ajoneuvoja ja kaikkea autoilu- sekä kilpa-ajokulttuuriin liittyvää tavaraa ja rekvisiittaa, voi se hyvästellä vasta alkuun päässeet, joka kulmalla suustaan kiinni jäävät herrat ja suunnata hammamiin rentoutumaan.

Viime kerralla matkaohjelma jäi vajaaksi Suuren Moskeijan minttuteen ja baklava-leivosten osalta. Nyt ajattelin lisätä siihen vielä kylpyläelämyksen. Paitsi että juuri nyt se on valitettavasti liian riskialtis uskonnollis-poliittinen matkakohde. Valitsemme siis kaupallis-maallisemman vaihtoehdon, O’Kari hammamin.

Lauantaina: Pariisin kirpputorit, ainakin yksi niistä tai osa siitä. Päädyimme erinäisten kuvausten perusteella eteläiseen Puces de Vanvesiin.

Sunnuntaina: Brunssi, jossain ihastuttavassa paikassa, Musée de l’Orangerie tai Musée d’Orsay.

Tällaisia suunnitelmia muutettavaksi, unohtamatta iltapäiväteetä jossain erinomaisesa teehuoneessa, Pierre Hermén macaroneja tai pastiksia ennen illallista.

Maratoonarin kuntovuosi

IMG_6069

Juoksin puolimaratonin. Nyt lepäilen sosiaalisen median äärellä, kehun itseäni, venyttelen ja opettelen taas kävelemään. Tiedonhankinnassa oli vuorossa palautuminen: juon, syön ja kävelen, viikon päästä voi aloittaa varovasti lenkkeilyn… vai olisiko kausi nyt tässä?

Valmistautuminen alkoi jälleen pari viikkoa ennen tapahtumaa: joitakin juoksulenkkejä 5-10 km, yksi 16 km viikkoa ennen tapahtumaa, työmatkapyöräilyä noin 100 km sekä edellisenä iltana vielä 3 km ”maratonvauhdilla”, siis sillä samalla kuin aina – vaikka onhan vauhtini toki noussut kesän mittaan, ei vähiten uusien kenkien ansiosta.

Koska flunssa tai muu este oli varsin todennäköinen, ilmoittauduin tapahtumaan vasta juoksupäivänä. Melko kallista, 60 e. Ilmaiseksikin olisi voinut juosta, tuosta noin kirkonkylälle ja takaisin. Mutta Tampere puolimaraton oli hyvin järjestetty, ja ainahan paikallisia seuroja kannattaa kannattaa.

Ruokatankkaus oli taas ekstrapullaa ja -banaaneja aina muistaessa sekä urheilujuomaa tapahtuma-aamuna (siis pari kolme päivää liian myöhään, sanovat). Huolissani kysyin ilmoittautuessa, onko Keskustorilla vielä bajamajoja, vai onko lähtöpissan aika jo 1,5 h ennen starttia. En kuulemma ollut ainoa kyselijä, eikä ihme, sillä hädässä ei ole juokseminen eikä citymaratonilla niin vain kipaista puskaan eikä varsinkaan porttikonkiin.

Pari vessaa oli torille järjestetty, mutta käytin huoltopisteenä mäkkäriä, jossa mukaan kannustamaan lähteneet tytöt saivat lounasta. Minun juoksiessani muu perhe viihtyi Rullassa ja Pikku kakkosen leikkipuistossa. Ihanaa, että olivat maalissa vastassa, ja järjestetty oli myös autokuljetus kotiin ja saunaan.

Matkan varrella oli monta kierrosta ja mutkaa, suorempaakin reittiä olisi voinut mennä! Mutta tulipahan 21 km täyteen. Maisemia en oikein osannut ihailla, vaikka niitä olisi ollut tarjolla niin Näsi- kuin Pyhäjärvelläkin sekä siinä välissä aurinkoisessa kaupungissakin.

Juoksun tahdittamisesta taas superkiitos The Irrationalsille, joka jaksoi vetää koko vanhan albumin lähes kolmeen kertaan. Tutusta musiikista oli hyvä laskea, missä mennään.

IMG_6072

Ilmapallon kanssa juossut 2:00:00-jänis pysyi hyvin näköpiirissä koko alkumatkan. Jossain vaiheessa sen etumatka venyi niin, että päätin vain juosta omaa juoksua ja katsoa mihin se riittää. 5 km ennen maalia otin kuitenkin jänön kiinni ja kipaisin ohi. Vaikka olihan se loppumatka aika raskasta ja tylsää. Yritin keskittyä musiikkiin tai suunnitella tulevia maratonejani, mutta ajatus ei kulkenut yhtään jalkoja paremmin. Ensimmäiseen (sic!) aikaan 1:59:07 olen tosi tyytyväinen, sadan nopeimman naisen joukossa eli hienosti mukana leader-tuloslistalla!

Niin että tästäpä onkin sitten hyvä suunnitella seuraavia tavoitteita: nopeammin vai pitemmälle? Ensi kesän tavoite on urheilla riatlonit ja puolimaratonit vähemmällä vaivalla ja ajalla, mutta sitten – tat-ta-daa! – julkaisen tavoitteen syksylle 2017… hetkonen siihenhän on vielä 3 vuotta! Luulin täyttäväni tässä kohta 38 v. mutta sama sen väliä, nelikymppisiä juhlin juoksemalla jonkun messevän citymaratonin, vaikka Barcelonassa tai San Franciscossa, New Yorkissa… Tosin kalenteri näyttää, että syyskuussa olisi tarjoalla maratoneja paikoissa kuten Boring, Oregon, Omsk, Siperia ja Logroño, Espanja.

Matkabudjetin kerääminen alkaa nyt, joten huomio kaikki sponsorit! Jokaisesta juostusta kilometristä 2 euroa maratonprojektille tekee noin 4 000 euroa, kun juoksukelejä on kolmen vuoden aikana noin 24 kk, ja keskimäärin 20 km/vko voisi kuvitella juoksevansa. Suunnitelmaa voi verrata kuluneen kesän saldoon: 3-7 harjoitusta/kk, 20-50 km/kk. (Kyllä, juuri hankin palkinnoksi Sportstracker Premiumin!) Neljällä tonnilla pääsee pääsee vähän kauemmaksi tai pitemmäksi aikaa tai paremmassa seurassa… Varaa nyt omat lahjakilometrisi! 🙂

Tässä uupuneita koipia verrytelleessä jää vielä vastausta vaille yksi kysymys: Miksi ihmeessä? Kerron kun keksin jotain pätevää.

Kuntovuosi 2014 jatkuu juoksulla

IMG_0031.PNG

Kesän parhaita hetkiä oli sukeltaa järveen juoksulenkin jälkeen.

 

Tähän mennessä, huhti-elokuussa, olen juossut noin 140 km ja pyöräillyt lähes 500 km. Paino on noussut kilon per kinttu. Juoksuvauhtikin on kehittynyt. Kyllä tätä jo harrastukseksi voi kutsua.

Kisamenestystä tuli heinäkuussa, kun urheilimme entisen kotikylän riatlonin, 200 m uintia, 13 km pyöräilyä ja 4 km juoksua. Aika 1:01:56 asettaa aika selvän tavoitteen ensi vuodelle! Ja perheenjäsentenvälisen voitin yli 8 minuutilla, mikä osoittaa että varsin kohtuullisellakin harjoittelulla saa tuloksia aikaan. Mies jäi jälkeen jo pyöräilyosuudella, ”siinä alun tappoylämäessä”. Mikä mäki missä? Eiköhän ensi kesänä meillä kuitenkin ole jo vähän tasaväkisempi kisa.

Jossain vaiheessa kesää diagnosoin niin hienon pro-vaivan kuin juoksijan polvi. Neljän kilometrin jälkeen yleensä alkoi sattua oikeaan polveen. Vaiva onneksi näyttäisi taittuvan venyttelyllä.

 

Valmistauduin kaksi viikkoa huolellisesti kauden ”päätapahtumaan”, kotikylän puolimaratoniin.

Opiskelin netistä juoksutekniikkaa, katsoin videoita ja muutaman kerran harjoittelinkin loikkimista, perspotkuja, erilaisia askelluksia, alamäkijuoksua ja vauhdin vaihteluita.

Sitten keksin että kengät, ne pitää nyt saada uudet. Opiskelin juoksukenkien ominaisuuksia ja arvuuttelin pronaation astetta. Kaupassa minulle myytiin hyvät, tukevat, neutraalit kengät. Tai oikeammin kalliit ja parhaat. Uutuusmalli, jonka kaikki tosijuoksijatkin ovat hankkineet. Sehän tietenkin ilahdutti, mutta erityisesti se, että sain kengät lopulta nettikaupasta 50 euroa halvemmalla.

Seuraavaksi googlasin ”juoksukengät sisäänajo”. Ehdotti 100-200 km ennen kisaa. 10-20 km saa luvan olla riittävä.

Entäs tankkaus?

IMG_0830

”Tankkaaminen kannattaa tehdä lisäämällä maratonia edeltävien päivien ravintoon hiilihydraattia sisältäviä ravintoaineita, mm. leipää, puuroa, pastaa, riisiä, perunoita, hedelmiä ja marjoja. Myös urheilujuomia nauttimalla saa kätevästi täydennystä varastoihin. Erityisen tärkeää on, että pitäydytään tutuissa ravintoaineissa, eikä lähdetä viimemetreillä kokeilemaan mitään uusia tuttavuuksia.” Paras valinta on siis tuikituttu korvapuusti tuplana.

 

Urheiluohjelma näytti tältä:

Su lenkki 10 km
Ma lepo, eikun työmatkapyöräily 24 km
Ti pyöräily
Ke pyöräily ja venyttely
To pyöräily
Pe juoksu 5 km ja tanssia discossa 2h
La lepo eikun tanssi 2h
Su lepo
Ma lenkki 4 km
Ti pyöräily
Ke pyöräily
To lepo
Pe suunnitelmissa lepo ja pieni verryttely

…mutta sitten torstaina:

IMG_0831

Nokka vuotaa, kurkkukipu leviää. Se siitä sitten. Hukkaan meni kanapastat ja raejuustot ja varsinkin pullat. Hetken harmittelin ja sitten lähdin etsimään seuraavaa tilaisuutta. Valitsin Tampereen puolimaratonin syyskuun puolivälissä. Katumaraton kuulostaa hauskalta tapahtumalta. Katsojien kannustus tsemppaa jaksamaan vielä seuraavan kilometrin.

Flunssasta on toivuttu, aloitan uuden valmistautumisen.