Lukuhaaste: loput ja puuttuvat

Nyt en enää jaksa kirjoittaa lukuhaasteen joka kirjasta erikseen, varsinkin kun osan lukemisesta on niin kauan aikaa, ettei niistä muista mitään lukematta uudelleen.

Tässä loput 7 kirjaa:

Kirjassa lähetetään kirjeitä: Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Kirjeistä koostuva kirja oli paitsi kepeä ja koskettava, myös oli mielenkiintoinen kuvaus toisesta maailmansodasta ja sen jälkimainingeista Englannin Guernseyn saarella. Nokkela sanailu ja rakastumiset tasapainottavat kertomuksia sodan epäoikeudenmukaisuuksia ja kauheuksia.


Kirjailija on unelma-ammatissani: Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta. Kustannuspäällikkö on niin tympääntynyt työhönsä, että jää vuorotteluvapaalle ja joutessaan kirjoittaa terapiakirjan, itsetutkiskelua, jonka esimerkiksi minä sitten luin. Melkein loppuun saakka odotin, että kirja lunastaisi lupauksen kepeän vakavasta, herkullisen tarkasta kuvasta naisen elämään, mutta ei. Selittelevä kerronta, moneen kertaan käytetty idea ja tylsät näkemykset jättivät salaviisauden salaisuudeksi.

 

Kirjan kansi on ruma: Niina Revon Kompleksi. En valinnut kirjaa rumuuden takia, mutta eipä siitä oikein muuta jäänyt käteen. ”Kylmäävän hauska ja villi romaani, joka muodostaa ovelan kaleidoskoopin.” Joopa joo.

 

Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja: Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli. Iltasatulukemistoa, väärinkäsityksiä ja sähläystä, mutta lapset tykkää.

En ole ikinä ennen kuullut kirjasta: Kristiina Bruunin Kaikki mikä on sinun tuli vastaan kirjaston uutuushyllyssä, mutta toki tähän kohtaan olisi vonut sopia vaikka mikä kirja! Kaunis kirja.

 

Eläkeläisen suosittelema kirja: Will Schalben Elämän mittainen lukupiiri. Tärkein lukemani kirja. Minunkin vuoteni oli ilon ja kaipauksentäyteinen. Äiti oli lukija, minä vain wannabe… Välillä leikin ajatuksella, että minun tehtäväni on nyt lukea kaikki ne kirjat, mitä äiti ei enää voi. Ainakin jollain tasolla lukeminen on nyt tapa päästä lähelle äitiä. Schwalben lukemat ja suosittelemat kirjat olivat enimmäkseen varsin raskaita, joten lukuvinkkejä siitä tuskin haen, mutta muuten varmasti tartun kirjaan jonkin ajan kuluttua uudelleen, erilaista lukukokemusta ja perspektiiviä odottaen.

 

Kirjassa on alle 150 sivua: Vaikkapa Ulf Starkin ja Linda Bondestamin (suom. Liisa Ryömä) päivänsäde ja menninkäinen -mukaelma Oma Pieni Pikkuruinen. Jännittävässä ja oivaltavassa lastenkirjassa pimeässä asuva Olento ystävystyy Kipinän kanssa. Rakkaus on luopumista.

 

Pääsin siis lukuhaasteessa noin puoliväliin. Sekin on ensikertalaiselle aika hyvä. Nämä teemat jäivät seuraaviin vuosiin:

  • Matkakertomus (en päässyt Virpi Hämeen-Anttilan Minun Intiani -teosta muutamaan ensimmäistä lukua pitemmälle. Idea vaikutti hyvältä, mutta kerronta puudutti eikä Intia jaksanutkaan kiinnostaa)
  • Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja (intialaisen Aravind Adigan Valkoinen tiikeri odottaa hyllyssäni edelleen)
  • Sarjakuvakirja (lainasin, mutten lukenut)
  • Näytelmä
  • Kirjan nimi on kysymys (paitsi Kuinkas sitten kävikään? – sen valitsen aina, kun ei huvaittaisi lukea iltasatua)
  • Historiaa käsittelevä tietokirja
  • 1700-luvulla kirjoitettu kirja
  • Kirjassa mukana Marilyn Monroe
  • Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja
  • Elämäkerta tai muistelmateos (Astrid Lingrenin elämäkerran lainasin, mutten päässyt lukemiseen asti)
  • Olympialaisista kertova kirja
  • Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja (tai saatoin lukeakin)
  • Keskustelua herättänyt kirja (en ainakaan tällaista erityisesti etsinyt)
  • Kokoelma esseitä tai kolumneja
  • Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
  • Jossain päin maailmaa kielletty kirja
  • Nobel-voittajan kirjoittama kirja
  • 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
  • Kirjassa mukana Pablo Picasso
  • Suomalaisesta miehestä kertova kirja
  • Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja (R suositteli Neropatin päiväkirjaa, mutta en ehtinyt lukea, vaikka juuri pikkusisko kehui, että hän ehti vartissa jo sivulle 50 – vuoden 2017 lukulistalle siis)
  • Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
  • Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja (jotain taisimme lainata ”suosittelupöydältä”ja ehkä jotain ainakin lapsille kysyinkin, en vain muista mitä!)
  • Vuonna 2016 julkaistu kirja

Vuoden 2017 haasteeseen aion osallistua myös, tavoitteena oma ennätys, kuten monella muullakin.

 

Lukuhaaste: kirjastosta kertova kirja

Jacques Bonnet: Kirjaston henget

Kymmenettuhannet alleviivatut kirjat joihin olen tehnyt reunamerkintöjä ja jotka ovat nielleet suuren osan ansaitsemistani rahoista, eivät siis ole minkään arvoisia. Se on linjasa sen tosiasian kanssa, että olen aina pitänyt niitä aineellisena ja henkisenä jatkeenani.

Kiehtova, mutta lainauksineen ja teosmainintoineen jokseenkin vaikealukuinen kirja kirjoista ja ihmisistä, jotka keräilevät kirjoja kirjastoihinsa. Ainakin opin sen, kuinka paljon ylimääräistä päänvaivaa aiheuttaisi tuhansien tai kymmenientuhansien omien kirjojen säilyttäminen ja luokittelu. Alle kahden sadan kirjan järjestäminen värin mukaan yhteen hyllyyn on paljon näppärämpää kuin pohtia, uskaltaako Borgesia ja Garcia Lorcaa asettaa vierekkäin, miten sijoittaa hakuteokset tai miten hyvin erikokoiset ja -muotoiset taidekirjat pitäisi järjestää, teemoittain vai esteettisesti.


Kuvassa näkyy myös edellisen lukijan ehdotus paremmaksi käännökseksi. Pitkin kirjaa on merkitty erityisesti turhat persoonapronominit.

 

 

 

 

 

Lukuhaaste: kirjanaama

Vuoden mittaan näin monia tosi hienoja kirjanaamoja, mutta omalle kohdalleni ei sattunut inspiroivia kansia. Siispä kirjanaama (5. haaste) tehtiin perinteisesti ja lastenkirjahyllyn kestosuosikista:

Kyseessä on Martti Ruokosen ja Jukka Laajarinteen Mummon kone, jossa ”kuvan, tekstin ja äänen hieno yhteispeli muodostaa pienen kokonaistaideteoksen”.

Laura laittaa koneeseen keittokirjan.
BZZZZZZZ!

Tulee paperisilppua. 

 

Lukuhaaste: tärkeä aihe, hobitit

Haastekohtaan perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja sopi hyvin Noble Smithin Konnun kootut viisaudet. R on jo pitkään ollut Tolkien-fani, M myös ja odottaa että voisi nuorimmaisellekin jo alkaa Hobitin iltasaduksi. Mutta odotetaan nyt että hänkin olisi koululainen.

Itse en jaksa Tarua sormusten herrasta toiseen kertaan enkä halua Hobittia aloittaakaan, mutta Konnun kootut viisaudet – Lyhyt opaskirja pitkään ja onnelliseen elämään – on sopivan kevyttä, nykymaailmaan linkitettyä ja teemoittain jäsenneltyä  Hobitti-tietoutta ja tarinaa.


Luin kirjaa pojalle iltasatuna ja hän täydensi faktoilla Konnun ja ympäristön maantieteestä, sankareista, hirviöistä ja tapahtumista. Kävimme monta hyvää keskustelua maailman menosta, vaikka hänellä ei olekaan omakohtaisia kokemuksia oravanpyöristä, itsensä hukkaamisesta tai muista aikuisten asioista. Ehkä hän kuitenkin muistaa joskus myöhemmin kirjan sanoman siitä, että omaan elämään kannattaa ottaa oppia hobittien tavoista kohdella ystäviä, selvitä vastoinkäymisistä, nauttia elämästä ja vaalia ympäristöä. Hobittitestistä R sai tietenkin superhobittipisteet. Ja olenhan minäkin luonut hobittipuutarhan!

Konnun viisaus kertoo meille…
”Anna moraalisen kompassisi osoittaa suuntaa ison väen maailmassa äläkä suostu tekemään kompromisseja sen suhteen, kuka pohjimmiltasi olet.”

”Hyvä uni pitää terveenä, iloisena eikä luultavimmin johda lohikäärmeitä kiukustuttaviin tekoihin.”

 

Lukuhaaste: minun maisemani

Haastekohta 7: Vihervuosi 2016 -sloganiin ”Minun maisemani – maalla ja kaupungissa” sopiva kirja.

”Vihervuosi on ympäristöministeriön nimeämä teemavuosi, jonka tavoitteena on herättää yksittäiset ihmiset, yhteisöt, järjestöt ja yritykset toimimaan paremman ja viihtyisämmän elinympäristön puolesta.”

Luonnollisesti puutarhakirja siis. Ja viimeisin lukemani sellainen oli F.H. Burnettin Salainen puutarha. Muistan lukeneeni sen lapsena, mutta mielessäni oli vain mielikuva puutarhasta ja muurista – jotka tällä lukukerralla olivatkin ihan toisenlaiset.

Jollei sinulla milloinkaan ole ollut puutarhaa, niin et voi käsittää sitä, ja jos sinulla on ollut puutarha, niin tiedät, että voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan kaikesta mitä siellä tapahtuu. Ensin näytti siltä kuin loputon tulva vihreää olisi puskenut itselleen tietä läpi maan, ruohikon, kukkapenkkien ja vieläpä muurien rakostenkin. Sitten vihreässä alkoi näkyä nuppuja ja nuput alkoivat paisua muuttuen värikkäiksi ja saaden kaikki mahdolliset sinisen, sinipunertavan ja punaisen vivahdukset.

Kirjan sanoma on ajatusten voima ja reippaiden elämätapojen taika. ”Harvinaisen ikävän näköisestäkin” pikku tytöstä voi tulla ”melkeinpä sievä” ja sitten ”jopa kaunis” kunhan vain lopettaa yrmyilyn ja kiukuttelun, juoksee nummilla, syö hyvin ja ystävystyy ihmisten ja eläinten kanssa. Vähän teki tiukkaa olla alleviivaamatta meidän ”ärripää-Maryllemme” tiettyjä kohtia kuten:

Niin kauan kuin Maryn mieli oli täynnä pelkkää happamuutta ja kiukkuisia ajatuksia ihmisistä, niin kauan kuin hän ei ollut mistään huvittunut eikä pitänyt mistään, niin kauan hän oli keltanaamainen, sairaalloinen, kärttyisä ja onneton lapsi. Mutta olosuhteet olivat hyvin suopeat hänelle, vaikka hän ei sitä itse tiennyt. Punarinta ja nummen mökki… kevät ja päivä päivältä eloon elpyvä salainen puutarha sekä lopuksi nummen poika elukkoineen askarruttivat niin hänen mieltään, ettei siinä enää ollut tilaa nyrpeille ajatuksille…

Tyttö kyllä kiinnostui sekä puutarhasta että nummista. Ehkä vielä joskus lähdemme yhdessä retkelle kesäiseen Yorkshireen.

IMG_6997

Lukuhaaste: vieraalla kielellä kirjoitettu kirja

Tässäpä oli varsinainen haaste: Franz Kafkan Das Schloss saksaksi! Tunnen toki K:n entuudestaan, Oikeusjutusta jota analysoin lukioaikana. Tämän kirjan löysin hyllystä, olen joskus vaihto-opiskeluvuotena Saksassa ostanut sen yliopiston divarista – vai miksi muuten siinä olisi merkintä Ronald Rausch 27-10-1995?

Ehkä aikomuksenani oli lukea kirja, mutta myöhemmin ei Kafka jaksanut kiinnostaa saati saksaksi lukeminen. Lainasin siis suomennoksen avuksi ja ryhdyin hommiin.

***

…Ehei, nie passiert, never happened… mutta blogiluonnoksen perusteella minulla oli oikein hyvä aikomus ja kovat tavoitteet, kirjahan ei ole edes mikään lituska!

Das Schloss odottaa yhä hyllyssä jotain kummallista inspiraatiota, kun kaikki muut varteenotettavat kirjat on luettu eikä ole muutakaan tähdellistä tekemistä.