Lukuhaaste: yli 500 sivua

Tähän yli 500-sivuiseen teokseen eli kirjaan numero 25 vuoden 2016 lukuhaaste minun osaltani oikeastaan tyssäsikin – jo helmikuussa. Jussi Valtosen teos He eivät tiedä mitä tekevät oli erittäin kiinnostava, mutta ei alkuun niin mukaansatempaava, että olisin lukenut kovin ahkerasti. Yleensä tartuin siihen iltaisin ennen nukkumaan menoa ja ehdin lukea kymmenen minuuttia tai vartin. Välipaloina luin muitakin kirjoja, mutta niitäkään ei tullut kirjattua haasteeseen. Nyt päätin kuitenkin ottaa loppukirin ja kirjata lukemani kirjat ja yrittää ainakin puoliväliin 50 kirjan haasteessa.

”iAm-hahmoissa he eläisivät ikuisesti, ihmisten kokemuksissa, nuoret selittivät. 
− Mä haluan että mun elämällä on joku merkitys, yksi nuorista sanoi. 
− En mä tajua miksi mä tyytyisin vähempään, toinen sanoi. − Kuin että mut valitaan kaikkien niiden tuhansien joukosta.”

Valtosen tarina oli minusta jännittävä ja pidin sitä suorastaan scifinä. Tämä oli ensimmäinen yritys kiinnostua lajista. Oikeaa scifiä harrastava kaverini kyllä arvioi kirjan alkeelliseksi kokoelmaksi itsestäänselvyyksiä. Viimeiset 150 sivua luin lopulta yhdeltä istumalta. Tosin enää en muista miten tarina päättyi ja kuka lopulta kuoli tai tappoi, jos kukaan, mutta se ei kai ole tärkeääkään. Vaikuttavampaa oli moninaisten inhimillisten teemojen tarkkanäköinen käsittely. Kirjan nimi todellakin kuvaa ihmisten oletuksia, sanomisia, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, syitä ja seurauksia.

”Alina puristi silmänsä kiinni, avasi ne taas ja tuijotti asfalttia edessään. Oliko mahdollista, että tämä oli totta? Isän ja pojan ainoa tilaisuus − ja että hän oli sabotoinut sen?
Tuntui mahdottomalta uskoa, että olisi mieltänyt koko tapahtuman näin väärin. Mutta kuuma, sykerölle kietoutuva kerä rinnassa kertoi, että juuri niin oli käynyt.”

Lukuhaaste: lastenkirja

Näitähän minä enimmäkseen luen, mutta tässä on niin ihana kirja kohtaan 18, lasten kirja, että haluan esitellä: Baletin tähti – Kertomus tanssijasta, joka unohti roolinsa.  Baletin tähti on ”hurmaavan värikäs satukirja ja lasten tietokirja, joka esittelee samalla tunnetuimpien balettien tarinat sanoin ja kuvin. Tekijät ovat toimineet pitkään baletin ja oopperan parissa. Kirjoittaja Juhani Koivisto on Suomen Kansallisoopperan päädramaturgi. Kuvittaja ja ulkoasun suunnittelija Ulla Sainio on toteuttanut baletin käsiohjelmia.” (Onpa muuten hieno kotisivukin!)


Niin kuvitus kuin tarinatkin vetosivat aikuisiin ja lapsiin. ”Äiti, koska me mennään katsomaan Prinsessa Ruusunen?” Heti kun mahdollista! Tulevien balettikokemusten juonet ovat nyt tiedossa, joten on mielekkäämpää mennä niitä katsomaan. Baletin diivoja, kuten haarniska, lasikenkä, jousi ja peili, kuvaileva hyväntahtoisen viisto huumori nauratti varsinkin aikuisia, mutta myös lapsia. Pistimme merkille myös erot Disney-satuihin.

”Kaikki pelkäävät Carabossen ennustusta ja siksi prinsessan lähettyviltä kerätään pois veitset, haarukat, hakaneulat, sahat ja kaktukset. Jopa terävä hovinarri vaihdetaan tylsempään.”
—-
”No niin”, värttinä aloitti ja huokaisi.
”Nämä nuoret koreografit eivät ymmärrä mistään mitään. Ne ovat muuttaneet tarinaa ja laittavat ruusun pistämään Auroraa. Ne sanovat vain ettei kukaan nykyisin edes tiedä, mikä on värttinä. Se on jotain aivan vanhentunutta. Minä olen siis muka vanhentunut! Mitä ikäsyrjintää! Mutta yrittäköönpä vain joku kokematon ruusunnuppu tehdä sellaisia piruetteja kuin minä, siinä vauhdissa siltä lentelevät niin terälehdet kuin piikitkin.”

Yksi puute tässä kirjassa on, nimittäin syksyllä 2015 ensi iltansa saanut Kansallisbaletin Pieni Merenneito ei ole ehtinyt seikkailuun mukaan. Luulenpa kuitenkin, että pikku seuralaiseni keksii huhtikuisella balettiretkellämme, kenet sen baletin tähdistä puunukke Fredrikson voisi tavata baletin varastossa.

 

Lukuhaaste: kirjassa rakastutaan

Poimin mukavan pikku kirjan kirjaston uutuushyllystä. Sen puolesta se voisi sopia kohtaan 50, kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja tai 16, en ole koskaan ennen kuullut kirjasta (tai kirjailijasta). Mutta tämä on kirja numero 3, kirja jossa rakastutaan.

Teos on ranskalaisen Jean-Paul Diedierlaurentin Lukija aamujunassa.

Kirjassa viehättävät sen erikoiset henkilöhahmot sekä yhdistelmä kamaluutta, jopa makaaberia kuvausta, ja hyvää tahtoa, hauskoja sattumuksia ja positiivisuutta. Onneen alkaa uskoa viimeistään siinä vaiheessa, kun päähenkilö rakastuu: ”Sarastavan aamun valossa kirjakauppa La Concorden rautaesirippu vaikutti hänestä värikkäämmältä kuin yleensä. Nahkasalkku painoi kivasti oikeassa kädessä ja liikkui rennosti kävelyn tahdissa.”

Takakannen lupaama ”aikuisten satu” viittaa onnelliseen loppuun ja siihen päätän luottaa. Vaikka en kyllä muista varsinaisesti kirjaa, joka miellyttävän lopun sijaan päättyisi traagisesti tai kamalaan pettymykseen. Tämä ainakin oli hyvä lukukokemus, kevyttä ja painavaa.

Luetuimmat lastenkirjamme

Nyt unohtui Earth Hour ja tarinoiden supattaminen  kynttilänvalossa, sillä viime tingassa huomasin Sinisen keskitien Blogien lastenkirjaviikon 2014! Kerta kaikkiaan hieno idea, jonka toteuttamiseen on osallistunut huikea määrä kirjoittajia.

bleue_kirja (1)

Tottakai otimme mekin haasteen vastaan ja valitsimme esiteltäväksi parhaat kirjamme. Kaikki saivat valita omat suosikkinsa. Avaatko mikä niistä oli tänä iltana yhteisenä iltasatuna?

20140329-201552.jpg

20140329-201128.jpg

Alle kaksivuotiaiden sarjassa suosikkeja ovat moneen kertaan paikattu Kirsi Kunnaksen ja Christel Rönnsin Tiitiäisen runolelu sekä Liisa Kallion ihanan värikäs ja vauhdikas Pikku Papu.  S:n ehdoton suosikki on kuitenkin 1960-luvulta peräisin oleva Pikku äiti (Sharon Kane/Marjatta Kurenniemi). Hän onkin lapsista ensimmäinen, joka on kiinnostunut kotileikeistä, nukkevauvojen hoivaamisesta ja legopalikoiden hämmentämisestä kattiloissa.

Tässä on koti ja minä olen äiti. Minulla on kolme lasta, Annukka, Molla ja Tupukka…” Kappas, taidan muistaa ulkoa koko kirjan.

20140329-201216.jpg

Tänään kuitenkin luimme väärin, ja I:n mielestä se on mitä hauskinta: ”Tohtori Timo tulee nopeasti. Hän mittaa pituuden ja sanoo: – Ei mitään hätää, kyllä Annukka pian pitenee. Hän on vain vähän kutistunut.” Ja sitten kikatetaan!

20140329-201228.jpg

Hyllymetrillisestä Disneyn satulukemistoa 1970-80-luvuilta valikoituivat nämä kirjat. I:n suosikkeja ovat Pongo ja Perdita sekä jälkeläiset Lupsakat luppakorvat (eli 101 dalmatialaista) ja Keskiyön haukku sekä Dumbo yllättää. Myös S:lle kelpaa kaikki hauvakirjat mainiosti. R:lle luettiin aikoinaan Viluista pingviiniä kerta toisensa jälkeen. Hauska tarina ja verrattain tiiviisti kirjoitettu, joten sitä jaksaa lukea.

Sitä vastoin tätä kirjaa ei jaksa, suorastaan voi, lukea:

20140329-201436.jpg

Nykyinen ”tuotemerkkikirjallisuus”, tässä Barbie Mariposa ja keijuprinsessa, on käsittämätöntä soopaa. Jos pitää tv-sarjoja tehdä kirjoiksi eikö niille voisi samalla ”suomentamisen” vaivalla kirjoittaa tarinatkin, vai Googleko ne kääntää? Kirjassa vilisevien nimien perusteella arvelen, että ohjelmia katsovat lapset ovat oppineet tuntemaan ne varsin hyvin: kerää koko sarja! Yök. Myös Disneyn uudet, Pixar-elokuvia kuvailevat kirjat ovat todella kömpelöitä. Koska I kuitenkin tykkää kovasti pinkistä Barbie-perhoskirjasta, keksin tarinaa itse, niin että lapsi(kin) ymmärtää juonen.

Mutta takaisin hyviin lastenkirjoihin:

20140329-201243.jpg

Jane Simmonsin Aurora ja kuu (suomennos Raija Viitanen) on ihana unikirja. Kuvitus rauhoittaa, tarinassa on jännitystä ja tekstissä  vaihteleva (”Lits läts kipi kapi takaisin Äiti Ankan luo…pehmeän lämpöisen siiven suojaan.”) mutta loppua kohden sopivasti ramaiseva rytmi. Itsekin haukottelen aina kun Piiperö haukottelee.

20140329-201311.jpg

”Kuvan, tekstin ja äänen hieno yhteispeli muodostaa pienen kokonaistaideteoksen”, kansainvälistä palkintoraatia lainatakseni. Jukka Laajarinteen ja Martti Ruokosen Mummon kone on kestosuosikki.

20140329-201302.jpg

Myös kuiva leipä ja ulkohaalari monitoimikoneessa ovat metkoja.

Sitten oma suosikkikirjani ja sen kaksi suosikkisivua:

20140329-201324.jpg

20140329-201335.jpg

Erityisesti: ”Ja Mymmeli hän märän maan mereksi muutti itkullaan.” Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? tarttuu käteeni varsinkin silloin, kun ei huvittaisi lukea yhtään mitään noille riivatun kakaroille. Ja lukemisen jälkeen: ”Nyt sisään, rakkaat lapset te! Me lasit saadaan kaikille ja pullakestit pidetään!

Lisää meitä viehättävää runojen rytmiä löytyy Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan Yökyöpeleistä. Riimit ja kuvat naurattavat ja innostavat loruttelemaan itsekin päivän tapahtumista. Juuri runoissa tulee parhaiten esiin monitasoisuus, omat merkitykset ja vitsit lapsille ja aikuisille.

20140329-201447.jpg

20140329-201513.jpg

 

Tämänkertaisen kirjastopinon parhaat:

20140329-201354.jpg

Tuula Korolaisen suomeksi riimittelemä Vessavintiöt (Hope Vestergaard & Valeria Petrone) on hauska ja opettavainen:

Pulmu aina asioinnin
lykkää viime tippaan:
jospa jotain jää kuulematta
tai enää ei pääse hippaan.

Tuskissansa pidätellen
Pulmu hyppelehtii.
Ja sitten onkin jo pakko juosta…
ja joskus hän jopa ehtii.

Matti Maantierotta (Julia Donaldson/Raija Rintamäki & Axel Scheffel) on myös nokkela runomuotonen tarina, suosittelen!

Jänö vastas: ”Vien tädille apilaa
enkä herkkuja joita kehut. ”
Rotta mulkaisi kimppua pahasti
mutta ärähti: ”Tänne ne rehut!”

I puolestaan on halunnut kuulla yhä uudestaan kuinka Sorsa kieltää KAIKEN! (Myös Raija Rintamäen suomentama Alison Ritchien ja Hannah Georgen kuvakirja). Kysyin onko siinä hyvää se, kun sorsa oppii, ettei komentelija saa kavereita. – Ei, kun se kun se kieltää KAIKEN! Siis nelivuotiaiden sarjassa itsestäänselvästi kärkisijoille.

 

20140329-201410.jpg

Pitemmistä tarinoista on joskus R:lle luettu Helmi Krohnin Hipsuvarpaan seikkailuja sekä Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossua. Saimme juuri uuden, Lauren Childin kuvittaman ja Kristina Rikmanin suomentaman Pepin. Ihastuttava ja houkutteleva se on, mutta silti epäilyttää saako klassikkoa noin vain mennä uudistamaan. Luetaanpa heti huomenna niin selviää! Hipsuvarvas on mukavan vanhahtavaa kerrontaa lähes sadan vuoden takaa. Kustantajan mukaan ”Petra Heikkilän kuvittaman uuden nelivärilaitoksen myötä perinteikäs klassikkosarja siirtyy näyttävästi uudelle vuosituhannelle”.

 

Koululaisten sarjassa palkintosijoille kirivät nämä kolme nuorisolle(kin) suunnattua teosta:

20140329-201422.jpg

Jukka Parkkisen Karhukirjeitä Karvoselle on hauska väli- tai iltapala, luemme luvun tai pari kolme neljä. Nauramme useimmiten samoissa kohdissa, mutta toisinaan saan selittää, mikä naurattaa. Tajuaa jos tajuaa… ainakin sitten joskus.

Harri Istvan Mäen Siperian legioona ja aikaloukku oli koulun aloittavalle juuri sopivan jännittävä seikkailu, jossa huumori aika ajoin kevensi liian tiheäksi käyvää tunnelmaa. Plussaa tutuista paikoista Tampereen Finlaysonin tehdasalueella!

Tolkienin Taru sormusten herrasta oli isän ja pojan iltasatuprojekti, heti Hobitin jälkeen. Olen sen itsekin vaivalla lukenut, joten ihmettelen pojan keskittymistä ja kiinnostusta. Pikkusisko aikoo  myös aloittaa, ilmeisesti alkuperäiskielellä.

20140329-201543.jpg

Tällaisia kirjoja luetaan meillä, tänä iltana jälleen kerran Lupsakat luppakorvat. Vinkkejä uusista ja vanhoistakin kirja-aarteista saan Sinisen keskitien lastenkirjablogista: suosittelen!

 

 

 

 

 

 

 

Lapsiperheen matkakäsikirja

Lomamatkamme alkuun on kohta enää pari viikkoa, joten on korkea aika perehtyä kunnolla Inari Fernándezin ja Inna-Pirjetta Lahden Lapsiperheen matkakäsikirjaan. Kirja-arvostelu tulee tässä: kerrassaan mainio, monipuolinen ja hyödyllinen teos. Perheiden kertomukset ja vinkit valavat uskoa siihen, että mihin vain voi matkustaa lasten kanssa, kun sen tekee oikealla asenteella ja hyvin valmistautuen. Melkein jo voisimme ryhtyä suunnittelemaan Tyynenmerenpurjehdusta mekin.

Lapsiperhematkustamisen aakkosiin on kätevästi koottu asioita, joita pitää ottaa huomioon matkaa suunnitellessa. Erinomaisia vinkkejä road tripillemme löytyy myös monista kirjan matkakertomuksista. Kokoan tähän oman muistilistan.

A niin kuin Allergia – ei onneksi koske meitä. Mutta seuraavana onkin sitten Asenne: Lasten kanssa matkustaminen on erilaista kuin ilman heitä, mutta todennäköisesti myös paljon palkitsevanpaa. Tarvitaan vain realistiset ennakko-odotukset ja suunnitelmallisuutta niin leppoisa perheloma on totta.

Pariisissa bébé ei ollut hidaste saati este, vaan hänen seurassaan pääsimme sutjakasti jonojen ohi ja saimme muutenkin joka paikassa erinomaista palvelua. Kunhan huolehdimme riittävästä unesta myös aikuisilla (voisikin aloittaa kunnon nukkumisen jo nyt!) sekä säännöllisestä tankkauksesta, uskon että jaksamme venyttää pinnaa, vaikka joku lapsista äityisi koettelemaan hermoja ihan kunnolla. Lasten ehdoilla matkustaminen ei tarkoita, että tehdään sitä mitä lasten tekee mieli. Se tarkoittaa, että päiväunet nukutaan, vaikka olisi kiva melskata koko päivä vesipuistossa. Sitä voi luulla, että kyllä ne yhden iltapäivän jaksavat ilman päikkäreitä, mutta eivät ne jaksa, kotonakaan.

Automatkailu. Ensisijaisen tärkeää on valmistautuminen, kuten lapsia kiinnostavien taukopaikkojen kartoittaminen etukäteen ja hyvät eväät, esim. omenan, porkkanan ja kurkun palat, rusinat ja keksit.

Viihdykkeeksi aiomme koota lasten oman lempimusa-cd:n, pakata mukaan myös äänikirjoja ja iPadiinkin on teline hankittuna. Oletan, että elokuvan katselu ei aiheuta pahoinvointia, niin kuin silloin kun laite on sylissä ja katse alaspäin. Kartasta seuraamme matkan kulkua.

Mauritius 252

Mauritiuksen pikku saarella oli helppo suunnistaa, ja nelivuotiaskin oli erittäin kiinnostunut kartasta.

Pelejä ja leikkejä mietimme myös etukäteen. Tekeillä on matkabingo, johon jokainen on saanut keksiä jotain bongattavaa kuten pilvenpiirtäjä, donitsi, poni, Corvette C7, tunneli, hiekkaiset varpaat ja dalmatialainen. R:n autokestävyys on erinomainen. Hän jaksaa laskea vastaantulevia rekkoja tai punaisia autoja loputtomiin. I toivottavasti jaksaa musiikin, tarrakirjojen ja eväiden voimalla, S todennäköisesti nukuu tai huutaa. Hänelle sopiva viihdyke voi olla vaikka puolitäysi vesipullo.

Aikatauluun täytyy varata riittävä määrä taukoja, mieluummin useita lyhyitä kuin yksi pitkä tauko. Ja mikäs siinä on pysähtyessä vähän juoksentelemaan, toisin kuin talvisella Oulun-matkalla, kun halutaan vain äkkiä perille. Tällä retkellä olemme perillä koko ajan.

Koitan vielä ehtiä googlaamaan reittiä. Matkailijat ja lokaalit Tripadvisorissa ja Fodorsissa kertovat, missä kannattaa poiketa ja mitä teitä kannattaa välttää.

Yritämme saada molemmille tytöille omat turvaistuimet mukaan. I:n Kiddy Comfort -istuin on niin hyvä, varsinkin nukkuessa kun pää ei pääse retkahtamaan sivulle. Täytyy vain varmistaa, sopiiko istuin lentokoneen penkille ja riittääkö meillä kädet kantaa kaikkea kamaa…

Budjetti. Lapsille voisi antaa omat dollarit, joilla saa ostaa tuliaisia tai jäätelöä.

Dokumentointi. Sitähän tässä tehdään jo ennakkoon. Matkablogi säilyttää mukavat muistot  ja on myös turvallisuustekijä. Huom. ”kuka tahansa” -lukijalle: kotimme ei ole matkan aikana tyhjillään. Lapset saavat ottaa kuvia omalla kamerallaan ja osallistua muutenkin matkan raportointiin. ”Esimerkiksi ravintolapöydässä saa ostettua runsaasi lisäaikaa, jos pistää lapset kuvaamaan vaikka kaikki erilaiset kukat, joita ravintolan puutarhasta löytyy.”

Eksyminen, joka vanhemman painajainen. 1) Sovitaan aina kuka vastaa kenestäkin. 2) Opetellaan etukäteen ja kerrataan jatkuvasti mitä tehdään, jos eksyy: pitää pysyä paikoillaan ja apua voi pyytää äidin näköiseltä tädiltä. Vanhempien nimet ja puhelinnumerot laitetaan lapsille taskuun. Nimeä ei kuitenkaan saa laittaa näkyville, sillä silläkin lailla lapsia on houkuteltu vaaraan. Puetaan värikkäät vaatteet kaikille. Otetaan lasten valokuvat mukaan myös paperilla.

Fiktio. Matkakohteeseen liittyviä tarinoita kannattaa etsiä ja kertoa jo ennen matkaa. Kirjassa ehdotetaan myös leikekirjan kokoamista ennen matkaa. Siihen voi koota kuvia nähtävyyksistä, ruuista ja eläimistä. Paikan päällä voi sitten bongata kirjasta tutut kohteet livenä. ”Ja mikä parasta: loman odotus sujuu nopeasti, kun saa jakaa jännityksen vanhempien kanssa yhdesäs puuhailemalla.” No, tehdään jos ehditään.

Hygienia. Tämä on yksi yhdessä opeteltavista muistisäännöistä. Mitä tehdään aina kun näkyy vesihana? Pestään kädet!

Kielikylpy. Vieraskieliset sanat tarttuvat koululaiseen ja leikki-ikäiseen lähes itsestään, hauskaa!

IMG_3955

Tukholmassa ihan paras ajanviettopaikka lasten kanssa on Kulturhusetin kirjasto Rum för barn.

Känkkäränkkä. Jo ennen matkaa sovimme, paitsi aikuisten kesken, myös lasten kanssa, miten kiukkukohtaukset selätetään. Tässäkin ennakointi on paras keino. Nälkäkiukku estetään hyvillä eväillä, uupumus antamalla aikaa vapaaseen leikkiin. Olen huomannut, että molemmat lapset vetäytyvät aina jossain vaiheessa päivää omiin leikkeihinsä ja tällaista omaa leikkiaikaa tarvitaan matkapäivinäkin.

IMG_2147

Tarvitaan vain hiekkaa niin autoleikki voi jatkua koko päivän. Tämä mäkikisa oli Floridassa Key Colony Beachilla.

Pakkaaminen. Mieluummin isoja pehmeitä kasseja kuin matkalaukkuja, reppuja kuin käsilaukkuja. Kirjassa ehdotettu perheen pakkauslista on varsin kattava.

Käsimatkatavaroihin pitää muistaa pakata: vaippoja, vauvan makuupussi, vaippaliinoja, muovipussi, vaihtovaatekerrat lapsille, rittävästi eväitä, unikaverit, lämpimät sukat kaikille ja varmaan paljon muutakin. Lapset saavat kantaa lelunsa ja kirjansa omissa repuissa. Olemme jo hankkineet muutamia lähikaupan lelukulman minikirjoja, jotka I jaksaa kantaa. Rantalelujakin suositellaan mukaan otettavaksi, ehkä joku ämpäri ja lapiot kannattaa ottaa.

Pelisäännöt. Ennen matkaa pidämme matkakokouksen ja laadimme yhteiset säännöt, joita kerrataan tietovisassa: Mitä ei saanut tehdä lentokoneessa? Juosta! Potkia edessä istuvan penkkiä! Kokouspullana on tietenkin pågeneita: lapset jo odottavat että jokainen saa OMAN pussin evääksi lentomatkalle.

Ruokailu. Päivän kohokohta tai painajainen. Jotain muuta kuin vain hampurilaisia? Sen olemme oppineet aikaisemmilta matkoilta, että lapsille ei juuri kannata ostaa omia annoksia, ainakaan Amerikassa! Aamut alkakoon elovenalla tai dinerissa pannukakuilla. Ja sitten tietenkin voimme ostaa supermarketista bbq-eväät ja pistää levähdyspaikan grillin kuumaksi.

IMG_5401

Sormiruokaa Singaporessa.