Neulontaa

Yritän paluuta vanhan harrastuksen pariin. Lukioaikana neuloin monet villapaidat, jotka ovat edelleen käytössä, kunhan on tarpeeksi pakkasta. Vuosikaudet kudinkorissa on lojunut puolikas monimutkaisesta palmikkopuuvillaneuleesta, ja nyt mahdoton hanke on hylätty lopullisesti.

10 vuotta sitten päätin neuloa tulevalle vauvalle villahaalarin. Kesän kuluessa sain aikaiseksi toisen lahkeen. Viiden vuoden päästä seuraavalle vauvalle toisen lahkeen. Ja siitä kolmen vuoden päästä ainakin kaksi kerrosta lisää. Olihan noita villahaalareita riittävästi muutenkin. Ihana helmenharmaa helmineule saa siis odottaa mummoaikaa.

Mutta nyt uusi alku! Vaikka hitaasti etenee… Kaksi vuotta sitten jouluna ostin itselleni kerän sukkalankaa joululahjaksi. Se oli jo joutumassa tyttöjen leikkeihin lankasopaksi, kun päätin etsiä puikot ja neuloa säärystimet – ihan tarpeeseen: ne yhdet olemassa olevat kun ovat aina hukassa.

IMG_1252Yksi ilta menikin näiden viiden solmun setvimisessä…

Selailin kuvia ja ohjeita monta iltaa ja päädyin hyvin simppeliin ballerina-malliin.

Tämän pitemmällä en vielä ole, mutta work in progress -postaus pitää julkaista, muuten sitä ei tule ikinä – ja kyllä kuva valmiistakin säärystinparista tänne vielä ilmaantuu!

IMG_1370

Silmukoiden luonti muistui vanhastaan, mutta reikäkuvio langankierrolla piti kerrata. En nimittäin sittenkään tyytynyt ihan perusohjeeseen, vaan jotain pientä dekoraatiota piti sääreen saada. Säännöllisesti siirrän puikonvaihdon kohtaa jatkamalla silmukalla tai parilla edelliselle puikolle, jotta mahdollinen löysempi silmukka ei tee pystyraitoja ja ettei pitsireikä osu puikonvaihtoon.

Parinkymmenen sentin jälkeen huomasin myös, että tekee tiukkaa pohkeen kohdalta. Jätän siis joka toisella kierroksella kavennuksen tekemättä ja annan silmukkamäärän lisääntyä muutaman sentin lisää ympärysmittaan. Vielä en tiedä pitääkö kaventaa takaisin polvea kohti.

Ja kun äiti istahti neulomaan, mitä tekivät tyttäret? Tietenkin halusivat myös kutoa! S sai tyytyä purkamaan ja kerimään lankakerää, mutta I:lle lupasin oman langan ja puikot.

IMG_0190
Pinkkiä tilattiin, mutta kimaltava lilakin kelpasi.

Satunnaisen marketin paksuin mahdollinen lanka ja nro 7 lyhyet pyöröpuikot toimivat aloittelijalle ihan hyvin. Päätimme tehdä kaulaliinan eli (puolikkaan) tuubihuivin eli siis kaulurin, jota ei saa kauluriksi kutsua. I neuloi ihan itse ainakin parikymmentä silmukkaa, yhdessä teimme muutamia kerroksia ja minä aina välissä muutamia lisää. Loppuun väkersin, jokseenkin turhaan, vielä jonkun palmikkorypytyksentapaisen. Tuli aivan hyvä ja käyttökelpoinen. Lainaan itsekin, kun en välitä laittaa pitkää kaulahuivia.

IMG_1307

IMG_1266

Neulominen oli 5 v. I:n mielestä ”kivaa ja ihan helppoa”, mutta tärkeintä siinä taisi olla istuminen äidin sylissä ja ihan kaksin.

(Säärystimien lanka 7 veljestä, kaulurin lanka Novitan Hile, jossa akryylia, villaa ja kimalletta.)

Viikon ruokalista – yhdistele luovasti

Kun aloittelin blogin kirjoittamista, yksi motiivi oli merkitä itselle muistiin, mitä olen tehnyt perheelle ruuaksi. Huomaan nyt, etten juuri ole palannut noihin vanhoihin kirjoituksiin, vaikka sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista – mm. huomautukset ruuista, joita ei kannata tarjota lapsille toista kertaa.  Tosi hyvästä kikherne-chorizo-tomaattikeitosta sanottua: ”Voisiko meillä olla erikseen hernekeitto ja nakkikeitto?” Ruokalistat loppuvatkin kevääseen – alkaa puutarhapäiväkirjat. Nyt voisi taas olla aika ruoka-asioille, mutta lista saattaapi alkaa toistaa itseään.

Olen kuullut muilta äideiltä, että lapsi (ja aikuinenkin) voi aivan hyvin syödä makaronilaatikkoa kolme päivää peräkkäin. Jos se ei kuitenkaan ole juuri sitä herkkuruokaa, saan kuulla marinaa ”onks meillä taas tätä…” Tarvitaan siis vaihtelua  arkiruokaan, ja sitä saa yhdistelemällä aterioita perusraaka-aineista, muodosta, lisukkeista ja mausteista.

Monipuolisen, terveellisen ja maukkaan ruokalistan suunnittelu on helppo palapeli. No ei se oikeasti ole: sama ahdistus iskee aina, kun pitäisi kirjoittaa kauppalappua. Mutta tällaista systeemiä olen yrittänyt – ja lisää erinomaisia vinkkejä saa Erään perheen äidiltä.

Raaka-aine

  1. Kalaa
  2. Jauhelihaa
  3. Kasviksia
  4. Kanaa
  5. Lammasta, poroa tai muuta lihaa
  6. Makkaraa tai kinkkua

Muoto

  1. Pasta
  2. Keitto
  3. Pullat tai pihvit
  4. Laatikko
  5. Pata tai kastike
  6. Salaatti, pizza, eines jne.

Maku

  1. Italialaista
  2. Espanjalaista
  3. Kreikkalaista
  4. Aasialaista
  5. Meksikolaista
  6. Suomalaista

Variaatioita samasta aiheesta ovat esim. moussaka, lasagne ja jauheliha-peruna-juustovuoka.

Vähintään kerran viikossa kalaa, kerran viikossa kasvispäivä ja (edullista) keittoa kerran tai kaksi. Vielä voisi laittaa tavoitteksi yhdelle päivälle kokeilla jotain ihan uutta reseptiä!

Seitsemää päivää per viikko ei tarvita, sillä tähteistä tuunataan kuitenkin ainakin kahden päivän ruuat. Kerralla tehdään vähintään tupla-annos laatikkoa, wokkia tai soppaa. Lisäksi aina mahtuu mukaan joku päivä mummolassa tai muualla ulkoruokinnassa. Ensi vuonna homma menee vielä helpommaksi, kun suurin osa meistä on viikot kunnan ruuissa. Päivälliselle tarvitaan sitten helppoa ja nopeaa, joten todennäköisesti kaivellaan pakastimesta yllätysrasioita – joskus löytyy jopa sellaisia, joiden kanteen on viitsitty kirjoittaa sisällys.

Ja huomenna vuorossa on… 4+2+4… eli intialaista kanakeittoa!

 

 

Värityskuva+vihannes

20130920-235417.jpg

Edelliseen postaukseen liittyen ja koska tänne sivuille on niin moni jostain syystä löytänyt tiensä etsiessään värityskuvia vihanneksista, olkaapa hyvät:

Tulosta lapselle värityskuva porkkanasta, kurpitsasta, kukkakaalista, herneestä ja monesta muusta eksoottisemmastakin vihanneksesta.

Vai maistuisivatko mieluummin hedelmät?

Värittämisen jälkeen pitää tietenkin lähteä kauppareissulle ostamaan vastaavat vihannekset. (Omasta maasta? Onneksi olkoon!) Sitten maistellaan ja kokkaillaan. Seuraava Google-haku onkin mitä+voi+tehdä+kurpitsasta.

Ja olipa minulla vielä kirjavinkkikin: Apukokin keittokirja on aivan mainio, varsinkin idealtaan. Siitä löytyy ehdotuksia lasten ja aikuisten yhteiseen ruuanlaittoon (lapset voivat tehdä yllättävän suuren osan hommista), ja uudenlaisia ruokiakin voi yhdessä lasten kanssa valita kokeiltavaksi, sen iänikuisen yhden ja saman sijaan.

Ensimmäinen kasvimaakokeilu

Tämän kesän piti tarjota meille salaatit, porkkanat, mansikat ja yrtit omasta maasta. Kesäkuinen lomamatka kuitenkin sotki Wannabe-puutarhurin viljelyssuunnitelmat, joten pääsin varsinaisiin istutuspuuhiin vasta heinäkuun puolella. Päätin kuitenkin vielä kokeilla pienimuotoista salaatinviljelyä hobittipuutarhassa, minua kun niin ärsyttää ostaa kalliilla rahalla pussisalaattia marketista. Kuvat kuormalavoista tehdyistä pikku puutarhoista ihastuttivat myös.

Tämä oli yhden päivän kiva pikku rakennusprojekti, kunhan ensin oli haalittu kokoon kaikki tarveaineet: kuormalavat, suodatinkangasta, nitoja, multaa, siemeniä.

20130815-102713.jpg

R sai pestä naapurin rakennustyömaalta pelastetut pienet kuormalavat. Amerikkalaisissa ”pallet garden” ohjeissa muistutetaan, että lava ei varsinkaan hyötykasvikäytössä saa olla painekyllästetty tai muuten myrkytetty, lämpökäsitelty laatu sen sijaan käy. Nämä taisivat kuitenkin olla sen verran halpaa tavaraa, ettei niitä ollut käsitelty koskaan mitenkään. Puhdasta puuta siis – pesun jälkeen.

20130815-102729.jpg

Kaupasta hain suodatinkangasta ja naapurista sain lainaan nitojan. Sitten vain nips naps kankaasta pohja ja laidat laatikoille.

20130815-102802.jpg

Nätisti on.

20130815-102825.jpg

Laatikoiden paikka ei ole siellä päinkään, mihin alunperin kasvimaa piti rakentaa. Kesän tullen huomasin sen olevan pihan varjoisin paikka vaahteroiden alla. Niistä pitäisi kuitenkin päästä eroon syksyn aikana. Nyt laatikot lepäsivät aurinoisella paikalla puistossamme.

20130815-102852.jpg

Laatikot täytin Biolanin Mustalla luomumullalla, jota tuli keväällä haettua muutama säkki istutuksia varten. Kahteen pieneen kuormalavalaatikkoon upposi multaa noin 120 l.

20130815-102906.jpg

Osaan riveistä kylvin erilaisten salaattien siemeniä, yhden pikkuruisen siemenen muutaman cm:n välen. Tarkoitus oli kylvää lisää viikon-parin päästä, kun ensimmäiset olisivat itäneet. Näin olisin saanut salaattisatoa sopivasti pitempään. Lisäksi ripottelin pariin väliin tillinsiemeniä ja sokeriherneitä, kun sattui kaapista löytymään sellaisiakin.

20130815-102921.jpg

Parin viikon päästä tilli ja herne puskivat iloisesti taimia mullasta ja kaupan ruohosipulikin innostui uuteen kasvuun omassa nurkassaan. Salaatista ei sen sijaan näkynyt minkäänlaista merkkiä.

20130811-102752.jpg

Neljän viikon päästä olen tyytyväinen tilliin. Sen korjaan pakastimeen talven kalakeittoja varten.

20130811-102801.jpg

Herne tuskin ehtii kasvattaa palkoja, sillä nyt on jo varsin syksyiset ilmat. Kyllä versot salaatistakin käyvät, vaikka varret ovatkin vähän puisevia.

20130811-102812.jpg

Ja se salaatti sitten: Kun mitään ei kuulunut, ripottelin kaikki loput siemenet kolmesta pussista riveihin. Kokonaista kolme siementä iti, ja niidenkin kasvu jäi vähiin. Siemenet olivat vanhoja, ainakin osassa myyntiaika oli mennyt umpeen hyvän aikaa sitten. Toinen syy saattoi olla liian lämmin ilma, vaikkei meillä heinäkuussa varsinaisia helteitä ollutkaan.

Rikkaruohoja ei viljelmään ehtinyt itää, ja tämä laudoilla rivitetty penkki saattaa hyvinkin toimia näppäränä pikku kasvimaana vihanneksille ja yrteille. Mietin nyt, miten säilyttäisin laatikot talven yli, sillä multa on varsin vähän käytettyä ja samaan voisin kylvää ensi keväänä paremmat siemenet paremmalla onnella. Ehkä jätän ne paikalleen ja tökin loppusyksyllä riveihin muutamia valkosipulinkynsiä odottamaan uutta kevättä.

Viikon ruokalista

Maanantaina makeahkoa rakuunalohta, äitini reseptin mukaan: (Meri)lohenpala vuoan pohjalle, päälle suolaa ja pippuria, suikaloitua porkkanaa ja rakuunaa sekä kermaa. 200° ja 45 min. Kalasta voisi kyllä ensi kerralla poistaa nahan ennen uuniin laittamista, niin hyvä kastike ei suotta sotkeutuisi siihen. Vauvallekin sai napsittua hyviä paloja tästä.

20130427-213513.jpg

Lohi ennen uuniin laittamista.

Tiistaina lapsille juustotortellineja tomaattikastikkeessa ja aikuisille fetasalaattia. Kreetan-tuliaisena saatu juusto oli varsin hyvää.

Keskiviikkona kermaista mustajuurikeittoa: 500 g mustajuuria, muutama peruna ja vähän kukkakaaliakin keitettiin pehmeäksi kermassa ja maidossa (3,3 dl kermaa, loput maitoa niin että kasvikset peittyvät, vähän lisää vielä soseutuksen jälkeen). Mausteena oli suolaa ja vähän valkopippuria. Vauvalle maistui mainiosti kermaton, veteen keitetty versio. Mustajuuri muistuttaa maultaan parsaa. Tämä keitto oli ihanaa – ja aika täyttävää!

Torstaina jauhelihakasviskastiketta ja pastaa. Puolessa tunnissa ehdin ruskistaa jauhelihan, sipulia ja valkosipulia ja hauduttaa kastikkeeksi juuresraasteen (kätevästi keittojuurespakkauksesta) kanssa. Mausteena tomaatti-basilikakastikkeen loppu, tomaattipyre ja ruokakermaa. Myös S tykkäsi kovasti pasta bolognesesta.

Perjantaina lounaaksi mustaamakkaraa, iltapalaksi kinkulla, tomaatilla ja juustolla päällystettyjä karjalanpiirakoita.

Viikonloppuna thaimaalaista kanakeittoa suurinpiirtein Kotilieden ohjeen mukaan, paitsi tietenkin 2-3-kertaisena:

400 g broilerfileitä
4 dl kookosmaitoa*
3 rkl punaista thai-currytahnaa
4 porkkanaa*
1 paprika*
100 g siitakesieniä*
1 l vettä
1 kanaliemikuutio*
2 levyä nuudeleita
1 limetin mehu*
loraus soijaa

*luomua

1) Suikaloi broilerfileet, porkkana ja paprika, puolita isommat sienet
2) Kiehauta kattilassa curry ja vajaa desi kookosmaitoa
3) Keitä broileria kastikkeessa noin 5 min
4) Lisää vesi, kanaliemikuutio ja loppu kookosmaito ja kuumenna kiehuvaksi
5) Lisää porkkana, paprika ja sienet ja keitä noin 5 min
6) Lisää lopuksi nuudelit ja keitä 2 min
7) Mausta limetillä ja soijalla

Pin-up decoupage

Taidon ja käsityön viikko kutsuu askartelemaan!

Vuoden 2005 pin-up-tyttökalenterin kuvat oli jemmattu jotain tulevaa käyttöä varten. Olin ostanut kalenterin miehelle ilmeisesti avuksi kestämään raskaana olevan vaimon oikkuja ja lievittämään tulevaa isyysahdistusta.

20130407-165943.jpg

Tarvikkeet: päällystettävä rasia tai muu esine, kuvia (ohut painopaperi toimii paljon paremmin kuin ohuenohut lautasliina), sakset, liimaa (ohennettuna vedellä fifty/sixty – ei siis tarvita erityistä lakkaa ainakaan tällaiseen pikkuhommaan) sekä sivellin. Sormillakin liiman levittäminen onnistuu.

20130407-170018.jpg

Viskipullolaatikossa säilytetään nyt piparkakkumuotteja. The Balvenie -etiketit saivat jäädä näkyviin. Kaapista löytyy lisää päällystettävää…

20130407-170100.jpg

Olin ensin ajatellut koristella laatikon leivonta-aiheisilla tarroilla, mutta nyt sitä sulostuttavat kotiäiti-aiheiset pin-up-tytöt.

Vielä yli 300 kuvaa on jäljellä, ja niillä voisi uudistaa jotain vähän isompaakin. Seuraavaksi vuorossa on taulu autotallin seinälle. Se onnistuu liimamalla kuvia taulupohjalle, kuten Kädenvääntäjä on tehnyt. Kuvat erilaisista decoupage-koristelluista huonekaluista ovat aika hmmm… ärtsyjä, joten ehkä vielä harkitsen lipastojen päällystämistä.

Testi: pienviljelyä

Sain anopilta tuliaisiksi vielä yhden innostavan puutarhakirjan Kaunis piha helposti, jossa on niin kädestä pitäen neuvottu tarveaineet ja toteutus vaiheittain, että pakko on onnistua ja ainakin viitsiä kokeilla.

Nimittäin saimme myös kauniin vaalenanpunaisen istutusastian ja siemeniä pääsiäisohralle. Multaakin pitäisi jostain kellarinnurkasta löytyä. Niin että jos en saa tipuruohoa vihertämään niin saa tämä puutarhaintoilu loppua alkuunsa!

20130320-093243.jpg

Heti hommiin!

20130320-093257.jpg

Heti ryhdyin myös tuunaamaan: ohran sekaan kylvimme myös herneitä. Pari päivää viljelys saa sen takia olla pimeässä kannen alla.

20130322-094020.jpg

Kevätkeijun kylvös alkaa vihertää!

20130329-094224.jpg

Rairuoho ja herneenversot kasvavat tarha-askarteluissa.

20130329-094234.jpg

Minä meinasin jo julistautua itseoppineeksi agronomiksi, kun kaveri kertoi kuinka aikoinaan kaurapeltoon kyvettiin myös herne, joka ei näin tarvinnut erikseen kasvutukia. Mutta eivätpä ehtineet herneenversot pääsiäiseksi ja ohrakin lakoaa ennen kuin versot kasvavat.

Joka tapauksessa saimme ruohon vihertämään ahkeralla kastelulla ja aurinkoisten kevätpäivien suosiollisella avustuksella. Nyt odottelemme lumen sulamista niin pääsemme puutarhahommiin – lapset kun odottavat herneenversojen tuottavan myös herneitä!