Ei mitään päällepantavaa 

Piti oikein istua alas ja kirjoittaa, mutta kun tuoli on varattu.

Kasa piti siirtää pois sohvalta, johon se oli päätynyt S:n vaatekaapista. Sinne jäi vain kahdet (samanlaiset) leggingsit, yhdet sukat, kaksi paitaa ja kaikki pikkuhousut, koska ne eivät aiheuttaneet ongelmaa. Joka aamu, joka ilta ja ehkä pari kertaa päivänkin aikana. Kun ei käy. On väärän värinen, väärän pituinen, väärällä kuvalla, tyhmä, liian paksu, TYHMÄ!!

Kuulemma kaikki nauraa, jos menee tarhaan vääränvärisissä sukissa tai hame ja paita eivät sovi yhteen.

Oikeasti ne nauroivat tai ainakin vähän ihmettelivät kun sinne mentiin pelkissä pikkareissa. Mutta joka-aamuinen vihanpito vaatteiden takia jatkui aina vaan, joten otettiin ne pois.

Jännä juttu että tuossa lattialla ja tuolilla, siis ihan saatavilla, mekot ja paidat ovat pois ja ulottumattomissa. Siihen liittyvää vihaa ja surua oli käsitelty myös päiväkodissa, kun keskustelun aiheena oli sopivasti erilaiset tunteet. Nelivuotiaat tuntevat niin paljon ja täysillä.

Huomenna on juhlat. Pohdin  pukeutumisstrategiaa. Sovimmeko mekosta yhdessä vai laitanko kaappiin jonkun sopivan? Ehkä ensin keskustelemme millainen olisi sopiva ja kiva. Sitten koitamme etsiä sellaiset meille molemmille.

Neulontaa

Yritän paluuta vanhan harrastuksen pariin. Lukioaikana neuloin monet villapaidat, jotka ovat edelleen käytössä, kunhan on tarpeeksi pakkasta. Vuosikaudet kudinkorissa on lojunut puolikas monimutkaisesta palmikkopuuvillaneuleesta, ja nyt mahdoton hanke on hylätty lopullisesti.

10 vuotta sitten päätin neuloa tulevalle vauvalle villahaalarin. Kesän kuluessa sain aikaiseksi toisen lahkeen. Viiden vuoden päästä seuraavalle vauvalle toisen lahkeen. Ja siitä kolmen vuoden päästä ainakin kaksi kerrosta lisää. Olihan noita villahaalareita riittävästi muutenkin. Ihana helmenharmaa helmineule saa siis odottaa mummoaikaa.

Mutta nyt uusi alku! Vaikka hitaasti etenee… Kaksi vuotta sitten jouluna ostin itselleni kerän sukkalankaa joululahjaksi. Se oli jo joutumassa tyttöjen leikkeihin lankasopaksi, kun päätin etsiä puikot ja neuloa säärystimet – ihan tarpeeseen: ne yhdet olemassa olevat kun ovat aina hukassa.

IMG_1252Yksi ilta menikin näiden viiden solmun setvimisessä…

Selailin kuvia ja ohjeita monta iltaa ja päädyin hyvin simppeliin ballerina-malliin.

Tämän pitemmällä en vielä ole, mutta work in progress -postaus pitää julkaista, muuten sitä ei tule ikinä – ja kyllä kuva valmiistakin säärystinparista tänne vielä ilmaantuu!

IMG_1370

Silmukoiden luonti muistui vanhastaan, mutta reikäkuvio langankierrolla piti kerrata. En nimittäin sittenkään tyytynyt ihan perusohjeeseen, vaan jotain pientä dekoraatiota piti sääreen saada. Säännöllisesti siirrän puikonvaihdon kohtaa jatkamalla silmukalla tai parilla edelliselle puikolle, jotta mahdollinen löysempi silmukka ei tee pystyraitoja ja ettei pitsireikä osu puikonvaihtoon.

Parinkymmenen sentin jälkeen huomasin myös, että tekee tiukkaa pohkeen kohdalta. Jätän siis joka toisella kierroksella kavennuksen tekemättä ja annan silmukkamäärän lisääntyä muutaman sentin lisää ympärysmittaan. Vielä en tiedä pitääkö kaventaa takaisin polvea kohti.

Ja kun äiti istahti neulomaan, mitä tekivät tyttäret? Tietenkin halusivat myös kutoa! S sai tyytyä purkamaan ja kerimään lankakerää, mutta I:lle lupasin oman langan ja puikot.

IMG_0190
Pinkkiä tilattiin, mutta kimaltava lilakin kelpasi.

Satunnaisen marketin paksuin mahdollinen lanka ja nro 7 lyhyet pyöröpuikot toimivat aloittelijalle ihan hyvin. Päätimme tehdä kaulaliinan eli (puolikkaan) tuubihuivin eli siis kaulurin, jota ei saa kauluriksi kutsua. I neuloi ihan itse ainakin parikymmentä silmukkaa, yhdessä teimme muutamia kerroksia ja minä aina välissä muutamia lisää. Loppuun väkersin, jokseenkin turhaan, vielä jonkun palmikkorypytyksentapaisen. Tuli aivan hyvä ja käyttökelpoinen. Lainaan itsekin, kun en välitä laittaa pitkää kaulahuivia.

IMG_1307

IMG_1266

Neulominen oli 5 v. I:n mielestä ”kivaa ja ihan helppoa”, mutta tärkeintä siinä taisi olla istuminen äidin sylissä ja ihan kaksin.

(Säärystimien lanka 7 veljestä, kaulurin lanka Novitan Hile, jossa akryylia, villaa ja kimalletta.)

Ponilinna

20130907-173133.jpg

I ilmoitti, että hän haluaa joululahjaksi ponilinnan, siis varmaankin sellaisen kalliin, pinkin, muovisen hökötyksen. Mistäs sitten keksinkään sanoa, että tehdään itse?

Mikään yksien päikkäreiden pika-askartelu tämä ei ollut, vaan ponilinna tarvikkeineen valtasi tilaa keittiön pöydältä pari kolme viikkoa.

20130817-141826.jpg

Tarveaineiksi löytyi tietenkin talous- ja vessapaperirullia, munakennoja, pahvilaatikko, silkkipaperia ja muovihelmiä. Ihan vartavasten ostin kimalleliimaa ja ponikiiltokuvia.

20130817-141900.jpg

Teimme myös onnekkaan löydön: jonkin elektronisen laitteen pakkauslaatikossa oli valmiiksi torneja ja kermavaahdonnäköinen pinta. Rikki menneen prinsessakruunun palastelimme koristeiksi.

20130817-141908.jpg

Huomaa I:n itse ideoima ja toteuttama lipputorni!

20130817-142011.jpg

Kertakaikkiaan ihanan hempeän vaaleanpunaista ja kimaltavaa puuhastelua.

20130907-172147.jpg

Pahvilaatikon maalasimme pinkiksi askartelumaaleilla. Suunnittelija oli tarkka oikean sävyn sekoituksesta.

20130907-172201.jpg

Silkkisen seinäpaperin liimasimme decoupage-tekniikalla.

20130907-172211.jpg

Toki linnassa on myös ikkunat – ja hopeakiiltosilikonisaumaus!

20130907-173127.jpg

Koristemaalausta voisin vielä vähän harjoitella. Peittävällä askartelumaalilla se onnistuu helposti.

20130907-173146.jpg

Yläkerran voi leikkimisen helpottamiseksi siirtää sivulinnaksi. Kuvassa myös yksi irronnut torni ja kiukkuinen pikkusisko, joka myös haluaisi leikkiä ponilinnalla.

Kiva sisustusidea – eikö muka?

20130907-232212.jpg

Joku oli jättänyt dinonsa vessaan, jossa ei ole löytynyt sopivaa paikkaa wc-paperirullalle.

I:n viisivuotias kaveri tuli sieltä epäuskoinen ilme kasvoillaan: ”Teillä on tuolla leikkidinosauruksia, tuolla vessassa.” Innostuin: ”Niin, eikö olekin hieno vessapaperiteline?” Vastauksena oli paheksuvaa mutinaa.

Pari päivää tämä erinomaisen hyvin toimiva asetelma sai olla paikallaan, mutta sitten minulle ilmoitettiin että dinot ovat leikkimistä varten eikä äiti saa tehdä niistä paperitelinettä. Maalataan ne pinkiksi, ehdotin. Ei auttanut. Täytyy keksiä joku toinen rullaratkaisu.

Naama nätiksi

20130821-213901.jpg
Syksyn siivousprojekti on käyttää pois kaikki kaappiin kerääntyneet kosmetiikan näytepakkaukset. On mm. kohottavaa seerumia, virkistävää yövoidetta, samettista meikkivoidetta, ryppyjä poistavaa ja nuorentavaa tiivistettä, ruskettavaa päivävoidetta sekä palauttavaa, kosteuttavaa ja kiillottavaa uutetta.

Lisäksi käytän pois joskus ostamani arvokkaan silmänympärysvoiteen ja tuoksuvan vartalovoiteen, joita en ole raaskinut käyttää! Kallista turhuutta 🙂

Kyllä näillä luulisi saavan itsensä nätiksi: Iho tuntui selvästi sileämmältä kahden päivän ajan, kasvot kirkastuivat jonkin verran tai, mikä parasta, aviomieskin/ystävätär/äitini huomasi nuorentuneen ilmeeni… Ennen/jälkeen-kuvat lienevät kuitenkin turhia.

Shoppailemassa

Kävimme ostoskeskuksessa. Löytyi I:lle pikkuhousuja, mutta ei juuri muuta. Ajettuamme jonkin matkaa eteenpäin, kaivoin vielä esiin esitteen, joka kertoi Concorde Millsin olevan Pohjois-Carolinan isoin kauppakeskus. Siellä olisi ollut tietenkin myös tarvitsemamme Levi’s outlet ja Victoria’s Secret. Emme kuitenkaan palanneet takaisin, vaan luotimme että muualtakin vielä löytyy. Etukäteen olin ajatellut valmistautua hankkimalla netistä alennuskuponkeja, mutta kun nyt ei ollut varsinaista tarvetta millekään niin poikkesimme kauppoihin ale-kylttien innoittamana.

Bowling Greenissä teimme ensin hyvät ostokset Corvette-museon kaupassa ja sitten suuntasimme paikalliseen ostoskeskukseen – nälkäisinä tietysti. Saatuaan vähän syötävää lapset jaksoivat uskomattoman hienosti odottaa kun vanhemmat ostivat kenkiä ja vaatteita (minä vietin kuulemma yli tunnin Victoria’s Secretin alennusmyynnissä etsimässä sopivia pareja!) sekä myös sovittaa itse muutamat farkut ja paidat. Kimallukset pitivät I:n virkeänä ja molemmat tsemppasivat, kun lopuksi oli luvassa iso lelukauppa. Toys r us ei ollut sen kummempi kuin muuallakaan, mutta se riitti lapsille, ja mukaan lähti yksi pieni setti Littlest Pet Shop -elukoita. Babys r us -puolen valikoimat kyllä hämmästyttivät. Tarjolla oli älytön määrä suureellisia, varmasti tutkitusti kehittäviä muovihökötyksiä vauvalle. Kai niitä kaikkia saa jo Suomestakin.

Kenkiä I ei jaksanut enää sovittaa, joten niitä haettiin vielä toisena iltana kenkäkaupasta. Valikoima ei ollut erikoinen ja hinnatkin tuntuivat aika korkeilta. En ollut kaupassa kovin skarppina, joten tuli sitten ostettua kalliit, PYÖRIVÄT lenkkarit, pinkkiä ja hopeaa tietenkin. Mukana tuli varoitus- ja ohjevihkonen, joka piti opiskella ennen kenkien käyttöönottoa.

IMG_3388

Iloisesti piruetteja pyörähtelevä I oli ikionnellinen ihanimmista kengistään. Onneksi niillä pystyy kävelemään ja juoksemaan myös ihan tavallisesti.

Omien vaateostosteni myötä tulin päivittäneeksi lookiani vähän nuoremmaksi ja värikkäämmäksi. Pojalta sain yhtenä iltana yllättävän kehun VS:n hupparista (”Äiti, sä näytät kivalta… kun on tuo huppu ja sillee…”). Vedän vain persikanoranssit minishortsit (oliskohan ne vielä ok ensi kesänäkin, jos vaikka tulisi pari hellepäivää?) ja pinkki-turkoosin paljetti-t-paidan keltaisten, pinkkien ja oranssien alusvaatteiden päälle niin olo on ihmeen aurinkoinen, iloinen ja huoleton!

Matkamuistoja ostin pari, merirosvoaiheisen joulupallon Ocracokelta ja New Yorkista kassin, jonka kyljessä istuvat työhuoneeni seinän julisteesta tutut kaverit Rockefeller Centerin rakennustyömaalta. Lapset saivat FAO Schwarzilta valita lelut. Pitää todeta, että pojan pikkuautot on halpa harrastus: yhden pikku balleriinapupun hinnalla sai taas kymmenen uutta Hot Wheels -autoa. Lisäksi ostimme R:lle , varsinaisina Amerikan-tuliaisena, baseball-mailan ja -pallon. S kultainen ei tietenkään saanut matkalta yhden yhtä tuliaista, mutta eiköhän kaikki I:n hepenet ja petshopit ole hänenkin joku päivä – tosin glitterit haalistuneina.

IMG_3392

New Yorkin matkamuistomyymälöiden tarjonta osuu ja uppoaa.

Puutarhapäiväkirja

20130518-143050.jpg

Enjoy! Tätä taistelua emme tule voittamaan, mutta ainakin löytyy pikku puuhaa naperoille, jotka valittavat ettei ole mitään tekemistä. Kotiloiden alaa on nyt rajattu raivaamalla pesäpaikkoja ja istuttamalla nurmikkoa, mutta vadelmapuskissa on niillä edelleen runsaasti mukavaa olotilaa. Vielä kotiloista ei ole ollut merkittävää haittaa, mutta tilanne saattaa muuttua kun saamme vihannesviljelmät alulle.

20130518-143105.jpg

Nyt istumme ja seuraamme kuinka ruoho kasvaa. Nurmikon perustaminen oli rankka kolmen päivän projekti. En edes jaksanut dokumentoida.

20130518-143114.jpg

En tiedä, mitä basilikaistutuksistani tulee, mutta ainakin vaahterantaimet kasvavat mallikkaasti, aikomuksenaan vallata koko tontti.

20130518-143124.jpg

Saniainen rullaa itsensä auki kesään.

20130518-145520.jpg

Ensimmäinen kesäkukkani. Krysanteemi on olennainen osa puiston ”sisustusta”, johon kuuluu myös vanha puutarhapöytä ja tuolit sekä kohtapuoliin myös riippumatto. Tosin voi olla, että kunhan tuomeen tulee kunnolla lehdet, paikka puun alla ei enää ole sille tarpeeksi valoisa.