Sekalaista matkan varrelta

 

Rentouttava automatka: I harjoitteli letittämistä.

 
 

Perillä Tanskassa.

 
  

 

Chiligrilli. Kaverin kaverin itse tekemä metallinen teline chilien grillaamiseen. Siemenet pois, tilalle mozzarellaa ja mausteita, ympärille pekonia ja grilliin. Periaatteessa herkullista, käytännössä aivan liian tulista mulle!

 
 

Valion laktoositonta maitoa ja jugurttia saa myös Ruotsin ja Tanskan kaupoista, mutta ravintoloihin pitää tuoda oma purkki.

  

Sen sijaan viiniä olisi saanut Pizzapizzassakin.

  Spädäpäväi! Navigaattorimme herätti suurta hilpeyttä joka kerta yrittäessään sanoa Skanderborgvej.

Leikkikenttäkisassa Dublomaa Legolandissa oli nopsasti kierretty, samoin laivan leikkipaikka oli ”ihan pieni ja tyhmä” (koska jotkut lapset heittelivät palloja). Sateisessa Jönköpingissä viihdyimme pitkään oivassa pienessä leikkipuistossa, ja vielä pitempään viihdytti norrköpingiläispuiston vesileikki. Kolmårdenin iso leikkialue monine kiipeilytelineineen ja liukumäkineen oli myös tosi hyvä, samoin Malmössä vähän erilainen Afrikka-puisto, jossa oikean kokoiset betoni(?)eläimet innostivat kiipeilyyn ja leikkiin. Näiden kolmen paremmuusjärjestystä ei saatu ratkaistua, mutta joka tapauksessa hauskaa oli! 

   
    
    
 

Päivä Norrköpingissä

Ennen kotiinpaluuta meidän piti viettää vielä iloinen päivä Tukholmassa, mutta sinne oli tarjolla rankkaa sadetta koko päiväksi, eikä ”päivä tukholmassa sateella” -haku tuottanut Junibackenia kummempaa. Päätimme siis jäädä vähän kuivempaan Norrköpingiin odottamaan laivan lähtöä. Erinomainen valinta, sillä uutta, mielenkiintoista nähtävää ja puuhaa oli riittämiin niin koskimaisemissa, vanhassa kaupungissa, leikkipuistoissa kuin lasten tiedekeskuksessakin.

Norrköping muistutti kovasti Tamperetta, mutta mutkitteleva koski saa siellä virrata vapaammin ja kaikki oli vähän pienempää mittakaavaltaan. Vanhan tehdasalueen uudistaminen on vielä osittain kesken, ja jonkin verran jouduimme kulkemaan tylsemmillä takapihoilla, mutta toisaalta siellä oli myös oikein viehättävä vanha kaupunki putiikeineen, kahviloineen ja ravintoloineen. 

   
    

Näkymä hotellihuoneen kattoikkunasta illalla…

  

…ja aamulla. Hotelli-hostelli Pronova oli rakennettu vanhaan tehdaskiinteistöön. Vähän se muistutti lääkäriasemaa, mutta oli toimiva kokonaisuus kivoine olohuoneineen.

  
    
    

Sen verran Tukholmassa jäi laivan odotusaikaa, että ehdimme käväistä Photografiskassa. Nick Brandtin näyttely Inherit the Dust oli erityisen vaikuttava. 

Ei Photshoppia. Aikaisempi kuva norsuista on tulostettu luonnolliseen kokoon ja nostettu pystyyn paikalle, jossa ne vielä vähän aikaa sitten elivät. Louhoksilla, kaatopaikoilla ja slummeissa otetut uudet kuvat näyttävät, että uhreja eivät ole vain eläimet vaan myös ihmiset siellä. Mielenkiintoista oli myös, että Brandt on käyttänyt kuvissa vanhoja ”huonoja” otoksia eläimistä. Nyt niiden ankeus tai oudot kuvakulmat toimivatkin alleviivaamaan ympäristön muutosta.

Kolmården

Eläintarhapäiväksi osui mainio sää. Jaksoimme kiertää koko ison puiston ja loput energiat lapset kuluttivat leikkikentällä ja pikku vuoristoradassa. 

Parasta olivat ehdottomasti mangustit, joiden touhuja pääsi seuraamaan ihan läheltä. 

     

Kattokaa pojat, lentokone!
 

Viimeksi kävimme Kolmårdenissa kuusi vuotta sitten. Silloin ihmettelimme kirahveja, susia, karhuja ja leijonia autosafarilla, mutta se on jokunen vuosi sitten korvattu köysiradalla. Ihan hieno, vaikka vähän kaukaa sai monia eläimiä tihrustaa. 

 

Täälläkin saa joskus jonottaa, nämä tyypit ovat vissiin odottaneet jo jonkin aikaa…

  

Vaunussa oli ihan mielenkiintoinen, mm. suomenkielinen selostus safarin eläimistä ja niiden elinoloista luonnossa.

  

Tilanne: Strutsi yritti livahtaa toiseen aitaukseen traktorin ohi, joten eläintenhoitaja joutui houkuttelemaan sitä kauemmaksi.

  
    
  

Etsi kuvasta kaksi leijonaa.

 

Muita meidän mielestä mielenkiintoisia eläimiä olivat mm. sarvikuonot ja lumileopardit. 

   

  

  

  

   

Pelkät eläimet eivät tietenkään riitä, vaan pitäähän puistossa vuoristoratojakin olla. Kolmårdenissa viimeisteltiin uutta vetonaulaa, maailman hurjinta puista Wildfire-vuoristorataa. Avajaisten piti olla seuraavana päivänä, mutta ne viivästyivät ainakin joitakin päiviä. Ei ihme, sillä meidän siellä ollessamme rakennelmaa vielä nikkaroitiin ja aloitettiin testiajot tyhjillä vaunuilla. 

Epäilen olisinko uskaltanut kyytiin vaikka kaikki olisi ollut valmista. 

   

    
   

Leegolandiaa!

Nyt se on nähty ja koettu, ja lasten mielestä sitä kannatti odottaa koko kevät. 

   
   
Joka puolella puistoa seikkailevat legohahmot ja -eläimet sekä rakennelmat viehättivät aikuisiakin, mutta kyllähän kaksi päivää huvipuistoa pistää väsyttämään.   

Minimaailmassa riitti tutkittavaa ja hämmästeltävää. Ja on siinä riittänyt rakennettavaa: Saksaankin autotehtaineen, satamineen, kaupunkeineen ja alppikylineen oli käytetty 12,5 miljoonaa legopalikkaa ja 12 miestyövuotta.    

Löysimme myös Pienen Merenneidon, joka oli yhtä pieni kuin Kööpenhaminassakin, eikä edes legoista tehty. Tämä kuitenkin riitti I:lle ja minulle, sillä oikea ei kuulemma ole kiertotien väärti. 
  
Minusta hienointa pienoismaailmassa oli pikkuiset bonsai-leikatut puut. Jostain vaahteranalusta voisin kotipuutarhassakin kokeilla samaa. 

   
    

Huvilaitteista hauskin oli vauhtimato, jonka ulospäin linkoava keskipakoisvoima yllätti aikuisetkin. Tosin PolarXpress-vuoristoradan jälkeen vauhtimato oli 6-v:n mielestä ihan lälly.  
Merirosvomaailman  vesikohteisiin menimme molempina päivinä viimeiseksi kastumaan, vaikka kyllä ajoittainen sadekin teki osansa. Sää ei ollut missään nimessä surkea, mutta sen verran kehno, että jonoiksi astu ihmisiä ei ollut.   

Jouduimme odottamaan korkeintaan viisi minuuttia joihinkin aktiviteetteihin, suurimpaan osaan saimme vain kävellä sisään. Mm. Ninjago the Ridea edelsi pitkä jonotussokkelo viihdykkeineen, mikä on ihan kiva, jos siinä saa madella jopa yli tunnin. Suosittelemme siis Legolandin vierailua arkipäivänä huippusesongin ulkopuolella ja sunnittelemaan ohjelman kahdeksi päiväksi.     

Molempina päivinä tuli käveltyä jopa kymmenen kilometriä. Illalla jaksoimme vielä tehdä ruokaa ja lapset pelailla sulkapalloa ja hyppiä trampalla ja sitten kaikille maistuukin uni. 

  
Airbnb-asunto puolen tunnin ajomatkan päässä Rask Møllessä oli erinomainen tukikohta meidän neljän aikuisen ja viiden lapsen porukalle, suosittelen! 

Silta

Illalla Malmössä teimme pienen kävelyretken Juurinrauman sillan maisemiin. Itse en ole Silta-sarjaa katsonut, mutta kaveri fiilisteli ihan täysillä. Aamulla vedimme lenkkarit jalkaan ja pääsimme paikallisoppaan kanssa katsomaan siltaa vielä vähän lähempää. 

Iltapäivällä matka jatkui sillan ja muutaman muunkin yli Tanskaan ja Jyllantiin. 

   
    
    
    
    
    
 

   
    
   

   
 

Huseby Bruk

Sopivasti Vimmerbyn ja Malmön välillä matkan varrelle osui idyllinen taukopaikka Husebyn ruukilla. Ihastelimme puutarhaa, riikinkukkoja (Setä Sininen, Helmi, Hiutale sekä kovasti pörhistelevä Albin), myllyä, kahvilamiljöötä ja sekatavarakauppaa, josta ostin tuliaisiksi bubbel-teetä (vihreää teetä, samppanjaa, kermaa ja vaniljaa). 

   
    
    
   

Astrid Lindgrens Värld

Ruotsin suosituin perhekohde Astrid Lindgrens Värld osoittautui maineensa veroiseksi. Lapsille on rakennettu vaikka mitä tutkittavaa ja tekemistä lapsille ja aikuisetkin viihtyvät esityksissä ja satumaailmoissa mainiosti. Kaikki oli viimeisen päälle hienoa ja viimeisteltyä ja kaikki kaupallisuus oli taidokkaasti häivytetty. 

Särkänniemen Koiramäki taitaa yltää lähelle, mutta Astridin maailma oli rakennettu vielä enemmän lasten mittakaavaan. Juuri ennen kesän sesonkia viiden hengen sisäänpääsy maksoi 120 euroa ja kahvila- ja ravintolahinnat olivat myös varsin kohtuulliset. Joka paikassa sai syödä myös omia eväitä, joten mukaan voi ottaa vaikka makkarat ja grillailla piknik-paikalla. 

Edit: S muistaa päivästä tämän vielä viikkojenkin jälkeen: Istuimme kaikessa rauhassa kahvilan terassilla, kun Katto Kassinen pyyhälsi paikalle, haukkasi ison palan S:n korvapuustista, huikkasi heippa, irvisti ja loikki tiehensä!  Me aikuiset olimme ihastuksissamme moisesta kokonaisvaltaisesta teatterista –myös muut näyttelijät olivat töissä rooleissaan 10-18 eivätkä vain esitysaikoina – mutta S vähän pelästyi ja loukkaantui, eikä suostunut enää syömään pullaansa.    

    
 

Oli erhe ottaa englanninkielinen kartta ja esite portilta. Ruotsiksi satuhahmojen nimet ja paikat olisi ollut helpompi tunnistaa. Esimerkiksi Brenda the Brave oli uppo-outo sankari, kunnes lopulta älysimme sen tarkoittavan Ronja Ryövärintytärtä! 

Huvikumpu, Melukylä ja Kissankulma sekä Katto Kassisen talo löytyivät tietenkin, mutta myös monta muuta meille vähän tuntemattomampaa mökkiä ja kylää. Matiaksenmetsä oli jännä. Leikimme Ronjan ja Birkin leikkipaikoissa, mutta olimme tottakai varuillamme männiäisten ja kakkiaisten varalta. 

   
    
   
Matiaksenlinna oli hieno lavaste, jonka saleissa, käytävissä ja torneissa pääsi seikkailemaan. Linnan halkaisevan Helvetinkuilun yli oli onneksi laitettu laudat, mutta esityksissä sen yli tehdään jännittäviä loikkia. Me pääsimme seuraamaan harjoituksia, sillä ryövärinäyttämön esitykset alkavat vasta viikon päästä. Veljeni Leijonamieli on tämän kesän uusi alue, jonka ensi-ilta oli myös vasta tulossa.   

 
   
Ajattelimme ensin, että teatteriesitykset eivät meitä niin kiinnostaisi, mutta kyllä oli hauska seurata kuinka Peppi Pitkätossu leikki hippaa poliisien kanssa ja Vaahteranmäen markkinaväki kauhistui Pikku-Iidan lavantautia. Pepin tarinaa olimmekin juuri lukeneet iltasaduksi ja Eemelin metkutkin muistuivat mieleen. 

   
    
 Leikkiladossa sai hyppiä heiniin, leikkiä piilosta, kiipeillä pitkin seiniä, nostaa vettä kaivosta tai mussuttaa korvapuustia. Kyllä suomalaisistakin kotiseutumuseoista voisi saada pienellä vaivalla toiminnallisia, mielikuvitusta ruokkivia leikkipaikkoja. Kissankulman kasvimaalta otamme mallia basilikalaatikon tekoon.

Meidän lasten mielestä parasta oli pitkä ei-saa-koskea-maahan-rata, jollaisen voisimme ihan hyvin rakentaa puunrungoista, kivistä, naruista yms. kotipihaankin, mummulaan ja saareen.