Heinäkuun haasteet

1) Tavara (lisää) pois päivässä

Facebookissa huomasin kaverin osallistuvan minimalismihaasteeseen: heinäkuun ensimmäisenä päivä pois yksi tavara, toisena kaksi, kolmantena kolme jne. Yhteensä huushollista pitäisi kadota lähes 500 turhaa tavaraa. Mainio syy siivota kaappeja ja laatikoita! Päätin kokeilla, mutta toki vain omilla kamoillani, ellei sitten pidä loppukuusta pyytää muuta perhettä apuun.

Ensimmäisenä päivänä löysin hiussoljen, jolla ei vain pysy nuttura kiinni. Mutta onhan se kaunis, saisiko siitä vaikka jonkun muistilapunpidikkeen tai koristeellisen tuen kasvimaalle..? Eikun pois. Alustavat vilkaisut vaatehuoneessa lupaavat helppoja poistoja. Toki mukaan lasketaan mm. sukka, jonka parin löytymistä olen odotellut jo hyvän tovin.

Sunnuntain vietimme lasten kanssa Sorsapuistossa kirpputorilla, tavoitteena myydä pois vauvanvaatteita ja vanhoja leluja. Kaunis ilma ja ihmisiä, mutta ei oikein ostajia. Nyt pitäisi näpytellä tavarat tarjolle jollekin nettikirppikselle. Puistossa myytiin stokke-tuolin vauvasetti, peli jota kukaan ei koskaan halunnut pelata ja 17 muuta tavaraa, joista suurin osa R:n autoja. Jos tulee tiukka paikka, lasketaan nämä 19. päivälle eikä 5:nnelle. Miinusta tosin tulee ”mun on pakko saada, se haukkuu ja kävelee, muuten mä kiukuttelen koko viikon, se on ihana, vyääääää, miks me vaan myydään ja muut saa ostaa, pliis saanksmä, vyäääää” -koirasta.

image

Eli hävikki 18 tavaraa ja osto- ja myyntisaldo (sis. kalliit jäätelöt) 65 euroa. Jäätelöostos tosin säästää pitemmän päälle, sillä nyt tiedämme että Minetti-jäätelöt eivät ole meidän perheen makuun. Espresso oli kyllä mitä lupasi, mutta maistui siis liikaa kahville. Donitsi maistui sitruunakaakulle tai donitsille, ja eihän sellaisesta oikeasti kukaan tykännyt. Mansikka oli syötävin, mutta liian kirpeä. Pohjanoteeraus oli ”supermies”, jonka väristä jo arvasi että ei voi olla kuin kamalaa. I:n mielestä purkanmakuinen jätski alkoi maistua pahalta vasta kolmannen nuolaisun jälkeen. Isoveli analysoi mauksi lasten hammastahnan.

2) Puolitetaan lihansyönti

Kaverini on jo pitemmän aikaa tuonut Facebookin kautta tietoisuuteni lihansyönnin, maitotuotteiden ja luomunkin eettisiä ongelmia. Olen seurannut keskustelua mielenkiinnolla ja kooten tahtoa tehdä jotain merkittävää itsekin. Sillä tahdon asia se lähinnä on. Päätöksethän tehdään kaupassa tai ostoslistavaiheessa, täytyy vähän tutkailla noita kasviskeittokirjoja ja vegaaniblogeja. Vegaaniksi en vielä lupautunut, mutta perheen lihansyönnin voimme helposti puolittaa ja maitotuotteiden käyttökin vähentää. Kokeillaan kelpaako mantelimaito tai seitan lapsille tai meille aikuisille. Toisaalta ”onnellinen lähiruoka” (tai reilua kauempaa) voisi olla mun näkökulma aiheeseen: ”puhdasta ja ravitsevaa”, ”eettistä ja ympäristöämme säilyttävää”, ”vähemmän mutta kaikin puolin parempaa”. — Olen jokseenkin varma, että en ole vain nykyaikaisen anekaupan uhri (”kun ostan luomua saan lentää lomalle”). Sen verran olen saanut tietoa tehomaataloudesta ja maailman ruokabisneksestä, että oman osuuteni muutoksesta ainakin haluaisin yrittää hoitaa. Henkisenä esteenä tai hidasteena ei ole kuin mieltymykset ja asenteet.

image

Koska kokkaamme isoja annoksia, kilon lihasta voi näppärästi korvata puolet linsseillä ja sen sellaisella proteiinilla. Lapset eivät oikeasti kaipaa lihaa, esim. mitään kinkkua leivän päälle. Tytöt syövät mieluummin porkkanaa ja perunaa kuin lihapullia, tortillaan ”mulle vain salaattia, tomaattia ja avokadoa”! Hassua, että  jauheliha muka on sitä oikeaa ruokaa. S:lle maistuivat mainiosti erilaiset pavutkin, kun ei tarjoiltu pöydässä lautaselta vaan suoraan kuormasta ruokaa laittaessa.

Viikon ruokalista on ollutkin aika kasvispainotteinen, salaatteja, pastaa, nokkospannaria, hedelmiä, jäätelöä. Miinuksia: pepperonipizza (häh, pari hassua makkaransiivua), tonnikala salaatissa (mutta oli jo kaapissa), miesväen kiireinen eineslihamakaronilaatikko, appivanhempien luona saatu itse pyydetty kuha (ei mikään miinus vaan suorastaan plussaa).

Ensimmäinen yritys marketissa meni pieleen: Jo hyvän aikaa soijavalmistetta tuloksetta vaahdotettuani huomasin ostaneeni light-ruokakermaa. En ollut sen kummemmin lukenut purkin kylkeä, nököttihän se hyllyllä vispi- ja kuohukermojen yläpuolella. Onneksi kaapissa oli oikeaa kermaa mansikkakakun päälle laitettavaksi.

3) Joku urheilujuttu

Juoksu jatkuu, pyöräilykin loman jälkeen. Mutta nyt pitää saada taas voimaa myös keski- ja ylävartaloon. Se leuanveto. Punnerrukset. Vatsalihakset. Joogamatto esiin ja venyttelyillä kroppa hereille. Niin aion aloittaa jokaisen lomapäivän.

4) Enemmän unta

Hyvinvointiin liittyen ehkä tärkein asia: Enemmän nukkumista koko perheelle. Vähemmän sängyn välttelyä syömisen, lukemisen tai muun puuhastelun varjolla.

Kuntovuosi 2015

Niin mikä? 2014 kausi päättyi hyvissä ajoin lokakuulle ja talviurheilua en ennättänyt harrastaa kuin pari kertaa. Jäin arpomaan kannattaisiko hankkia uudet sukset ja opetella luistelutyyli vai nastalenkkarit ja talvijuoksu. En hankkinut kumpiakaan, ja oli juoksureittikin lähes sula jo maaliskuun alussa. 

Taudit ja yleinen väsymys ovat kuitenkin rajoittaneet juoksemista korkeintaan kertaan viikossa, vaikka tavoitteeksi laitoin reippaasti kolme. Leuanvetohaaste on edelleen voimassa, tähtäimessä vaikka yksi veto juhannuksena. 

Pikkuhiljaa keräilen innostusta, kun posti tuo juoksukenkämainoksia. Olenpa trendikäs! Nyt tarvitaan enää tosi mageet juoksutrikoot. Syksyisen puolimaratonin palkintona tuli myös Juoksija-lehti ja tapahtumakalenteri. Muutaman illan tutkailin artikkeleita ja huvitin itseäni ajatuksella, että olisin samaa kohderyhmää kuin tosiharrastajat ja ammattilaiset. Tavoitteeksi en asetakaan maratonia vaan omaa nimeäni kantavan juoksutapahtuman järjestämisen! Akillesjännetreeni ja tutkimustietoon perustuvat harjoittelumenetelmät sekä kisaraportit maailmalta olivat toki mielenkiintoisia. Merkitsin mielessäni tapahtumia kalenteriin, en kuitenkaan vielä tosissaan. Vähän triathlonia, pari puolimaratonia, maastojuoksua (ilmeisesti nykyään hienommin trail) ja jos pojan saisi houkuteltua harjoittelemaan 5 km pitkään värijuoksuun! Ei järjen häivää, mutta alkoi kuulostaa hauskalta. 

Kuntovuosi 2014: Terveisiä uimakoulusta!

Olen aina sanonut, että vesi ei oikein ole minun elementtini. Vaikka snorklailu Intian valtameressä silloin kerran olikin hienoa, yleensä kokemus on ollut kylmää vettä, vettä suussa ja nenässä, päänsärkyä kloorista, kutinaa levästä.

I:n uimakouluilmoittautumisesta poikkesin selaamaan muuta uimahallin tarjontaa: aikuisten kroolitekniikkakoulu, yksi paikka vielä vapaana. Sinne!

Aluksi opettaja kysyi, onko joku porukasta mukana triahtlon-aikeissa. Oliko se haaste? Siispä joo, mä kans!

Ensimmäisellä kerralla polskuttelimme peput pinnalla, henkeä haukkoen ja vettä yskien. Toisella kerralla oli jo sulavampaa liikettä. En edes olisi malttanut lähteä altaasta. Vielä yhden kerran olisin voinut kokeilla! Tämä on sitä oppimisen iloa. Uiminen on kivaa kun sen osaa.

Tanssijataustasta on ollut oppimisessa paljon hyötyä. Ensinnäkin kehon tuntemus: Ymmärrän, missä lantion tai olkapään pitäisi olla (vaikkei se todellakaan vielä ole!), vartalon kierto tulee vaivatta ja käsivarsien, jalkojen ja pään koordinointi on ainakin periaatteessa helppoa. Lajista riippumatta vartalonhallinnan säännöt ovat samat, lantio eteen, vatsa tiukaksi, hartiat rentoina jne. Toiseksi rytmi: kuusi potkua ja hengitys, selvä homma. Yy-kaa-koo-nee-vii-kuu-aaaah! Tosin vedin heti tempoon 170 iskua minuutissa vaikka 60 olisi ollut sopivampi.

Kuntovuoden tavoitteista on siis kuitattu juoksu- ja kohta uimataitokin. Kilometrikisaan olen polkenut 25 päivänä yhteensä 573 km, ja pari työmatkapäivää olisi vielä aikaa osallistua. Tonnia en kyllä saa täyteen ennen talvea… Yhtään leukaa en vieläkään ole vetänyt, mutta punnerruskunto sentään on edelleen kohtuullinen, kymmenen noin äkkiseltään, 3×15 jos oikein asiakseen ottaa.

Kyllä se vain niin on, että urheiluun voi jäädä koukkuun. Uimahalliltakin olisi tehnyt mieli juosta kotiin (vaikka oikeasti en vielä pysty edes kävelemään kunnolla). Mitähän vielä loppuvuodelle keksisi? Jos tulee lunta, niin opettelen luisteluhiihdon. Jos jäätä niin piruetin?

Maratoonarin kuntovuosi

IMG_6069

Juoksin puolimaratonin. Nyt lepäilen sosiaalisen median äärellä, kehun itseäni, venyttelen ja opettelen taas kävelemään. Tiedonhankinnassa oli vuorossa palautuminen: juon, syön ja kävelen, viikon päästä voi aloittaa varovasti lenkkeilyn… vai olisiko kausi nyt tässä?

Valmistautuminen alkoi jälleen pari viikkoa ennen tapahtumaa: joitakin juoksulenkkejä 5-10 km, yksi 16 km viikkoa ennen tapahtumaa, työmatkapyöräilyä noin 100 km sekä edellisenä iltana vielä 3 km ”maratonvauhdilla”, siis sillä samalla kuin aina – vaikka onhan vauhtini toki noussut kesän mittaan, ei vähiten uusien kenkien ansiosta.

Koska flunssa tai muu este oli varsin todennäköinen, ilmoittauduin tapahtumaan vasta juoksupäivänä. Melko kallista, 60 e. Ilmaiseksikin olisi voinut juosta, tuosta noin kirkonkylälle ja takaisin. Mutta Tampere puolimaraton oli hyvin järjestetty, ja ainahan paikallisia seuroja kannattaa kannattaa.

Ruokatankkaus oli taas ekstrapullaa ja -banaaneja aina muistaessa sekä urheilujuomaa tapahtuma-aamuna (siis pari kolme päivää liian myöhään, sanovat). Huolissani kysyin ilmoittautuessa, onko Keskustorilla vielä bajamajoja, vai onko lähtöpissan aika jo 1,5 h ennen starttia. En kuulemma ollut ainoa kyselijä, eikä ihme, sillä hädässä ei ole juokseminen eikä citymaratonilla niin vain kipaista puskaan eikä varsinkaan porttikonkiin.

Pari vessaa oli torille järjestetty, mutta käytin huoltopisteenä mäkkäriä, jossa mukaan kannustamaan lähteneet tytöt saivat lounasta. Minun juoksiessani muu perhe viihtyi Rullassa ja Pikku kakkosen leikkipuistossa. Ihanaa, että olivat maalissa vastassa, ja järjestetty oli myös autokuljetus kotiin ja saunaan.

Matkan varrella oli monta kierrosta ja mutkaa, suorempaakin reittiä olisi voinut mennä! Mutta tulipahan 21 km täyteen. Maisemia en oikein osannut ihailla, vaikka niitä olisi ollut tarjolla niin Näsi- kuin Pyhäjärvelläkin sekä siinä välissä aurinkoisessa kaupungissakin.

Juoksun tahdittamisesta taas superkiitos The Irrationalsille, joka jaksoi vetää koko vanhan albumin lähes kolmeen kertaan. Tutusta musiikista oli hyvä laskea, missä mennään.

IMG_6072

Ilmapallon kanssa juossut 2:00:00-jänis pysyi hyvin näköpiirissä koko alkumatkan. Jossain vaiheessa sen etumatka venyi niin, että päätin vain juosta omaa juoksua ja katsoa mihin se riittää. 5 km ennen maalia otin kuitenkin jänön kiinni ja kipaisin ohi. Vaikka olihan se loppumatka aika raskasta ja tylsää. Yritin keskittyä musiikkiin tai suunnitella tulevia maratonejani, mutta ajatus ei kulkenut yhtään jalkoja paremmin. Ensimmäiseen (sic!) aikaan 1:59:07 olen tosi tyytyväinen, sadan nopeimman naisen joukossa eli hienosti mukana leader-tuloslistalla!

Niin että tästäpä onkin sitten hyvä suunnitella seuraavia tavoitteita: nopeammin vai pitemmälle? Ensi kesän tavoite on urheilla riatlonit ja puolimaratonit vähemmällä vaivalla ja ajalla, mutta sitten – tat-ta-daa! – julkaisen tavoitteen syksylle 2017… hetkonen siihenhän on vielä 3 vuotta! Luulin täyttäväni tässä kohta 38 v. mutta sama sen väliä, nelikymppisiä juhlin juoksemalla jonkun messevän citymaratonin, vaikka Barcelonassa tai San Franciscossa, New Yorkissa… Tosin kalenteri näyttää, että syyskuussa olisi tarjoalla maratoneja paikoissa kuten Boring, Oregon, Omsk, Siperia ja Logroño, Espanja.

Matkabudjetin kerääminen alkaa nyt, joten huomio kaikki sponsorit! Jokaisesta juostusta kilometristä 2 euroa maratonprojektille tekee noin 4 000 euroa, kun juoksukelejä on kolmen vuoden aikana noin 24 kk, ja keskimäärin 20 km/vko voisi kuvitella juoksevansa. Suunnitelmaa voi verrata kuluneen kesän saldoon: 3-7 harjoitusta/kk, 20-50 km/kk. (Kyllä, juuri hankin palkinnoksi Sportstracker Premiumin!) Neljällä tonnilla pääsee pääsee vähän kauemmaksi tai pitemmäksi aikaa tai paremmassa seurassa… Varaa nyt omat lahjakilometrisi! 🙂

Tässä uupuneita koipia verrytelleessä jää vielä vastausta vaille yksi kysymys: Miksi ihmeessä? Kerron kun keksin jotain pätevää.

Kuntovuosi 2014 jatkuu juoksulla

IMG_0031.PNG

Kesän parhaita hetkiä oli sukeltaa järveen juoksulenkin jälkeen.

 

Tähän mennessä, huhti-elokuussa, olen juossut noin 140 km ja pyöräillyt lähes 500 km. Paino on noussut kilon per kinttu. Juoksuvauhtikin on kehittynyt. Kyllä tätä jo harrastukseksi voi kutsua.

Kisamenestystä tuli heinäkuussa, kun urheilimme entisen kotikylän riatlonin, 200 m uintia, 13 km pyöräilyä ja 4 km juoksua. Aika 1:01:56 asettaa aika selvän tavoitteen ensi vuodelle! Ja perheenjäsentenvälisen voitin yli 8 minuutilla, mikä osoittaa että varsin kohtuullisellakin harjoittelulla saa tuloksia aikaan. Mies jäi jälkeen jo pyöräilyosuudella, ”siinä alun tappoylämäessä”. Mikä mäki missä? Eiköhän ensi kesänä meillä kuitenkin ole jo vähän tasaväkisempi kisa.

Jossain vaiheessa kesää diagnosoin niin hienon pro-vaivan kuin juoksijan polvi. Neljän kilometrin jälkeen yleensä alkoi sattua oikeaan polveen. Vaiva onneksi näyttäisi taittuvan venyttelyllä.

 

Valmistauduin kaksi viikkoa huolellisesti kauden ”päätapahtumaan”, kotikylän puolimaratoniin.

Opiskelin netistä juoksutekniikkaa, katsoin videoita ja muutaman kerran harjoittelinkin loikkimista, perspotkuja, erilaisia askelluksia, alamäkijuoksua ja vauhdin vaihteluita.

Sitten keksin että kengät, ne pitää nyt saada uudet. Opiskelin juoksukenkien ominaisuuksia ja arvuuttelin pronaation astetta. Kaupassa minulle myytiin hyvät, tukevat, neutraalit kengät. Tai oikeammin kalliit ja parhaat. Uutuusmalli, jonka kaikki tosijuoksijatkin ovat hankkineet. Sehän tietenkin ilahdutti, mutta erityisesti se, että sain kengät lopulta nettikaupasta 50 euroa halvemmalla.

Seuraavaksi googlasin ”juoksukengät sisäänajo”. Ehdotti 100-200 km ennen kisaa. 10-20 km saa luvan olla riittävä.

Entäs tankkaus?

IMG_0830

”Tankkaaminen kannattaa tehdä lisäämällä maratonia edeltävien päivien ravintoon hiilihydraattia sisältäviä ravintoaineita, mm. leipää, puuroa, pastaa, riisiä, perunoita, hedelmiä ja marjoja. Myös urheilujuomia nauttimalla saa kätevästi täydennystä varastoihin. Erityisen tärkeää on, että pitäydytään tutuissa ravintoaineissa, eikä lähdetä viimemetreillä kokeilemaan mitään uusia tuttavuuksia.” Paras valinta on siis tuikituttu korvapuusti tuplana.

 

Urheiluohjelma näytti tältä:

Su lenkki 10 km
Ma lepo, eikun työmatkapyöräily 24 km
Ti pyöräily
Ke pyöräily ja venyttely
To pyöräily
Pe juoksu 5 km ja tanssia discossa 2h
La lepo eikun tanssi 2h
Su lepo
Ma lenkki 4 km
Ti pyöräily
Ke pyöräily
To lepo
Pe suunnitelmissa lepo ja pieni verryttely

…mutta sitten torstaina:

IMG_0831

Nokka vuotaa, kurkkukipu leviää. Se siitä sitten. Hukkaan meni kanapastat ja raejuustot ja varsinkin pullat. Hetken harmittelin ja sitten lähdin etsimään seuraavaa tilaisuutta. Valitsin Tampereen puolimaratonin syyskuun puolivälissä. Katumaraton kuulostaa hauskalta tapahtumalta. Katsojien kannustus tsemppaa jaksamaan vielä seuraavan kilometrin.

Flunssasta on toivuttu, aloitan uuden valmistautumisen.

 

Kuntovuosi 2014 jatkuu

Kesäkuun puolella ollaan, ja urheilusektorille kuuluu seuraavaa:

Olen ruvennut harrastamaan juoksua. Helppoa ja nopeaa, miksei hauskaakin. Sportstrackerillä kerään kilometrejä ja vauhtia.

IMG_5472

Virallinen aika muuten oli 00:59:25, oman ajanoton aloitin hyvissä ajoin ennen lähtölaukausta. Vertailun vuoksi: kympin voittaja juoksi tasan kaksi kertaa nopeammin.

Huhtikuisen Pyynikkijuoksun 10 km rankkoine ylämäkineen oli sellainen, että tiesi juosseensa. Pariin päivään sen jälkeen tuskin pystyin liikkumaan. Palautumiseen meni hyvinkin viikko ja sitten iski flunssa. Niinpä epäilin Likkojen lenkin jäävän juoksematta, mutta niin vain parina edellisenä päivänä tein taas pikku harjoituslenkit ja Hatanpään upeissa maisemissa juoksu kulki aivan hyvin. Helleolosuhteita helpotti tasamaa, vesipisteet ja kilometrin vajaa kymppi. Yrittäjiä oli paljon, ja aika monta lönkyttelijää tuli ohitettua. On se vaan hieno tunne, kun huomaa juoksevansa kovempaa kuin suurin osa. Reipas ja ylpeä fiilis tulee myös silloin, kun juoksee radanvartta ja kuvittelee ihmisten miettivän kateellisina: tuolla mäkin haluaisin juosta, aktiivisena ja hyväkuntoisena sen sijaan että istuisin täällä junassa…

Viimeksi olisin siis voinut juosta vähän pitempäänkin, joten rohkeasti vetäisin itselleni seuraavan haasteen: Puolimaraton elokuussa! Mitä ihmettä? Nyt on ilmoittauduttu, maksettu ja tilattu vielä turistipaitakin, joten pitäis varmaan treenata pitempiä kuin kuuden kilometrin lenkkejä. Normilenkki pitää siis nostaa ainakin kymmeneen ja tehdä muutaman kerran kesän aikana pitempikin. Täytyy etsiä kiva reitti. Tämä maraton on taas oikea kilpailu, ja vaikken kärkisijoja tavoittelekaan (heh), niin jostain syystä urheilujuhlan fiilis on kivempi kuin Likkojen lenkin erikoinen festarimeininki, jossa sai ennen juoksua ottaa vaikka manikyyrin ja vähän sidukkaa.

Nyt kun I osaa pyöräillä, voimme tehdä koko perhekin juoksulenkkejä, ainakin muutaman kilometrin pituisia. S:n rattaiden työntäminen on aika raskas lisätreeni juoksuun. Ja eilen illalla oli pururadan isossa ylämäessä sellainen hyttysväijytys, että siinä ei kauan neuvoteltu kuka polkee, taluttaa tai juoksee.

 

Työmatkapyöräily kilometrikisassa on toinen kesäkauden haaste: jos ei sada, niin poljen. Matka vähän pitenee toimiston muuton myötä, ja tavoite voisi olla vaikka 1 000 kilometriä! Kas näin: 24 km päivässä ja neljäkymmentä pyöräilypäivää 22.9. mennessä. Nyt saldo on kolme päivää ja 70 km.

 

Leuanvetohaasteessa olen jäänyt jälkeen, sillä saldoni on edelleen noin puolikas, mutta kesäkuun aikana hoidan homman ja nostan tavoitteen kahteen. Apuna ja innostuksena toteutuksessa on Yle Tieteen leuanvetohaaste ja juttusarja.  Nnnggh!

 

 

Kuntovuosi 2014: mainio startti

Se alkoi jo joulukuun puolella lankutushaasteesta, johon tartuin Facebookissa. Ensimmäinen puoli minuuttia oli helppo, ja koska kestävyys kasvoi ajan myötä, todellakin pääsin tavoitteeseen: plank as long as you can! Tammikuun lopussa pidin vartalon paketissa 5 min ja 20 sec. Tekemistä auttoi yhteinen haaste miehen kanssa, eli vuorotellen näytimme mallia laiskurille. Turhan myöhään urheilut yleensä alkoivat, siinä yhdentoista aikaan illalla muistimme, että ainiin, lankutukset.

Tämä laji ei ole sellainen, että samalla voisi vaikka lukea akkainlehteä tai katsoa telkkaria. Kerran mies yritti jutella, mutta minä en pystynyt edes kuuntelemaan. Keskityin hengitykseen ja laskin. 15 kertaa sisään ja ulos tekee minuutin.

Lankutus 0li mainio startti, sillä se auttaa paljon seuraavissa haasteissa.

Työterveyden selkäryhmässä aloin kuitenkin epäillä, olisiko lankutuksella joku yhteys kipeytyneeseen yläselkään, että syynä ei ehkä olekaan tottumaton hiirikäsi, epäergonomiset työasennot tai littaantunut tyyny. Fysioterapeutti totesi, että kyllä sitä hyvinkin voi herätä yöllä kovaan niskakipuun, jos on illalla lankuttanut neljä minuuttia yläselän lihaksia kuolioon. Nyt myös asiantuntjat ovat ennättäneet varoittamaan ihmisiä netin kuntoiluhaasteista.

Lupasin siis lankuttaa jatkossa kohtuudella.  Tarkoitushan on, että saavutetut tavoitteet pidetään mukana jokailtaisessa…viikottaisessa kunto-ohjelmassa, vaikka ei tietenkään maksimimäärässä. Parin minuutin lankutus on hyvä ja helppo lämmittely: käydään vain matolle ja ollaan, hikeä alkaa pukata minuutin kohdalla ja samalla tulee innostuttua seuraavaankin suoritukseen.

Helmikuun haaste oli punnerrukset. Lähtötasoksi oletin nolla oikeaa, parikymmentä ”naisten”. Mutta lankkua on helpompi punnertaa kuin taikinaa, joten tammikuun harjoittelun seurauksena pääsin aloittamaan viidellä. Silmäleikkauksen takia pidin urheilussa taukoa noin puolistoista viikkoa (jossa oli kyllä useita tarpeettomiakin päiviä), joten punnerrushaaste jatkui maaliskuulla. Tavoitteeksi otin tason 4 ”hyvä” eli 35-40-vuotiaan pitää pystyä tekemään 23-26 punnerrusta minuutissa. Sanoo kuka? ”Tulostaulukko perustuu puolustusvoimien kuntoluokitukseen siviileille.” No, tällä hetkellä taso on tyydyttävä 3, eli 20 punnerrusta minuutissa. 3×10 suoritukset onnistuvat myös. Joinain päivinä olen tehnyt nopeammassa tahdissa enemmemmän kevytpunnerruksia sohvanreunaa vasten, niin tulee tavoiteltu liikerata tutuksi.

Tuumin myös,  jospa vaihtaisin tavoitteen 100punnerrusta-ohjelman mukaiseksi, mutta koska niska näyttää kipeytyvän myös punnerruksista, en ole vielä ryhtynyt moiseen urheiluun. Taitaa olla tekniikassa vikaa. Jos saan sen korjattua, niin mikäpä ettei – vaikka voi myös kysyä: miksi ihmeessä?

Maaliskuun haaste tunki taas Facebookista: kyykkyyn! Ihmiset osallistuvat kahteenkin eri kyykkyhaasteeseen. Toinen – 250 kertaa kyykkyyn ja ylös – kehittää vartalon lihaksia, tasapainoa jne. ja toinen – puoli tuntia kyykyssä – lantion ja selkärangan liikkuvuutta, ruuansulatusta jne. kaikkea hyvää luonnollisesti.

Puolustusvoimat ehdottaa taas vähintään 40 kyykkyä. Onnistuu. Sen sijaan paljain jaloin kyykkiminen tuntuu jo puolessa minuutissa aika hurjalta niin nilkoissa, lantiossa, rangassa kuin niskassakin. Jälkimmäinen ei ole niinkään urheilua, vaan tavoitteena on löytää ihmiselle luontainen lepotila.  Päätin siis ottaa nämä kyykyttelyt välipalaksi työpäiviin. Olen jo tottunut seisomaan työpöydän äärellä, joten eiköhän tässä luontevasti kyykkisisin välillä.

Ja ilmoittauduin minä mukaan myös johonkin vatsalihashaasteeseen (30-day ABchallege ja muitakin mm. täällä), mutta harkitsen vielä ohjelman yrittämistä. Toki iltajumppaan kuuluu vatsalihastreeniä, mutta 125 istumaannousua, miksi ihmeessä? Ja juuri tällaisesta yksipuolisesta liikunnasta ne YLEn haastattelemat asiantuntijatkin varoittavat. Seuraava tasapainottava haasteviillitys taitaa olla kuntopiiri.

Sen sijaan huhtikuulle keksin itselleni ihan oikean haasteen: leukojen vetäminen! Ainakin yhden aion saada. Koulun pihan telineellä. Lähtötaso on siis nolla – vai onko sittenkään? Sillä lankkua (vs. säkkiä) on kevyt vetää, kun on ensin punnertanut taikinakäsistä habaa. Sitä paitsi mies epäili, että on minulla ainakin vasemmassa kädessä hauista, kun aika usein siinä keikkuu tuo yksi 12 kg:n säkki. Ohimennen olen vähän jo kokeillutkin siellä telineellä, hakenut tuntumaa puolikkailla vedoilla. Jostain crossfit- tms. jutusta luin, että jo puolen minuutin roikkuminen tangossa on aikamoista treeniä. No näin on.

Kevään viimeinen on juoksuhaaste. Treeniohjelmaa en vielä ole etsinyt, mutta tavoitteen löin lukkoon: ilmoittauduin firman joukkueessa Pyynikkijuoksuun huhtikuun lopussa ja Likkojen lenkille toukokuussa. Molemmissa matka on 10 km. Hyvä etten samoin tein valinnut puolimaratonia! Ensimmäiset 1-4 km:n kokeilulenkit ovat kyllä sujuneet reippaasti. Tahtia antaa ihan paras rytmimusa, jonka riimeissäkin on juoksijalle sanomaa:

years rolling, you try to keep me on a hold
but you cant control the time flows
no matter what you do
the new becomes old
my bodys only on a rental
no matter what you been told
the day will come
you cant run
so better make peace with the fact
and just get your shit done
its like that…

 

Kohentuneen kunnon ja onnistumisen ilon lisäksi hauskinta tässä kuntoilussa on ollut vaikutus perheen yhteiseen tekemiseen. Jos muistamme urheilun jo aikaisemmin illalla, lapset ryntäävät mukaan, kun äiti tai isä käy lankuttamaan tai punnertamaan. S tykkää ryömiä alle, ja R voi oikeasti harjoitella liikkeitä myös. I pörrää ympärillä ja tanssii. Tänään iltapalapöydässä R kyselikin, koska me taas jumpataan. Lupasin että huomenna.

PS. Oho, uusi kategoria blogissa!