Joululahjaleipomuksia

20131221-132802.jpg

Sukulaisille lähti tonttutoimituksena taas perinteinen setti suklaa-pähkinäkeksejä.

20131221-132738.jpg

20131221-132811.jpg

Purkit taiteili tänä vuonna S, joka maalasi Ikean lasipurkit kauniin punaisiksi. Tämä Ikea-hack on siitäkin kätevä, että vesiliukoinen askartelumaali lähtee vedellä (oho) puts pois, jos lahjan saaja haluaa vaikka koristella purkkinsa itse uudelleen. Jäljelle jää kuitenkin pieni permanentti signeeraus taiteilijaltamme.

20131221-132748.jpg

Ja joululahjaksi kaikille kerron tässä mainion cookie-reseptimme ja usutan leipomaan heti huomenna tai viimeistään loppiaiseksi!

Ohjeesta tulee noin 50 keksiä, mutta samoin tein kannattaa vääntää taikina koko voipaketista! Helppoa kuin mikä. Ensimmäinen pellillinen on jo syöty, kun neljättä odottaa uunista.

20131221-135404.jpg

Vaan olenhan minä näistä kekseistä kertonut ennenkin! Kas näin:

250 g voita sekä 2 dl sokeria ja 1,5 dl fariinisokeria vaahdotetaan (tai jotain sinne päin: miten ne muka saa vaahdoksi ja sokerikiteet sulamaan, jos massa koko ajan karkaa kulhon reunoille?)
2 munaa lisätään yksitellen vatkaten (ok)
4 dl vehnäjauhoja, 2,5 dl kaurahiutaleita, 1 rkl vaniljasokeria, 1 tl leivinjauhetta, 1 dl pähkinärouhetta sekä vajaa levyllinen tummaa suklaata rouhittuna sekoitetaan keskenään ja sitten taikinan joukkoon (suklaata siis sen verran kuin maistelusta jää jäljelle, aika krouvitkin palat käyvät, saadaanpahan sattumia)
Keksejä paistetaan 200 asteessa noin 10 min. (jätä varaa levitä!)
Annoksesta tulee 40-50 keksiä, riippuen siitä, missä vaiheessa alkaa taikinakulhon kaapiminen.

Herkullista talvenodotusta!

 

 

 

 

 

Sokerilakkolainen näkee nälkää

Otin reippaasti vastaan haasteen herkkulakosta lokakuussa. Onian haasteen idea oli vähentää yksin ajankuluksi ja väsymykseen tai tavan vuoksi mussuttamista, juhlahetket sen sijaan olivat sallittuja jopa suotavia 🙂

Tässä päiväkirjamerkintöjä:

Ensimmäisinä aamuina on nälkä, tunne jonka muistan opiskelija-ajoilta. Ilmeisesti olen saanyt herkuista aika paljon energiaa. Sitä tarvitsenkin vielä, kun on toinenkin suu ruokittavana, mutta pikku hiljaa pitäisi taapero vierottaa. Ja samaan tahtiin minut sokerista.

Täällä kotona ja puutarhassa puuhastellessa (äidin kotijumppa: joka kolmannella askeleella nouki yksi omalta paikaltaan eksynyt esine paikalleen tai sinne päin, joka kymmenennellä nosta taapero pois vessaharjan tai muun sopimattoman luota) tulee energiaa kulutettuakin, mutta toimistotyön alettua ei juuri ole varaa päiväkahviherkkuihin. Esikoinen muuten kertoikin joskus, että isi tekee töitä tietokoneella ja äiti syö töissä pullaa! (Enpäs!)

Kaupassa meinaan ostaa kuusi banaania. Ne eivät meillä kulu kovin nopeasti, mutta voisin tehdä tummuneista S-marketin lehdessä mainostettua banaanikakkua. Paitsi etten voikaan! Kuka sen muka söisi paitsi minä itse? Ostan kolme banaania (sekä viinirypäleitä, appelsiineja ja päärynöitä).

Iltapäivällä iskevät vieroitusoireet, mutta kiellän itseltäni edes kohtuukäytön. Sivistyneelle espressolle ja suklaapalalle täytyy nyt löytyä vaihtoehto. Keitän teetä ja syön yhden hapankorpun. Asketismin nautinto ei kuitenkaan ole koukuttavaa – ja hyvä niin.

Kouraisen suuhun rusinoita ja pähkinöitä. Niiden äkkimakeus poistaa siirtää pahimman himon.

20131009-160946.jpg

Mä niin monta kertaa meinasin napata suuhuni tämän tarhasta tuodun pistelyaskartelun.

Menen pojan kanssa Robinin keikalle! Varaamme mukaan irtokarkkeja. Sovimme että minä saan syödä saman verran kuin hänkin. Imeskelee yhtä kolatuttia puoli tuntia! Salaa napsin muutaman ylimääräisen. Illalla avonainen karkkipussi houkuttaa, mutta enpäs otakaan!

20131021-101224.jpg

Ei saa koskea!

Pari kertaa houkuttelen miehen keittämään päiväkahvit ja tarjoamaan tykö belgialaisia suklaatryffeleitä. Itsehillintä on huipussaan, kun nautin vain yhden tai kaksi konvehtia.

Tekisi mieli leipoa, mutta odotetaan nyt sitten marraskuuhun, kun on syntymäpäiviäkin tulossa.

Onnistuin olemaan korvaamatta unen ja valon puutetta makealla. Näläntunteeseen (”tekis mieli jotain pientä”) kokeilen ensin juomista. Useimmiten se riittää.

Olen kovin tietoinen herkkulakosta melkein koko ajan. Voisihan sitä kokeilla pitempäänkin, jos vaikka lakkaisi tekemästä mieli, kuten monet ovat väittäneet. Säästyneet rahat käytän ensisijaisesti erään parkkisakon maksuun. Kun jätän joka päivä ostamatta yhden kahden euron suklaapatukan (paljonko ne muuten maksavat?) niin saan sakon kuitattua. Tosin en ole käynyt kaupassa kuukauden aikana kuin pari kertaa, joten houkutus tai hyöty ei ole ollut kovin suuri.

Lauantai oli karkkipäivä. Löysin autosta toffeita. Perheen kanssa vietettiin leffailtaa ja syötiin poppareita ja irtokarkkia. Sen jälkeen on vähän lipsunut makean kanssa, kakkua ja jäätelöä kahvin tai teen kanssa (tosin enemmän tai vähemmän seurassa), ja lokakuun viimeisenä päivänä napsin suuhuni loput konvehdeista, ne pahat kirsikka- ja mansikkatäytteiset.

Parin viime yön onnettoman vähäiset unet on ollut pakko korvata suklaalla. Silti aika hyvä kuukausi. Haastaisinkohan itseni kohtuullisuuteen myös kohta alkavan jouluherkuttelun kanssa?

Ensikertalaisen macaronit

Pariisista palattuamme päätin kokeilla macaron-leivosten tekemistä – niin että tietäisin voiko itsekin tehdä ihan hyviä vai onko vain Ladureén leivokset syömäkelpoisia. Ainekset hankin jo hyvän aikaa sitten, mutta toteutuksen vaatima suunnitelmallisuus (ota valkuaiset kuppiin vanhenemaan jo päivää ennen leipomista) oli tähän asti ollut liian iso haaste.

Tutkailin useampiakin macaron-ohjeita ja päädyin seuraamaan Jauhot suussa -blogin Jonnan ohjetta ranskalaisen marengin pohjalta. Eihän minulla mitään keittiövaakaa ole, joten yritys oli varsin uskalias. Vanhasta keittokirjasta löysin muuntotaulukon grammoista deseihin, mutta summittaiseksi laskemiseksi homma kuitenkin meni:

90 g valkuiaista > 3 valkuaista, aika isoja munia
30 g hienoa sokeria > 1 dl = 85 g > siis noin 0,35 dl eli jonkin verran sen puolen desin viivan alapuolelle
200 g tomusokeria > 1 dl = 60 g > 3,3 dl, eli taas vajaa puoli desiä päälle
110 g mantelijauhoa > 80 g pussissa oli noin 2,75 dl > siis reilu 4 dl (älä luota tähän, saatan muistaa väärin tuon 2,75 dl!) 80g pussissa oli noin 1,6 dl > siis noin 2,5 dl

Ohjeen mukaan siivilöin mantelijauhon ja tomusokerin, vaahdotin valkuaisista ja sokerista marengin ja lisäsin jauhoseoksen siivilän läpi vaahtoon. Väri- ja makuaineeksi siivilöin mukaan mustaherukkajauhetta niin paljon, että väri oli jokseenkin violetti. Vaikutuksesta makuun en osaa sanoa, macaron kun on niin totaalisen makea.

Yritin pursottaa pellille noin 3 cm pyörylöitä, mutta suurin osa levisi munan muotoisiksi. Vaan sehän ei pääsiäisenä haittaa, päinvastoin! Kopautin pellit pöytään muutaman kerran. Pyörylöiden pinnasta tuli kauniin tasainen, mutta kovin lituskoilta ne näyttivät, joten olin jo varma, että taikinasta oli tullut liian löysä.

20130329-074235.jpg

Uunista tullessaan ne näyttivätkin jo siltä miltä pitikin, paitsi että päästin ne ruskistumaan. Kun piti vauvaa nukuttaa ja jättää leivosten vahtiminen munakellolle. Se violetti väri olisi todennäköisesti ollut epämääräisen harmahtava, joten nämä ovat nyt ”latte”.

20130329-082056.jpg

Täytteeksi suunnittelin valkosuklaaganachea (ei siinä muuta kuin sulatetaan suklaata kermaan ja annetaan jähmettyä kylmässä), mutta värjäsin sen vielä kaakaojauheella sointumaan paremmin moccamacaroneihini. Valkosuklaan makeutta taitoin inkiväärihillolla. Täytteestä tuli kinuskimainen ja se valui reunoilta niin että macaronit tarttuivat toisiinsa. Ehkä vain laitoin sitä liikaa? 120 g valkosuklaata ja 0,5 dl kermaa oli aika ylimitoitettu annos täytettä, mutta koskapa on leipuria ylijäämä harmittanut?

Joka tapauksessa maku oli erinomainen myös heti kuormasta syöden, päältä rapea ja sisältä tahmea.

Tuurilla onnistui, voilà!

20130329-074251.jpg

Viikon ruokalista

Ei ehdi ja jaksa käydä kaupassa, joten maanantai ja tiistai sujuvat tähteillä ja eineksillä: pakastimesta sosekeittoa, minestronekeittoa ja makaronilaatikkoa sekä juustotortellineja tomaattikastikkeessa (hyvä ja helppo: lämmitetään yrttimaustettua paseerattua tomaattia ja sulatetaan joukkoon vähän Koskenlaskija-juustoa, voimakasta huom).

Kävin kyllä hedelmä- ja vihannesostoksilla Luomulaatikon nettikaupassa. Toimitus on kuitenkin vasta perjantaina.

Keskiviikkona äitien tekemää: maksalaatikkoa, makaronilaatikkoa ja spagettijauhelihanvuokaa kukin oman makunsa mukaan.

Loppuviikon ruokavinkit löytyivät Valion tarjoamasta ”Ensilusikallisia”-vihkosesta, jossa on ruokaohjeita myös koko perheelle: juustoinen appelsiinilohi riisin kanssa, pannukakku sekä vähän mukaellut välimerellinen broilerkastike kuskusin kera ja jauheliha-kasviskastike spagetin kanssa.

Torstain kala oli aivan hyvää, sitä voimme tehdä toistekin. Perjantain broilerkastikkeesta jäivät pois niin oliivit (unohdin avatun purkin yöksi pöydälle, eikä enää houkutellut käyttää niitä), keltaiset rusinat (jos joku ei voi käsittää rusinoita maksalaatikossa niin miten sitten jossain muussa ruuassa?) kuin persijakin (se vain unohtui kiireessä), mutta oli hyvää näinkin. Lapset ronkkivat pois kuka tomaatteja kuka kesäkurpitsaa, mutta söivät kuitenkin. Vauvalle soseutin broilerista ja kesäkurpitsasta omia pikkuannoksia pakastimeen. Kastikkeen loppu taipui vielä piirakantäytteeksi sunnuntaina.

Lauantaina laitoin jauheliha-kasviskastikkeeseen porkkanaa, sipulia ja kesäkurpitsaa. Ennen tomaattimurskan ja mausteiden lisäämistä otin talteen S:n annoksen, kun hänenkin pitää nyt alkaa lihansyöjäksi. Keitin kastikkeen jo aamulla, ja se sai odottaa hellalla ulkoilumme ajan. Sitten vain kuumensin sen uudelleen, lisäsin kermaa ja keitin pastan. Spagetin kanssa onnistui tällä kertaa cottura perfetta al dente! Omat ja naapurin lapset arvioivat: ”ihan ok, hyvää, ei kyllä ihan mun lempiruoka, mä en jaksa enempää”, joista viimeinen on kohtelias tapa viitata ruuan laatuun, ei määrään.

20130311-222522.jpg

Sunnuntai-iltana söimme pannukakkua mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa, mutta enemmän se taitaa olla aikuisten kuin lasten mieleen. Synttäriviikon kunniaksi leivoimme myös suklaamuffinseja (sekaan rouhimme puoli levyä Lontoon rae -suklaata, nam). Ja perjantaina I löysi piparkakkumuotit, joita oli päästävä käyttämään. Koska meillä ei ollut voita (muuten olisimme tehneet vaikka juustokeksejä), paistoimme pikaisesti kääretorttupohjan. Siitä sai painella sydämiä ja eläinkuvioita, joita söimme hillon ja jäätelön kera. Ei mikään erikoinen herkku, mutta pakastimessa on nyt pikku kakkupohjia, joista voi tarpeen tullen rakennella leivoksia.

Tähteistä tuunattua

Broilerkastikkeen lopusta pitäisi loihtia lounasta kahdelle. Leivonpa piirakan! No ei ole voita, mutta onnistuu öljylläkin: 1 dl vettä ja 1 dl öljyä, 1 tl levinjauhetta ja suolaa. Täysjyvä- ja venäjauhoja niin paljon että vaivautuu taikinaksi, ehkä noin 5 dl. Lisäksi makua tuomaan noin 0,5 dl yön yli kuivahtanutta parmesan- ja pecorinoraastetta (kelmu unohtui). Pohja uuniin joksikin aikaa esipaistumaan.

Täytteeseen broilerkastikkeen loput (broileria, kesäkurpitsaa, aurinkokuivattua tomaattia, sipulia, omenaa, omenamenua ja aurinkokuivatulla tomaatilla maustettua tuorejuustoa), 1 muna ja vielä loraus kermaa. Päälle juustoraastetta (pecorinoa ja kermajuustoa). Paistellaan uunissa 225 asteessa 25 min.

20130311-222402.jpg

En sanoisi, että piirakka maistui ihan vartavasten tehdylle, mutta kyllä se syömäkelpoista oli. Tuorejuuston maku vähän puski päälle. Joka tapauksessa onnistuneista tuunauksista ja hyvistä yrityksistäkin tulee kummasti hyvä mieli. Jopa siitä oudosta kokeilusta, jossa paistoin ylijäänyttä, kokkareista kuskusia salaattiin. Silläkin kertaa juusto pelasti tilanteen…

Viikon ruokalista

Matkan jälkeinen viikko alkoi tyhjällä jääkaapilla ja väsymyksellä, eli kauppaankaan ei kukaan jaksanut lähteä. Illalla sentään raapustettiin ostoslistaa viikon ruokia varten. Maanantaina pakastimesta löytyi jokin aika sitten tekemääni kikherne-chorizo-keittoa. Oli niin hyvää (paahdetun ja hyvin voidellun Poilânen leivän kanssa!) että yritän muistella reseptiä. R:n makuun sopan mausteisuus ei oikein ollut: ”Eikö voitais tehdä erikseen oikeaa hernekeittoa ja sitten nakkikeittoa?”

400 g paketillinen kikherneitä liotettiin yön yli ja sitten keitettiin uudessa vedessä reilu tunti.
Chorizo-makkaroita, sipulia ja valkosipulia pilkottiin, paistettiin pannulla ja lisättiin herneiden joukkoon.
Mukaan kaadettiin vielä purkillinen tai pari tomaattimurskaa, varmaankin chilillä tai yrteillä maustettua.
Nokare ranskankermaa lautasella viimeisteli annoksen.

Laskiaistiistaina arvelin lasten saavan koulussa ja tarhassa hernekeittoa, joten teimme lohikeittoa. Sitä tuli taas niin iso kattilallinen, että syömme sitä muutaman päivän. Mäenlaskun jälkeen herkuttelimme laskiaispullilla ja kaakaolla.

Illalla teimme sillivoileipiä, mikä on ihan passeli pala näin joulun ja vapun välissä. Hyvän ruisleivän päällä oli voita, salaattia, kananmunaa ja sitä joulusta ylijäänyttä herukkasilliä.

20130213-100036.jpg

Keskiviikkona syötiin lohikeittoa. Torstaina vuorossa oli chili con carne. Tällä kertaa pikaruokana, eli sekoitin valmiiseen chili sin carneen vain jauhelihaa ja sipulia. Riisin sijaan I tilasi tortilloja, joten käärimme chilit niihin avokadon, tomaatin ja ranskankerman kanssa.

Perjantain pastan inspiraationa oli Pariisissa syöty mereneläväpasta, mutta pakastesimpukoista ja -katkaravuista nopeasti valmiiseen tomaattikastikkeeseen sekoitettu soosi ei maistunut oikein miltään. Suolalla ja pippurilla yritimme parantaa lopputulosta. Periaatteessa idea oli hyvä, mutta ensi kerralla tarvitaan kunnon tomaattipohja ja enemmän chiliä.

Lauantai-iltana vihdoin paistettiin lihapullat, joita oli koko viikko odotettu. Napsittiin niitä iltapalaksi suoraan pelliltä. Perunoista tuli suorastaan glaseerattuja, kun fariinisokeria tuli laitettua noin 5x mitä ohjeessa ehdotettiin (öljyä, sweet chili -kastiketta, fariinisokeria, paprikaa, pippuria, muita mausteita ja suolaa). Sunnuntai-iltana näitä dipattiin majoneesi-ranskankerma-kastikkeeseen, jonka maustoin vain tomaattipyreellä, sinapilla, suolalla ja pippurilla.

20130216-195822.jpg

Sunnuntaina saimme naapurissa aivan mainiota minestronekeittoa. Sain vinkin hankkia 10 litran kattilan tuleviin soppatarpeisiin. R syö jo nyt aika paljon, muutaman vuoden päästä mikään ei riitä.

Juhlia varten leivoimme I:n kanssa pähkinä-suklaa-kaurakeksejä:

250 g voita sekä 2 dl sokeria ja 1,5 dl fariinisokeria vaahdotetaan (tai jotain sinne päin: miten ne muka saa vaahdoksi ja sokerikiteet sulamaan, jos massa koko ajan karkaa kulhon reunoille?)
2 munaa lisätään yksitellen vatkaten (ok)
4 dl vehnäjauhoja, 2,5 dl kaurahiutaleita, 1 rkl vaniljasokeria, 1 tl leivinjauhetta, 1 dl pähkinärouhetta sekä vajaa levyllinen tummaa suklaata rouhittuna sekoitetaan keskenään ja sitten taikinan joukkoon (suklaata siis sen verran kuin maistelusta jää jäljelle, aika krouvitkin palat käyvät, saadaanpahan sattumia)
Keksejä paistetaan 200 asteessa noin 10 min. (jätä varaa levitä!)
Annoksesta tulee 30-40 keksiä, riippuen siitä, missä vaiheessa alkaa taikinakulhon kaapiminen.

20130218-102304.jpg

Muffinseja mitä kaapista löytyy

Näitä tekisimme, jos joku ei taas olisi syönyt koko leivontasuklaavarastoa.

Löytyi kuitenkin muuta muffinsiinmenevää:

2 banaania
2 dl sokeria
1 muna
100 g voita
4 dl vehnäjauhoja (josta puolet täysjyvää)
1 dl kvinoa-hedelmämysliä
1/2 tl suolaa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl ranskankermaa

Helppoa kuin mikä! Vatkaa muna kevyesti, lisää sokeri, muusatut banaanit ja voisula. Sekoita yhteen kuivat aineet ja yhdistä banaaniseokseen. Lopuksi vielä ranskankerma. Jaa taikina muffinsivuokiin (12) ja paista 200 asteessa 20 min.

20130201-200344.jpg

Ei mikään kuppikakku ja makukin on kovin terveellinen, mutta sopii välipalaksi.