Sydämellistä

Joskus kun päästää lapset mukaan ruuanlaittoon, voi syntyä vaikka mitä hienoa. Vai mitä sanot näistä ystävänpäivän pikkupizzoista? I hoksasi joutilaat piparkakkumuotit hyllyssä ja keksi, että pitää tehdä sydämenmuotoisia pizzoja. Itse tehdyt maistuivatkin paremmalta kuin mitkään aiemmin.

IMG_6877

IMG_6874

IMG_6878

IMG_6879

IMG_6880

IMG_6882

Joulu-uutuuksia

Terveisiä vuoden takaa. Juttu jäi viimeistelemättä, eikä välipäivinä ollut enää fiilistä hehkuttaa joulua. Mutta nyt on taas varsinainen odotus käsillä:

Aatonaatto ja meillä oli jo kuusi tuvassa! Perinteisesti kuusenkoristelu on ollut aattoaamun askare, mutta viime jouluna tehtiin uudella tavalla, koska

  • muillakin oli Facebookin mukaan kuusi valmis jo hyvissä ajoin
  • aattoaamuna on niin paljon muutakin tekemistä
  • kuusta kaipaa enemmän joulua odotellessa, tapaninpäivänä siitä olisi jo valmis luopumaan
  • Kuusi alkoi jo varistaa neulasiaan ulkona suojasäässä

20131223-135828.jpg

Koska byggmaxx-kuusi oli tuuheaa euro-mallia, sen oksilla ei voinut polttaa kynttilöitä. Joulutunnelmaa loivat 120 pikkulediä. Ihan nätti, mutta sitten kun meillä on taas harvaoksainen maatiaiskuusi, valosarja saa koristaa ulkopuskia.

20131223-135838.jpg

20131223-135919.jpg

Kaupanpäällisenä ikkunasta loistivat jouluvalot pihankin puolella!

Joulun uudistaminen on riskaabeliä, myös päivällispöydän puolella. Kirjat ja lehdet neuvovat tekemään herkut uudella tavalla, päivittämään perinteitä ja lisäämään uusia juttuja menyytä virkistämään. Kuulostaa herkulliselta! Mutta useimmilla taitaa jäädä ankka, rosollihyydyke ja tryffelikinkku lopulta kokeilematta. Tarpeeksi kireäksi tunnelman vetää jo se, jos toisen herneet ovat pakastimesta toisen tölkistä (me ollaan jätetty ne kokonaan väliin).

20131223-140048.jpg

Viime jouluna saimme kuitenkin uuden vieraan, jonka heti näin mahdollisuutena kehittää jouluherkuttelua uudelle tasolle. Kälykokelas Ranskasta lupasi tuoda juustoja, ihanaa! Mies tosin huolestui, ettei niitä kukaan jaksa syödä. Mutta jos ottaa alkupaloja vain kaksi kierrosta ja on kohtuullinen lanttulaatikon kanssa, niin kyllä nyt muutama herkkujuustokin saadaan massuun sopimaan. Muistaakseni monipuolinen ylensyönti onnistui jälleen mainiosti.

Ankat

20140227-220920.jpg

Ymph, Lauri ja Tonnetänne

20140227-220908.jpg

Kvaakvaakvaak, Kukkuu ja Nuuhnuuh

20140227-220932.jpg

Tipu, Osku ja Pomo

20140227-220942.jpg

Pilotti, H.Hanhi, Pörhy ja Kukko

20140227-220950.jpg

Pitkäjalka ja Pitkäkaula

20140227-221000.jpg

Koirankka, Pulu, Pelle ja Bodari

20140227-221008.jpg

Albatrossi, Pitkäpyrstö, Pikkupyrstö ja Tipu (taas)

Ankkoja iltojemme ilona! Nyt harmittaa vain pölyisen pianon päällä hämärässä napsitut epätarkat kuvat, mutta en viitsi uusiksikaan ottaa. Mun lempparit ovat oma Nuuhnuuh ja R:n H.Hanhi ja Albatrossi. R:n oma suosikki on Pilotti tai Pitkäpyrstö. Entä sinun?

Olipa kerran vuosi 2013

Joulujorinat jäivät luonnokseksi ensi vuotta varten, sillä ei tässä enää itsekään jaksa innostua aatonaaton kuusenkoristelusta tai joulupöydän uutuusherkuista. Tässä kuitenkin kutkuttava teaser:

20131231-005017.jpg

Tulossa jouluna 2014!

Muutenkin oli sellainen fiilis, että tarvitseeko tässä enää kirjoittaa yhtään mitään. Monen kanssablogaajan esimerkistä kuitenkin ymmärsin, että nyt on aika istua alas ja tehdä katsaus kuluneen vuoden tapahtumiin ja tekemisiin.

Jotain tällaista vuodelta odotin:

20131231-004401.jpg

Hyppyä ei kuitenkaan tullut. Pitkin vuotta minulla oli tunne, että pitäisi tehdä jotain, tavoitella ja toteuttaa. Olisi tilaisuus suunnan muutokseen, selvittää mitä haluan tehdä työkseni, osaan tai voin oppia. Yksi hassun hauska ammatinvalintatesti ei kuitenkaan antanut valaistusta asiaan, ja ainekirjoituspohdinnassani päädyin siihen, että näin on hyvä, otan vastaan mitä tuleman pitää. Niin tuli syksy ja sitten vuodenvaihde, ja elämä jatkuu ennallaan: yhtä lasta rikkaampana, mutta työelämässä odottavat samat haasteet kuin ennenkin.

Jos kuitenkin ensi vuonna ehdin ja haluan olla aktiivisempi pyrkimyksissäni, voin kokeilla vaikka sellaista amerikkalaista suunnittelukalenteria, johon nainen voi kirjata tavoitteensa, unelmansa ja sitten toteuttaa ne. Tuloksena voi olla esim. 20 000 blogilukijaa, esikoisteos, triplasti lisää liksaa tai muuta menestystä – ihan riippuen siitä, mitä tunnistaa ja tunnustaa haluavansa.

Iso muutos ajankäyttööni tulevaisuudessa on viime kevään aikana kypsynyt päätös luopua yhdistyksemme toiminnan pyörittämisestä ja keskittyä tanssiin. Syksyn ajan piti jo delegoida mahdollisimman paljon, mutta sen sijaan huomasin tuuraavani vuorotellen melkein kaikkia muita. Opettelen nyt sitten kertarysäyksellä antamaan muiden hoitaa asiat, kuten parhaaksi katsovat. On niin helpottavaa huomata, että ei ole korvaamaton. Vapaaehtoisia löytyy, mutta toki vasta kun on pakko. Onnittelen itseäni päätöksessä pysymisestä. ¡Eso es! Onneksi meitä on tarpeeksi monta tarmokasta ihmistä, jotka haluavat käyttää aikaansa ja osaamistaan ihanan harrastuksemme hyväksi. ¡Olé!

Jos toimistotyö unohdetaan, niin tätähän se arki oli:

20131230-141943.jpg

Ja tätä:

20131230-141008.jpg

(Korvaa koira lapsella.) Lasten kasvatus, sitä tässä on koko vuosi tehty ihan antaumuksella – ja siinä samalla itsekin yritetty oppia.

Iloisesta vauvastamme on tullut topakka ja tahtova tyttö. Vaatimattomina tavoitteina vuodelle oli, että vauva oppisi nukkumaan, syömään, kulkemaan omin jaloin, käymään potalla ja puhumaan. Nyt S nukkuu omassa huoneessa läpi yön ja hyvät päiväunet, mutta vain ulkona vaunuissa. Onneksi on ollut leuto alkutalvi. Odotan että tarhassa opettavat nukkumaan sisällä. S:lla on erinomainen ruokahalu. Lusikka menee suuhun ja muki pysyy kädessä. Lopullinen vieroitus rinnasta tapahtuu kun tapahtuu, katsotaan mitä päivähoitoon tottuminen vaatii. Ketterä tyttö on oppinut kävelemään, juoksemaan, tanssimaan, kiipeämään, tekemään kuperkeikan ja melkein hyppäämäänkin. Potalla S käy myös, toki vain kun jaksan hänet sille istuttaa, eli ei ihan yhtä tajaan kuin isot sisarukset aikoinaan. Uusia sanoja tulee noin yksi parissa viikossa. Ei, anna, pöö, usssto (juusto) – niillä sekä ahkeralla äänetelyllä, osoittamisella ja nyökyttelyllä pärjää hyvin. Eli vähintäänkin tärkeimmät taidot on opittu, ja tyttö on valmis itsenäistymään ja sosiaalistumaan.

Keskimmäisen uhma on ollut sen verran hallitsevaa, ettei tätä voi varsinaisesti leppoisaksi vuodeksi kutsua. Vuoden loppua kohden tilanteet ovat kuitenkin rauhoittuneet helpommin. Kaikenkaikkiaan I on ollut ihan hyvää seuraa. Hän viilettää monenmoisilla temppuradoillaan pikkusisko perässään. Utelias, taitava ja innokas nelivuotias on oppinut kirjaimia ja numeroita, lauluja, tanssiaskelia, pelisääntöjä, piirtämistä ja uusia leikkejä. Hänellä on oma paras kaveri, tanssiharrastus ja suosikki-Robin. Herttainen esiintyminen tanssikoulun joulunäytöksessä suuren yleisön edessä sai äidin pakahtumaan ylpeydestä.

Esikoisen puolestaan on ottanut loppusyksystä kiukutteluvuoroja itselleen, joten talo on edelleen  täynnä meteliä. Tokaluokkalaisen koulu on mennyt hienosti, lukee ja laskee erinomaisesti, käyttäytyykin hyvin. Kevään ja kesän R oli ahkera uimari, syksyllä se harrastus jäi vanhempien saamattomuuden takia. Tämä miinus korjataan heti tammikuusta alkaen, eli olemme koko perhe ilmoittautuneet uima- ja vesipelastuskouluihin. Syksyllä alkanut kuoroharrastus huipentui R:n sooloon koulun juhlassa. Muuten poikaa kiinnostavat edelleen autot: mikroauton ratissa, tietokonepelinä, pikkuautoleikkinä, värityskuvina ja isän apuna kilpuritiimissä. Syksyn teemana on lisäksi ollut Taru sormusten herrasta, jota isä ja poika lukevat joka ilta.

Kolmen lapsen kanssa ja erityisesti koululaisen lukujärjestyksen takia pysyttäydyimme enimmäkseen kotinurkissa. Kerran viikossa pakkasin tytöt autoon ja ajoimme muskariin ja sitten keittolounaalle läheiseen kahvilaan. Muuhun ei juuri ollut organisointikykyä tai jaksamista.

Mutta jos emme touhunneet kotona tai puutarhassa, olimme matkalla!

20131230-141454.jpg

Bébé ihmetteli ja ihastutti Pariisissa helmikuussa. Koko perhe teki unohtumattoman road tripin Amerikassa kesäkuussa. Suunnittelu oli puoli matkaa, ehkä enemmänkin.

20131230-141142.jpg

Minä Virginia Beachilla.

Ennen kaikkea kulunut vuosi oli puutarhavuosi. Se alkoi jo edellisenä kesänä, raskausoireena, mutta keväästä alkaen innostus ja kokeilunhalu vain kasvoivat.

20131230-141816.jpg

Meillä on nyt aika hieno ja käyttökelpoinen piha. Talveksi varasin paljon lukemista aiheesta, suunnitelmia tulossa! Vielä on vaikeuksia muistaa kasvien nimiä, mutta perusasioita olen oppinut: kärsivällisyyttä, kiireettömyyttä, keskeneräisyyden sietämistä, näkemään ympäristöni ja havaitsemaan pieniä kauniita pilkahduksia rytöläjissä (ja rajaamaan valokuvat niihin kauniisiin yksityiskohtiin).

Viljely- ja istutuskokeiluineni olen todistanut oikeaksi sen, mitä Tuulia Aho kirjoittaa upeassa Puutarhan aika -kirjassaan: ”Toivo ja odotus ovat puutarhahoidossa parasta, ehkä vielä suloisempaa kuin tuloksista nauttiminen.” Vaikka mullan möyhentäminen on hetkeen keskittymistä jopa meditointia, totta on myös, että ”puutarhuri ei koskaan elä ainoastaan nykyhetkessä, sillä mennyt ja tuleva ovat läsnä konkreettisesti jokaisessa kaivetussa kuopassa ja sahatussa oksassa. Puutarhassa olennaisinta onkin muutos.”

20131230-141442.jpg

Täydellinen asetelma.

Blogini täyttää tammikuussa vuoden. Aloitin kirjoittamisen mielessäni erityisesti arkemme muistiin paneminen. Matkakertomuksia lukuun ottamatta päivittäistä raportointia tekemisistämme ei juuri löydy. Alkuun kirjoittelin muistiin viikon ruokalistoja, mutta eihän niistä käytännössä juuri hyötyä ole ollut. Macaron-ohjettani olen käyttänyt pari kertaa uudelleen. Keväällä ruokalistat korvasi puutarhapäiväkirjat. Kun tämä nyt on tällainen äiti onnistuu (välillä) -blogi, olen kuvannut myös askartelujamme. Jos opin käyttämään tuota uutta hiustenkiharrinta, laajennan askarteluista ja istutuksista kauneudenhoitotutoriaaleihin, ja toivottavasti joskus vielä oikeisiin käsitöihinkin!

20131230-141527.jpg

Blogin kirjoittaminen ja kuvittaminen on ollut kivaa. Toivon että joillakin lukijoillanikin. Sivuston statistiikkaa on vaikea uskoa, kävijöitä on kuukausittain satoja ja muka ympäri maailman Algeriasta Åland Isladille. Tervetuloa uudelleen ja kommentoidakin saa oikein mielellään! Suosituinta lukemistoa ovat  lapsiin liittyvät jutut ja joulukuussa erityisesti hamahelmimallit. Google-hakutuloksiin päätyvät kummallisetkin jutut, mutta varmasti olen joutunut tuottamaan pettymyksen niille, jotka ovat etsineet hyödyllisiä kokemuksia kärhöjen kasvatuksesta, tietoa tuulienergiasta(!) tai värityskuvia monsteriautoista. (No nyt te harhauduitte tälle sivulle, sorry!)

Erityisen suuri ilo minulle ovat blogiystävät, jotka löysin joskus kesällä. Kiitos siitä kuuluu erityisesti Leluteekin Emilialle sekä ainekirjoitushaasteilleBleuen, Emilian, Anun, Täti-ihmisen, Periaatteen naisen, Saaran, Valeäidin, Liinan ja monen muun jutut ja keskustelut ovat tarjonneet viilentävää viihdettä ja lämmintä vertaistukea äiti-ihmisen arkeen. Sänks ja innostavaa blogivuotta 2014 kaikille!

Vielä loppuun pari kuvaa kuluneesta parisuhdevuodesta. Tällaisissa tunnelmissa vietimme helmikuussa 10 v. hääpäivää:

20131230-141901.jpg

Ja tässä hän, joka on tämän kaiken lystin tänä vuonna minulle mahdollistanut! Hän, joka teroittaa keittiöveitset niin, että kypsä tomaatti viipaloituu kuin itsestään; joka valitsee täydellisen parhaimmat avokadot juuri minulle; joka rakastaa, auttaa, ihailee, neuvoo, ilahduttaa, hyväksyy, kehuu, lohduttaa ja naurattaa. Kiitos.

20131230-141920.jpg

Joululahjaleipomuksia

20131221-132802.jpg

Sukulaisille lähti tonttutoimituksena taas perinteinen setti suklaa-pähkinäkeksejä.

20131221-132738.jpg

20131221-132811.jpg

Purkit taiteili tänä vuonna S, joka maalasi Ikean lasipurkit kauniin punaisiksi. Tämä Ikea-hack on siitäkin kätevä, että vesiliukoinen askartelumaali lähtee vedellä (oho) puts pois, jos lahjan saaja haluaa vaikka koristella purkkinsa itse uudelleen. Jäljelle jää kuitenkin pieni permanentti signeeraus taiteilijaltamme.

20131221-132748.jpg

Ja joululahjaksi kaikille kerron tässä mainion cookie-reseptimme ja usutan leipomaan heti huomenna tai viimeistään loppiaiseksi!

Ohjeesta tulee noin 50 keksiä, mutta samoin tein kannattaa vääntää taikina koko voipaketista! Helppoa kuin mikä. Ensimmäinen pellillinen on jo syöty, kun neljättä odottaa uunista.

20131221-135404.jpg

Vaan olenhan minä näistä kekseistä kertonut ennenkin! Kas näin:

250 g voita sekä 2 dl sokeria ja 1,5 dl fariinisokeria vaahdotetaan (tai jotain sinne päin: miten ne muka saa vaahdoksi ja sokerikiteet sulamaan, jos massa koko ajan karkaa kulhon reunoille?)
2 munaa lisätään yksitellen vatkaten (ok)
4 dl vehnäjauhoja, 2,5 dl kaurahiutaleita, 1 rkl vaniljasokeria, 1 tl leivinjauhetta, 1 dl pähkinärouhetta sekä vajaa levyllinen tummaa suklaata rouhittuna sekoitetaan keskenään ja sitten taikinan joukkoon (suklaata siis sen verran kuin maistelusta jää jäljelle, aika krouvitkin palat käyvät, saadaanpahan sattumia)
Keksejä paistetaan 200 asteessa noin 10 min. (jätä varaa levitä!)
Annoksesta tulee 40-50 keksiä, riippuen siitä, missä vaiheessa alkaa taikinakulhon kaapiminen.

Herkullista talvenodotusta!

 

 

 

 

 

Hamahelmi Special

Leluteekin Emilian yllytyksestä tässä tulee koko setti:

20131021-101232.jpg

Tämä piti esitellä, ensimmäinen 3D-askartelumme. Ihastelijoita varoitin ylilyönneistä, sillä joululahjapaketista voi hyvin äkkiä kuoriutua heillekin tällainen sivupöytää koristamaan.

20131021-101208.jpg

Toimii karkkikulhona.

20131021-101224.jpg

Mutta ei sitten sovi salmiakkikarkeille tai sellaisille, joissa on paperikääre.

Sitten muihin tuotoksiin:

20131021-101506.jpg

Tämä on The Original tarha-askartelu viiden vuoden takaa.

20131021-101456.jpg

Aikaista sarjaa ”mä teen sydämen” ja ”mä teen ympyrän”.

20131021-101404.jpg

Mallin mukaan lasten kanssa askarrellut kisut. Yksi on hukassa ehkä jonkun sängyn alla.

20131021-101439.jpg

Näiden malleja löytyy Googlen kuvahaulla hama beads dinosaur, pinguin, animal…

20131021-101348.jpg

…dolphin, fish…

20131021-101355.jpg

…ja tietenkin cars.

20131021-101411.jpg

Ja Hello Kitty! Kukkaset taisivat löytyä helmipurkin kyljestä.

20131021-101448.jpg

Vielä yksi delfiiniaihe (vauvan nakertama) ja appelsiini leikkeihin ja aika usein tehty sateenkaari. Kaikkia ei sentään ole silitetty valmiiksi.

Sitten omaan designiin:

20131021-101314.jpg

Lelulaatikon elävistä malleista hahmottelemani prinsessakoira, poni ja krokotiili (jolla kyllä on I:n tekemät jalat, koska niiden pitää olla pitkät).

20131021-101337.jpg

Hepan malli saattaa olla Googlesta, mutta kärryt ovat I:n tekemät. Valitettavasti aisa katkesi heti kuvausten jälkeen pikkusiskon käsittelyssä.

20131021-101244.jpg

R:n mörkö.

20131021-101253.jpg

R:n käärmeet, huomaa myös pesä jossa munia. Tehty kuusikulmaiseen alustaan.

20131021-101305.jpg

I:n pakettiauto, robotti ja televisio vai oliko se tietokone?

20131022-145310.jpg

Ja vielä ulkoa puskasta löytynyt frisbee, jossa on myös vähän 3D-efektiä. Se saatiin aikaiseksi painamalla vielä kuuma, silitetty työ kulhon pohjalle. Kyllä se lentää! R jopa suunnitteli tehtailevansa näitä ihan myyntiin. Totesi sitten panos-hyöty-suhteen olevan vähän heikko.

Värityskuva+vihannes

20130920-235417.jpg

Edelliseen postaukseen liittyen ja koska tänne sivuille on niin moni jostain syystä löytänyt tiensä etsiessään värityskuvia vihanneksista, olkaapa hyvät:

Tulosta lapselle värityskuva porkkanasta, kurpitsasta, kukkakaalista, herneestä ja monesta muusta eksoottisemmastakin vihanneksesta.

Vai maistuisivatko mieluummin hedelmät?

Värittämisen jälkeen pitää tietenkin lähteä kauppareissulle ostamaan vastaavat vihannekset. (Omasta maasta? Onneksi olkoon!) Sitten maistellaan ja kokkaillaan. Seuraava Google-haku onkin mitä+voi+tehdä+kurpitsasta.

Ja olipa minulla vielä kirjavinkkikin: Apukokin keittokirja on aivan mainio, varsinkin idealtaan. Siitä löytyy ehdotuksia lasten ja aikuisten yhteiseen ruuanlaittoon (lapset voivat tehdä yllättävän suuren osan hommista), ja uudenlaisia ruokiakin voi yhdessä lasten kanssa valita kokeiltavaksi, sen iänikuisen yhden ja saman sijaan.