Lukuhaaste: vieraalla kielellä kirjoitettu kirja

Tässäpä oli varsinainen haaste: Franz Kafkan Das Schloss saksaksi! Tunnen toki K:n entuudestaan, Oikeusjutusta jota analysoin lukioaikana. Tämän kirjan löysin hyllystä, olen joskus vaihto-opiskeluvuotena Saksassa ostanut sen yliopiston divarista – vai miksi muuten siinä olisi merkintä Ronald Rausch 27-10-1995?

Ehkä aikomuksenani oli lukea kirja, mutta myöhemmin ei Kafka jaksanut kiinnostaa saati saksaksi lukeminen. Lainasin siis suomennoksen avuksi ja ryhdyin hommiin.

***

…Ehei, nie passiert, never happened… mutta blogiluonnoksen perusteella minulla oli oikein hyvä aikomus ja kovat tavoitteet, kirjahan ei ole edes mikään lituska!

Das Schloss odottaa yhä hyllyssä jotain kummallista inspiraatiota, kun kaikki muut varteenotettavat kirjat on luettu eikä ole muutakaan tähdellistä tekemistä.

Lukuhaaste: viihteellinen kirja

”Sen jälkeen ongelmat kasautuvat kuin lemmenlukot pariisilaissillan kaiteeseen, kunnes kaikki on vaarassa romahtaa…” kuvailee takakannen teksti. Romanttinen draamakomedia -sarjan kirjoja on mahtunut lukuvuoteeni useampikin, mutta koska Nicolas Barreaun Meillä on aina Pariisi oli ihan kiva, saa se edustaa lukuhaasteen kirjaa numero 30, viihteellinen kirja.


Ensimmäiseksi lukemaan houkutti Pariisin Saint-Germain-des-Prés tuttuine katuineen, kauppoineen ja ravintoloineen. Yllättäen kirjailija itse ei ole turisti vaan aito pariisilainen.

Kirja sisältää kauniin sadun Sininen tiikeri, josta myös lapset pitivät kovasti. Voisin myös kokeilla Rosalien tapaa kirjoittaa päiväkirjaan päivän ikävimmän ja päivän parhaan hetken. Kuten tänään:

Päivän ikävin hetki
Lapsista nuorimmainen sai itkupotkuraivarit ruokapöydässä, koska porkkana oli väärin kuorittu (siis koska sillä oli nälkä)

Päivän paras hetki (2)
Ystävä soitti. Saan aikaiseksi tämän vuoden kirjahaasteen viimeistelyn.

 

Lukuhaaste: kirjassa on myrsky

Tänään on vuoden viimeinen päivä,  joten on vihdoin pakko hoitaa loput lukuhaastehommat. Vajaaksi jäi ja varsinkin kirjoittaminen, mutta ehkä juuri siinä haukkasin liian suuren palan.

Käyn nyt kuitenkin luettujen pinon läpi, jotta saan vuoden pakettiin ja voin jatkaa hyvillä mielin uuteen vuoteen ja uuteen haasteeseen.

Ensimmäisenä on Astrid Lingrenin Ronja Ryövärintytär, joka ei meinaa sopia mihinkään kohtaan – paitsi myrskyyn:

Sinä yönä, jona Ronja Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioitte yllä. Oli sellainen ukkosyö, että koko Matiaksenmetsän väki ryömi kauhuissaan koloihinsa ja loukkoihinsa. 

Luimme kirjan tyttöjen kanssa ehkä joskus kesällä ja varmasti luemme pian uudelleenkin. Jännittävä ja hauska, ihan parasta lastenkirjallisuutta.

Lukuhaaste: uusi tuttavuus

Tämäkin kirja houkutteli Pariisilla ja kirjoilla. Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa (suomennettu nimi on ala-arvoinen) tarjosi kuitenkin paljon enemmän,  Provencea ja elämää. Elämäntaito-oppaaksikin kirjaa voisi sanoa. Tämä on siis numero 8, kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin, ja varmasti etsin käsiini hänen muutkin teoksensa.


Henkilöhahmojen ajatuksia teki mieli alleviivata, kirjoittaa muistiin monia tärkeitä lauseita, mutta en kuitenkaan lukenut kirjoittaakseni lukemastani, ja jälkikäteen niitä on vaikea löytää tai muistella.

Kirja kertoo rakkaudesta, kuolemasta, elänilosta, tangosta, perheistä, kirjoista, sanoista:

Minä pidän sanoista, jotka kuulostavat siltä, mitä kuvaavat”, Perdu kuiskasi. Hän oli sulkenut silmänsä. ”Tuulenvire. Yökyöpeli. Kesäheinä. Uhma. Se tuo minulle mieleen satumaiseen haarniskaan pukeutuneen pikkutytön, joka taistelee kaikkea sellaista vastaan, mitä ei halua olla. Kiltti ja laiha ja hiljaa, hyi olkoon. Pikkuritari uhma käy järkevyyden pimeitä voimia vastaan.

Tärkein tänä vuonna lukemani lause oli tästä kirjasta:

Kuolema ei tarkoita yhtään mitään. Olemme aina, mitä toisillemme olimme.”