Ei mitään päällepantavaa 

Piti oikein istua alas ja kirjoittaa, mutta kun tuoli on varattu.

Kasa piti siirtää pois sohvalta, johon se oli päätynyt S:n vaatekaapista. Sinne jäi vain kahdet (samanlaiset) leggingsit, yhdet sukat, kaksi paitaa ja kaikki pikkuhousut, koska ne eivät aiheuttaneet ongelmaa. Joka aamu, joka ilta ja ehkä pari kertaa päivänkin aikana. Kun ei käy. On väärän värinen, väärän pituinen, väärällä kuvalla, tyhmä, liian paksu, TYHMÄ!!

Kuulemma kaikki nauraa, jos menee tarhaan vääränvärisissä sukissa tai hame ja paita eivät sovi yhteen.

Oikeasti ne nauroivat tai ainakin vähän ihmettelivät kun sinne mentiin pelkissä pikkareissa. Mutta joka-aamuinen vihanpito vaatteiden takia jatkui aina vaan, joten otettiin ne pois.

Jännä juttu että tuossa lattialla ja tuolilla, siis ihan saatavilla, mekot ja paidat ovat pois ja ulottumattomissa. Siihen liittyvää vihaa ja surua oli käsitelty myös päiväkodissa, kun keskustelun aiheena oli sopivasti erilaiset tunteet. Nelivuotiaat tuntevat niin paljon ja täysillä.

Huomenna on juhlat. Pohdin  pukeutumisstrategiaa. Sovimmeko mekosta yhdessä vai laitanko kaappiin jonkun sopivan? Ehkä ensin keskustelemme millainen olisi sopiva ja kiva. Sitten koitamme etsiä sellaiset meille molemmille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s