Sekalaista matkan varrelta

 

Rentouttava automatka: I harjoitteli letittämistä.

 
 

Perillä Tanskassa.

 
  

 

Chiligrilli. Kaverin kaverin itse tekemä metallinen teline chilien grillaamiseen. Siemenet pois, tilalle mozzarellaa ja mausteita, ympärille pekonia ja grilliin. Periaatteessa herkullista, käytännössä aivan liian tulista mulle!

 
 

Valion laktoositonta maitoa ja jugurttia saa myös Ruotsin ja Tanskan kaupoista, mutta ravintoloihin pitää tuoda oma purkki.

  

Sen sijaan viiniä olisi saanut Pizzapizzassakin.

  Spädäpäväi! Navigaattorimme herätti suurta hilpeyttä joka kerta yrittäessään sanoa Skanderborgvej.

Leikkikenttäkisassa Dublomaa Legolandissa oli nopsasti kierretty, samoin laivan leikkipaikka oli ”ihan pieni ja tyhmä” (koska jotkut lapset heittelivät palloja). Sateisessa Jönköpingissä viihdyimme pitkään oivassa pienessä leikkipuistossa, ja vielä pitempään viihdytti norrköpingiläispuiston vesileikki. Kolmårdenin iso leikkialue monine kiipeilytelineineen ja liukumäkineen oli myös tosi hyvä, samoin Malmössä vähän erilainen Afrikka-puisto, jossa oikean kokoiset betoni(?)eläimet innostivat kiipeilyyn ja leikkiin. Näiden kolmen paremmuusjärjestystä ei saatu ratkaistua, mutta joka tapauksessa hauskaa oli! 

   
    
    
 

Päivä Norrköpingissä

Ennen kotiinpaluuta meidän piti viettää vielä iloinen päivä Tukholmassa, mutta sinne oli tarjolla rankkaa sadetta koko päiväksi, eikä ”päivä tukholmassa sateella” -haku tuottanut Junibackenia kummempaa. Päätimme siis jäädä vähän kuivempaan Norrköpingiin odottamaan laivan lähtöä. Erinomainen valinta, sillä uutta, mielenkiintoista nähtävää ja puuhaa oli riittämiin niin koskimaisemissa, vanhassa kaupungissa, leikkipuistoissa kuin lasten tiedekeskuksessakin.

Norrköping muistutti kovasti Tamperetta, mutta mutkitteleva koski saa siellä virrata vapaammin ja kaikki oli vähän pienempää mittakaavaltaan. Vanhan tehdasalueen uudistaminen on vielä osittain kesken, ja jonkin verran jouduimme kulkemaan tylsemmillä takapihoilla, mutta toisaalta siellä oli myös oikein viehättävä vanha kaupunki putiikeineen, kahviloineen ja ravintoloineen. 

   
    

Näkymä hotellihuoneen kattoikkunasta illalla…

  

…ja aamulla. Hotelli-hostelli Pronova oli rakennettu vanhaan tehdaskiinteistöön. Vähän se muistutti lääkäriasemaa, mutta oli toimiva kokonaisuus kivoine olohuoneineen.

  
    
    

Sen verran Tukholmassa jäi laivan odotusaikaa, että ehdimme käväistä Photografiskassa. Nick Brandtin näyttely Inherit the Dust oli erityisen vaikuttava. 

Ei Photshoppia. Aikaisempi kuva norsuista on tulostettu luonnolliseen kokoon ja nostettu pystyyn paikalle, jossa ne vielä vähän aikaa sitten elivät. Louhoksilla, kaatopaikoilla ja slummeissa otetut uudet kuvat näyttävät, että uhreja eivät ole vain eläimet vaan myös ihmiset siellä. Mielenkiintoista oli myös, että Brandt on käyttänyt kuvissa vanhoja ”huonoja” otoksia eläimistä. Nyt niiden ankeus tai oudot kuvakulmat toimivatkin alleviivaamaan ympäristön muutosta.

Kolmården

Eläintarhapäiväksi osui mainio sää. Jaksoimme kiertää koko ison puiston ja loput energiat lapset kuluttivat leikkikentällä ja pikku vuoristoradassa. 

Parasta olivat ehdottomasti mangustit, joiden touhuja pääsi seuraamaan ihan läheltä. 

     

Kattokaa pojat, lentokone!
 

Viimeksi kävimme Kolmårdenissa kuusi vuotta sitten. Silloin ihmettelimme kirahveja, susia, karhuja ja leijonia autosafarilla, mutta se on jokunen vuosi sitten korvattu köysiradalla. Ihan hieno, vaikka vähän kaukaa sai monia eläimiä tihrustaa. 

 

Täälläkin saa joskus jonottaa, nämä tyypit ovat vissiin odottaneet jo jonkin aikaa…

  

Vaunussa oli ihan mielenkiintoinen, mm. suomenkielinen selostus safarin eläimistä ja niiden elinoloista luonnossa.

  

Tilanne: Strutsi yritti livahtaa toiseen aitaukseen traktorin ohi, joten eläintenhoitaja joutui houkuttelemaan sitä kauemmaksi.

  
    
  

Etsi kuvasta kaksi leijonaa.

 

Muita meidän mielestä mielenkiintoisia eläimiä olivat mm. sarvikuonot ja lumileopardit. 

   

  

  

  

   

Pelkät eläimet eivät tietenkään riitä, vaan pitäähän puistossa vuoristoratojakin olla. Kolmårdenissa viimeisteltiin uutta vetonaulaa, maailman hurjinta puista Wildfire-vuoristorataa. Avajaisten piti olla seuraavana päivänä, mutta ne viivästyivät ainakin joitakin päiviä. Ei ihme, sillä meidän siellä ollessamme rakennelmaa vielä nikkaroitiin ja aloitettiin testiajot tyhjillä vaunuilla. 

Epäilen olisinko uskaltanut kyytiin vaikka kaikki olisi ollut valmista.