Astrid Lindgrens Värld

Ruotsin suosituin perhekohde Astrid Lindgrens Värld osoittautui maineensa veroiseksi. Lapsille on rakennettu vaikka mitä tutkittavaa ja tekemistä lapsille ja aikuisetkin viihtyvät esityksissä ja satumaailmoissa mainiosti. Kaikki oli viimeisen päälle hienoa ja viimeisteltyä ja kaikki kaupallisuus oli taidokkaasti häivytetty. 

Särkänniemen Koiramäki taitaa yltää lähelle, mutta Astridin maailma oli rakennettu vielä enemmän lasten mittakaavaan. Juuri ennen kesän sesonkia viiden hengen sisäänpääsy maksoi 120 euroa ja kahvila- ja ravintolahinnat olivat myös varsin kohtuulliset. Joka paikassa sai syödä myös omia eväitä, joten mukaan voi ottaa vaikka makkarat ja grillailla piknik-paikalla. 

Edit: S muistaa päivästä tämän vielä viikkojenkin jälkeen: Istuimme kaikessa rauhassa kahvilan terassilla, kun Katto Kassinen pyyhälsi paikalle, haukkasi ison palan S:n korvapuustista, huikkasi heippa, irvisti ja loikki tiehensä!  Me aikuiset olimme ihastuksissamme moisesta kokonaisvaltaisesta teatterista –myös muut näyttelijät olivat töissä rooleissaan 10-18 eivätkä vain esitysaikoina – mutta S vähän pelästyi ja loukkaantui, eikä suostunut enää syömään pullaansa.    

    
 

Oli erhe ottaa englanninkielinen kartta ja esite portilta. Ruotsiksi satuhahmojen nimet ja paikat olisi ollut helpompi tunnistaa. Esimerkiksi Brenda the Brave oli uppo-outo sankari, kunnes lopulta älysimme sen tarkoittavan Ronja Ryövärintytärtä! 

Huvikumpu, Melukylä ja Kissankulma sekä Katto Kassisen talo löytyivät tietenkin, mutta myös monta muuta meille vähän tuntemattomampaa mökkiä ja kylää. Matiaksenmetsä oli jännä. Leikimme Ronjan ja Birkin leikkipaikoissa, mutta olimme tottakai varuillamme männiäisten ja kakkiaisten varalta. 

   
    
   
Matiaksenlinna oli hieno lavaste, jonka saleissa, käytävissä ja torneissa pääsi seikkailemaan. Linnan halkaisevan Helvetinkuilun yli oli onneksi laitettu laudat, mutta esityksissä sen yli tehdään jännittäviä loikkia. Me pääsimme seuraamaan harjoituksia, sillä ryövärinäyttämön esitykset alkavat vasta viikon päästä. Veljeni Leijonamieli on tämän kesän uusi alue, jonka ensi-ilta oli myös vasta tulossa.   

 
   
Ajattelimme ensin, että teatteriesitykset eivät meitä niin kiinnostaisi, mutta kyllä oli hauska seurata kuinka Peppi Pitkätossu leikki hippaa poliisien kanssa ja Vaahteranmäen markkinaväki kauhistui Pikku-Iidan lavantautia. Pepin tarinaa olimmekin juuri lukeneet iltasaduksi ja Eemelin metkutkin muistuivat mieleen. 

   
    
 Leikkiladossa sai hyppiä heiniin, leikkiä piilosta, kiipeillä pitkin seiniä, nostaa vettä kaivosta tai mussuttaa korvapuustia. Kyllä suomalaisistakin kotiseutumuseoista voisi saada pienellä vaivalla toiminnallisia, mielikuvitusta ruokkivia leikkipaikkoja. Kissankulman kasvimaalta otamme mallia basilikalaatikon tekoon.

Meidän lasten mielestä parasta oli pitkä ei-saa-koskea-maahan-rata, jollaisen voisimme ihan hyvin rakentaa puunrungoista, kivistä, naruista yms. kotipihaankin, mummulaan ja saareen. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s