Leegolandiaa!

Nyt se on nähty ja koettu, ja lasten mielestä sitä kannatti odottaa koko kevät. 

   
   
Joka puolella puistoa seikkailevat legohahmot ja -eläimet sekä rakennelmat viehättivät aikuisiakin, mutta kyllähän kaksi päivää huvipuistoa pistää väsyttämään.   

Minimaailmassa riitti tutkittavaa ja hämmästeltävää. Ja on siinä riittänyt rakennettavaa: Saksaankin autotehtaineen, satamineen, kaupunkeineen ja alppikylineen oli käytetty 12,5 miljoonaa legopalikkaa ja 12 miestyövuotta.    

Löysimme myös Pienen Merenneidon, joka oli yhtä pieni kuin Kööpenhaminassakin, eikä edes legoista tehty. Tämä kuitenkin riitti I:lle ja minulle, sillä oikea ei kuulemma ole kiertotien väärti. 
  
Minusta hienointa pienoismaailmassa oli pikkuiset bonsai-leikatut puut. Jostain vaahteranalusta voisin kotipuutarhassakin kokeilla samaa. 

   
    

Huvilaitteista hauskin oli vauhtimato, jonka ulospäin linkoava keskipakoisvoima yllätti aikuisetkin. Tosin PolarXpress-vuoristoradan jälkeen vauhtimato oli 6-v:n mielestä ihan lälly.  
Merirosvomaailman  vesikohteisiin menimme molempina päivinä viimeiseksi kastumaan, vaikka kyllä ajoittainen sadekin teki osansa. Sää ei ollut missään nimessä surkea, mutta sen verran kehno, että jonoiksi astu ihmisiä ei ollut.   

Jouduimme odottamaan korkeintaan viisi minuuttia joihinkin aktiviteetteihin, suurimpaan osaan saimme vain kävellä sisään. Mm. Ninjago the Ridea edelsi pitkä jonotussokkelo viihdykkeineen, mikä on ihan kiva, jos siinä saa madella jopa yli tunnin. Suosittelemme siis Legolandin vierailua arkipäivänä huippusesongin ulkopuolella ja sunnittelemaan ohjelman kahdeksi päiväksi.     

Molempina päivinä tuli käveltyä jopa kymmenen kilometriä. Illalla jaksoimme vielä tehdä ruokaa ja lapset pelailla sulkapalloa ja hyppiä trampalla ja sitten kaikille maistuukin uni. 

  
Airbnb-asunto puolen tunnin ajomatkan päässä Rask Møllessä oli erinomainen tukikohta meidän neljän aikuisen ja viiden lapsen porukalle, suosittelen! 

Silta

Illalla Malmössä teimme pienen kävelyretken Juurinrauman sillan maisemiin. Itse en ole Silta-sarjaa katsonut, mutta kaveri fiilisteli ihan täysillä. Aamulla vedimme lenkkarit jalkaan ja pääsimme paikallisoppaan kanssa katsomaan siltaa vielä vähän lähempää. 

Iltapäivällä matka jatkui sillan ja muutaman muunkin yli Tanskaan ja Jyllantiin. 

   
    
    
    
    
    
 

   
    
   

   
 

Huseby Bruk

Sopivasti Vimmerbyn ja Malmön välillä matkan varrelle osui idyllinen taukopaikka Husebyn ruukilla. Ihastelimme puutarhaa, riikinkukkoja (Setä Sininen, Helmi, Hiutale sekä kovasti pörhistelevä Albin), myllyä, kahvilamiljöötä ja sekatavarakauppaa, josta ostin tuliaisiksi bubbel-teetä (vihreää teetä, samppanjaa, kermaa ja vaniljaa). 

   
    
    
   

Astrid Lindgrens Värld

Ruotsin suosituin perhekohde Astrid Lindgrens Värld osoittautui maineensa veroiseksi. Lapsille on rakennettu vaikka mitä tutkittavaa ja tekemistä lapsille ja aikuisetkin viihtyvät esityksissä ja satumaailmoissa mainiosti. Kaikki oli viimeisen päälle hienoa ja viimeisteltyä ja kaikki kaupallisuus oli taidokkaasti häivytetty. 

Särkänniemen Koiramäki taitaa yltää lähelle, mutta Astridin maailma oli rakennettu vielä enemmän lasten mittakaavaan. Juuri ennen kesän sesonkia viiden hengen sisäänpääsy maksoi 120 euroa ja kahvila- ja ravintolahinnat olivat myös varsin kohtuulliset. Joka paikassa sai syödä myös omia eväitä, joten mukaan voi ottaa vaikka makkarat ja grillailla piknik-paikalla. 

Edit: S muistaa päivästä tämän vielä viikkojenkin jälkeen: Istuimme kaikessa rauhassa kahvilan terassilla, kun Katto Kassinen pyyhälsi paikalle, haukkasi ison palan S:n korvapuustista, huikkasi heippa, irvisti ja loikki tiehensä!  Me aikuiset olimme ihastuksissamme moisesta kokonaisvaltaisesta teatterista –myös muut näyttelijät olivat töissä rooleissaan 10-18 eivätkä vain esitysaikoina – mutta S vähän pelästyi ja loukkaantui, eikä suostunut enää syömään pullaansa.    

    
 

Oli erhe ottaa englanninkielinen kartta ja esite portilta. Ruotsiksi satuhahmojen nimet ja paikat olisi ollut helpompi tunnistaa. Esimerkiksi Brenda the Brave oli uppo-outo sankari, kunnes lopulta älysimme sen tarkoittavan Ronja Ryövärintytärtä! 

Huvikumpu, Melukylä ja Kissankulma sekä Katto Kassisen talo löytyivät tietenkin, mutta myös monta muuta meille vähän tuntemattomampaa mökkiä ja kylää. Matiaksenmetsä oli jännä. Leikimme Ronjan ja Birkin leikkipaikoissa, mutta olimme tottakai varuillamme männiäisten ja kakkiaisten varalta. 

   
    
   
Matiaksenlinna oli hieno lavaste, jonka saleissa, käytävissä ja torneissa pääsi seikkailemaan. Linnan halkaisevan Helvetinkuilun yli oli onneksi laitettu laudat, mutta esityksissä sen yli tehdään jännittäviä loikkia. Me pääsimme seuraamaan harjoituksia, sillä ryövärinäyttämön esitykset alkavat vasta viikon päästä. Veljeni Leijonamieli on tämän kesän uusi alue, jonka ensi-ilta oli myös vasta tulossa.   

 
   
Ajattelimme ensin, että teatteriesitykset eivät meitä niin kiinnostaisi, mutta kyllä oli hauska seurata kuinka Peppi Pitkätossu leikki hippaa poliisien kanssa ja Vaahteranmäen markkinaväki kauhistui Pikku-Iidan lavantautia. Pepin tarinaa olimmekin juuri lukeneet iltasaduksi ja Eemelin metkutkin muistuivat mieleen. 

   
    
 Leikkiladossa sai hyppiä heiniin, leikkiä piilosta, kiipeillä pitkin seiniä, nostaa vettä kaivosta tai mussuttaa korvapuustia. Kyllä suomalaisistakin kotiseutumuseoista voisi saada pienellä vaivalla toiminnallisia, mielikuvitusta ruokkivia leikkipaikkoja. Kissankulman kasvimaalta otamme mallia basilikalaatikon tekoon.

Meidän lasten mielestä parasta oli pitkä ei-saa-koskea-maahan-rata, jollaisen voisimme ihan hyvin rakentaa puunrungoista, kivistä, naruista yms. kotipihaankin, mummulaan ja saareen. 

Till Sverige

Ruotsalaisen idyllinen maaseutumaisema ihastuttaa: punamultaa, kartanoita, tammia, pähkinälehtoja ja niittyjä, kyliä puutarhoineen sekä varmasti onnellisia lehmiä, lampaita ja hevosia. (Bauhaus-hallit jäivät jo taa.)

  Kotona valmisteltu aamiainen nautittiin kitinän kera hyisellä huoltoaseman terassilla. Sen jälkeen lapset nukkuivat  jonkin matkaa, mutta sillä ei ihan kuitattu laivalla yöhön asti hummaamista.

   

Söimme, discoilimme vähän ja ostimme ja varsinkin olimme ostamatta tuliaisia. Nukkumaan mahduimme hyvin, kun pienin löysi sopivan punkan itselleen. 

 

Taas mennään!

Aurinko paistaa, takapenkki laulaa ja perillä ollaan vasta, kun ollaan taas kotipihassa. 

Matkavalmistelut on tällä kertaa hoidettu aika lailla ohimennen, mutta on meillä sentään majoitukset varattu ja reitti selvä. 

Mukaan on pakattu kaikkea sadevarusteista ja pipoista uikkareihin ja toivotaan että jälkimmäisiä tarvitaan enemmän. Viimeiset kolme viikkoa Tanskassa on ollut aurinkoista ja lämmintä, mutta meille ennustetaan sateista vierailua Legolandiin. 

Matkan varrella riemastumme tutuista hahmoista ja leikkimahdollisuuksista myös Astrid Lindgrens Världissä ja paluumatkalla ihmettelemme eläimiä Kolmårdenissa. Reilun viikon matkaan mahtuu lisäksi kaupunkiretkiä Kööpenhaminassa, Malmössä ja Tukholmassa. 

Hauskaa on myös kaveriperheen seura. Takapenkin kriisitilanteessa voimme vaihtaa mukuloita niin matka voi taas jatkua  rauhallisemmin. 

Oho, ohitamme jo Auran ABC:n. Kohta ollaan laivassa!