Tämä on sinulle, äiti.
Istumme saunan lauteilla, minä ja tyttäreni. Hän on jo iso tyttö, huomaan aina välillä.
– Tiedätkö mikä sinussa on hienointa? Se että sussa on sisua. Jos haluat oppia ajamaan pyörällä tai luistelemaan, niin sinähän opettelet. Vaikka kiukuttaa, niin sanot että tänne se tyhmä pyörä ja ajat. Sinä kesytät sen pyörän, luistimet ja kesytät kirjaimet.
– Niin. Tiedätkö, noista suihkun lattian laatoista saa kukan, kun laittaa kolme keskelle ja siten yhden toiselle ja toiselle sivulle.
– Kuulostaa Minecraftilta ja hamahelmiltä, näet neliöitä. Ehkä sun päässä asuu matemaatikko.
– Tai iso kukan, jos tekee ensin keskelle ison neliön. Mikä on matemaatikko?
– No se on semmoinen ajattelija, joka laskee numeroita ja sellaisiakin asioita, joita ei ole olemassa.
– Arvaa moneenko mä laskin, kun oltiin tarhassa päiväunilla.
– Kahteensataan?
– (Epäuskoisena siitä että niin paljon on) Ei… sataan!
– Wow. Eikö sua sitten nukuttanut?
– Ei. Yks plus kaks on kolme.
– Tiedätkö, että matemaatikot ei laske vain numeroita vaan myös kirjaimia? (Yhtälöistä innostuen…) Jos yks plus x on neljä, niin mitä se x on?
– Yksi? Kaksi?
Sormien avulla ratkaisu selviää.
– No entäs jos kaksi miinus y on yksi niin mitä on y?
– Yksi!
Myöhemmin hän peilailee ja kampaa hiuksiaan.
– Arvaa mikä musta tulee isona. Lukutoukka! Kaunis lukutoukka.
– Eli siis lukuperhonen?
– Joo musta tulee lukuperhonen.
Ihana tarina :)! Lukuperhonen <3!
Kiitos tyttäreni ja tyttärentyttäreni, olen teistä niin ylpeä että itkettää.
Paluuviite: Lukuhaaste: aikaa on | Tuulista