Kasvihuone!

Ou jee, sain oman kasvihuoneen. Toki se on vain virtuaalinen eikä edes itse tehty, mutta hienompi kuin olisin osannut kuvitellakaan (tai itse tehdä).  

Poika halusi tehdä iPadilla ”jotain hyödyllistä”. No tee vaikka mulle kasvihuone Minecraftissa. ”Sellainen lasinen” oli ainoa lisäohje. Kukkia en todellakaan osannut odottaa! 

  

   

Kuntovuosi 2015

Niin mikä? 2014 kausi päättyi hyvissä ajoin lokakuulle ja talviurheilua en ennättänyt harrastaa kuin pari kertaa. Jäin arpomaan kannattaisiko hankkia uudet sukset ja opetella luistelutyyli vai nastalenkkarit ja talvijuoksu. En hankkinut kumpiakaan, ja oli juoksureittikin lähes sula jo maaliskuun alussa. 

Taudit ja yleinen väsymys ovat kuitenkin rajoittaneet juoksemista korkeintaan kertaan viikossa, vaikka tavoitteeksi laitoin reippaasti kolme. Leuanvetohaaste on edelleen voimassa, tähtäimessä vaikka yksi veto juhannuksena. 

Pikkuhiljaa keräilen innostusta, kun posti tuo juoksukenkämainoksia. Olenpa trendikäs! Nyt tarvitaan enää tosi mageet juoksutrikoot. Syksyisen puolimaratonin palkintona tuli myös Juoksija-lehti ja tapahtumakalenteri. Muutaman illan tutkailin artikkeleita ja huvitin itseäni ajatuksella, että olisin samaa kohderyhmää kuin tosiharrastajat ja ammattilaiset. Tavoitteeksi en asetakaan maratonia vaan omaa nimeäni kantavan juoksutapahtuman järjestämisen! Akillesjännetreeni ja tutkimustietoon perustuvat harjoittelumenetelmät sekä kisaraportit maailmalta olivat toki mielenkiintoisia. Merkitsin mielessäni tapahtumia kalenteriin, en kuitenkaan vielä tosissaan. Vähän triathlonia, pari puolimaratonia, maastojuoksua (ilmeisesti nykyään hienommin trail) ja jos pojan saisi houkuteltua harjoittelemaan 5 km pitkään värijuoksuun! Ei järjen häivää, mutta alkoi kuulostaa hauskalta. 

Puutarhasuunnitelmia

Näitä ideoita on kerääntynyt jo parin vuoden ajalta, on vain jäänyt lista julkaisemattomaksi luonnokseksi. Osa suunnitelmista on toteutunutkin, loput ovat to do -listalla.

Viime kesältä on valokuvia kameran rullassa, mutta muistiinpanoja puuttuu. Nyt pitää malttaa mielensä, ettei tule kaivaneeksi ylös jotain syksyisiä istutuksia.

  • Pihakäytävän reunaan, nurmikon ja kivituhkan väliin kaistale jotain kestävää matalaa maanpeittokasvia: maahumalaa tai rohtotädykettä. Jälkimmäinen on pihan alkuperäistä kasvustoa ja pienellä huolepidolla ja jakamisella se alkaa mukavasti vallata alaa. Mutta ensin tarvitaan kiviä reunustamaan myös käytävä.
  • Loput kivihommat: jos kiviä riittää, rittää laitettavaakin. Tätähän voisi jo tehdä, vaikka kaikki lumet eivät ole vielä sulaneet.
  • Kaivonkannen päälle pikku kivikkotarha, ”taikaympyrä”: kiviä, sammalta, mehitähtiä. Kasvualustan multaa ja hiekkaa. Aloitettu, keskeneräisenäkin ihan nätti. Ja pääosassa kuvassa on siis rohtotädyke, joka muuten on talven jälkeenkin vihreä:

  • Hankintalistalle: kukkapenkkiin rönsyakankaalia (vaikka tuo rohtotädyke ajanee saman asian), harmaakurjenpolvi ”ballerina”, varjoyrtille kavereita ja pari seppelvarpua lisää. Sekä kiviä ja kuorikatetta. Oho! Ostinkin jo. Kylläpä on näppärää etsiminen, vertailu ja ostaminen verkkokaupoista.
  • Hiekkalaatikon ympärille myös maahumalaa, suikeroalpia, rohtotädykettä jne. sekä kuorikatetta. Multa ja nokkoset pikku varpaiden alla ei ole kiva. Toisaalta mansikka, sekä puutarha- että metsälaatuinen, näyttäisi leviävän niin, että siitä saadaan maanpeitettä koko nurkalle.
  • Kuorikatetta haetaan peittämään sekä istutusten aukkoja että puiston pohjaa, niin se ei pääse liiaksi vihertämään nokkosta ja illakkoa.
  • Potagerin rakentaminen. Viljelykset levittäytyvät pitkin tontin itä- ja eteläreunoja leikkipaikkojen väleihin. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä on vain hauskaa, että kesken hiekkalaatikko- ja majaleikkien tai trampalla hyppelyn voi käydä napsimassa marjoja, herneitä tai ruohosipulia. Tehty! Tässä alkukesän tilanne:

  • Heräteostoksena kirjakaupasta tarttui mukaan uutuuskirja Lavatarhuri. Sen ja tämän mainion Tarhuri-sivuston ohjeilla laajennan ja hoidan keittiöpuutarhaa.
  • Kasvimaalle rucola, pinaatti, salaatti, valkosipuli, kesäkurpitsa, tomaatti, mansikka, yrttejä, kukkakaali. Pitäisiköhän se lehtikaalikin? Maa-artisokalle annoin lisätilaa tontinreunalta, porkkanalle tarvitaan paikka ja kurkulle. Tällainen suunnitelma löytyi, paitsi että tomaatin paikalle ehdin jo loppusyksystä siirtää mansikantaimia:

  • Raivaan lisää tilaa vadelmilta. Siellä välissä raparperi toivottavasti jo tänä vuonna innostuu kasvamaan vähän enemmän. Toisella puolen hiekkalaatikkoa on lisää mansikkaa ja yrttejä.
  • Tosin tämä kuva saattaa vihjata, että kasvimaan paikka ei ole se paras mahdollinen, kun muu piha on ollut täysin sula jo hyvän aikaa:

  • Koivu kaadetaan ensi talvena ja mansikka- ja yrttimaa laajennetaan kohti lämmintä talonseinustaa.
  • Feng shui -puutarha (opiskelu työn alla)
  • Pihan sisäänkäynnin luo kivikkoa, heiniä, ajuruohoa, tinjamia, luonnonkukkia; roskapöntölle paikka, ehkä toiselle puolelle (heinää piisaa, siirsin tinjamin sieltä pois näivettymästä). Miten olisi lamohietakirsikka?
  • Laventelit koristeomenapuiden alle nurmikon reunaan. Ei onnistunut siemenkasvatus viime keväänä. Toteutuu, jos joskus hankin valmiita taimia – sitä paitsi sen paikan valloittivat kotkansiivet:

  • Paputunneli tuulensuojaksi (mikä ihmeen paputunneli ja mihin?)
  • Kehäkukkia ja samettikukkia kasvisten sekaan. Viime keväänä sain taimia koulun myyjäisistä, olisi pitänyt ottaa siemeniä talteen. Pitää muistaa nyt ostaa siemeniä ja kylvää toukokuun alussa.
  • Alppikärhö varaston seinää kiipeämään, uusi taimi viime syksynä tuhoamani tilalle. Mutta vasta räystäslautojen ja maalauksen jälkeen.
  • Lehtikompostien rakentaminen ja naamiointi. Edes rakentaminen. Naamioinnilla lienen ajatellut kurpitsan istuttamista. Mutta kyllä pitää jotakin niille tontin reunan juuri- oksa- ja naattikasoille tehdä. Mielensäpahoittajaa lainaten: Kyllä ei naapurikaan sellaisia mielellään katsele. Vaikka mitäs asiaa sillä nyt olisi meidän puolelle vilkuilla.
  • Joku kaunis, varjoon sopiva pensas portaikon ikkunaa vastapäätä. Tähän näkymään taisin istuttaa syksyllä kuunliljojen joukkoon valkoista verenpisaraa. Sellaisen kauniin yhdistelmän bongasin jostain kuvasta. Tulee hieno, jos vain viimeiset euron aletaimet olivat elinkelpoisia. Itse asiassa ne kotkansiivetkin saattavat saada siirron tänne. Viereinen nurkka kuitenkin kaipaisi jotain, ja se jokin voisi olla vaikka tämä isotöyhtöangervo, joka vie tilaa ja aurinkoa Vuokolta:

  • Priority 1: terassinviereisen istutusalueen pengerrys (siihen tarvitaan isoja kiviä, mies ja maansiirtokone – tai jos ei tänäkään kesänä ala tapahtua, niin nainen, lapio ja vähän pienempiä kiviä) ja hankinnat: tuoksuva jasmikesuikerotuhkapensas, seppelvarpua, jota on toisellakin puolella, tai lamoherukkaa tai lamohietakirsikkaa tai ruusuja?
  • Priority 1 myös: Puumajan valmiiksi rakentaminen eli lautakasan hävittäminen tyttöjen kukkapenkin vierestä ja minun maisemastani. Kummallista kuinka silmä on tottunut siihen, että katson aina ruokaillessani pihan (kolmanneksi) ruminta yksityiskohtaa.
  • Tähän olen suunnitellut loistosalviaa, harmaakurjenpolvea, kesäpikkusydäntä ja syysleimua.
  • Jännittävää on myös seurata, mitä sieltä kukkapenkistä paljastuu. Yhtään en muista mitä istutimme näihin ruukkuihin. Kuunliljaa ja iiristä siihen ainakin siirrettiin:


Mennään Ankkamaahan!

Pikkunoita ja sen kissa ovat matkalla virpomaan mummun luokse. Yhtäkkiä I huudahtaa, että ollaan taas menossa Ankkamaahan. Kohta aurinko paistaa!

Tarina alkoi jo edellisenä kesänä:

20140731-112114-40874572.jpg
– Äiti, äiti! Mennäänkö Ankkamaahan! Tänne, kato mulla on kartta. Koska voidaan mennä?
– Mennään vaan, missä se on?
– Ei kaukana. Siellä on taloja, leijonia, ihmisiä, leikkikenttiä… kakkua, hotelleja, ankkoja, ravintola, tiikereitä ja gepardeja… telkkari josta tulee mikroautokisoja, ja muffinseja, IKEA ja kissoja… ja jäätelökioskeja, joissa myydään ankkajätskejä.
– No miten sinne pääsee?
– Meillä on kartta mukana. Sinne pääsee autolla, ei tarvi mennä lentokoneella tai junalla. Mutta MUN PITÄÄ istua etupenkillä, muuten en nää milloin pitää kääntyä.
– Okei.
– Joko voidaan mennä?
– Ensin pitää tehdä ruoka ja syödä.
– Sinne Ankkamaahan voi myös ottaa eväät. Tai voi syödä ravintolassa.
– Millainen ravintola siellä on?
– Vähän sellainen kuin IKEAn ravintola. Siellä syödään pizzaa ja (kuiskaa) ankkaa…

– Ankkamaahan, Ankkamaahan, siellä on niin kivaa, lalallallaaa…

Ruuan jälkeen lähdettiin. I sai mennä etupenkille ja kertoa, mihin suuntaan pitäisi ajaa.
– Voitaisko samalla poiketa mummulassa?
– Siellä suunnalla se Ankkamaa just on!

IMG_0032.JPG

Käännyimme ensin auringonpaistetta kohti, sillä Ankkamaassa paistaa aina aurinko.

IMG_0491.JPG

Mutta mummulaan päästäksemme oli lopulta suunnattava kohti näitä synkkiä pilviä:

IMG_0493.JPG

Se ei kuitenkaan haitannut, eikä sekään että ei näkynyt IKEAA, leijonia tai jäätelökioskeja. Nelivuotias käänsi mielikuvitusmaansa hienosti kompromissiksi ajaa mummulaan, mutta toimia kartanlukijana etupenkillä. Hassua on, retki on hänellä itselläänkin mielessä vielä lähes vuoden kuluttua.

(Sarjassamme ”täältä blogin luonnoksistahan löytyy vaikka mitä”)