Undo undo undo

Kiukussa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta nykyään S saa ihan kunnon raivareita ja sellaisista syistä, jotka eivät liity mitenkään koettuun epäoikeudenmukaisuuteen. 

Kaksivuotias menettää hallinnan tunteen. Ei osaa päättää, mitä haluaa vai haluaako sittenkään. Kaikki menee väärin ja väärässä järjestyksessä. Palaamme takaisin postilaatikolle asti, koska hän halusi kävellä itse. Palaamme portaat alas, koska hän olisi halunnut pitää kädestä kiinni. Puemme takaisin villasukan ja kengän, koska hän halusi riisua ne itse. Paitsi tässä vaiheessa en suostunut auttamaan. Saat laittaa itse takaisin ja riisua tai autan ottamaan toisetkin pois. Eeiii! Haluun! Autaaa! Ja aikansa raivottuaan: Pissa tuleee! Tuli. 

Herään huutoon klo 5.40. En saa selvää, mutta mies tulkkaa: se olis halunnut sammuttaa valon. Ainahan S sammuttaa tyttöjen huoneen valon illalla. Mutta nyt hän on havahtunut siihen, että on pimeää, eikä muista sammuttaneensa valoa. En suostu nousemaan, räpsimään valoa ja vielä herättämään isosiskoa. Uniraivo laantuu ja S tyytyy kömpimään viereeni nukkumaan. 

Aamulla kohtaus alkaa, kun S istuu pöntöllä ja olisi halunnut pestä hampaat ensin. Voi voi, ei sitä saa sinne enää takaisin. Pesen pepun: oho tuleeko kakka? Eiii! Ei saa pestä! Sinä pilasit mun kakan!!! Jahas, selvä. Huuto on raastavaa, mutta irrationaalinen raivo naurattaa. Kai siellä on vain joku yhteys poikki, pienissä aivoissa. Korjaantuu pian. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s