Kuntovuosi 2014 jatkuu

Kesäkuun puolella ollaan, ja urheilusektorille kuuluu seuraavaa:

Olen ruvennut harrastamaan juoksua. Helppoa ja nopeaa, miksei hauskaakin. Sportstrackerillä kerään kilometrejä ja vauhtia.

IMG_5472

Virallinen aika muuten oli 00:59:25, oman ajanoton aloitin hyvissä ajoin ennen lähtölaukausta. Vertailun vuoksi: kympin voittaja juoksi tasan kaksi kertaa nopeammin.

Huhtikuisen Pyynikkijuoksun 10 km rankkoine ylämäkineen oli sellainen, että tiesi juosseensa. Pariin päivään sen jälkeen tuskin pystyin liikkumaan. Palautumiseen meni hyvinkin viikko ja sitten iski flunssa. Niinpä epäilin Likkojen lenkin jäävän juoksematta, mutta niin vain parina edellisenä päivänä tein taas pikku harjoituslenkit ja Hatanpään upeissa maisemissa juoksu kulki aivan hyvin. Helleolosuhteita helpotti tasamaa, vesipisteet ja kilometrin vajaa kymppi. Yrittäjiä oli paljon, ja aika monta lönkyttelijää tuli ohitettua. On se vaan hieno tunne, kun huomaa juoksevansa kovempaa kuin suurin osa. Reipas ja ylpeä fiilis tulee myös silloin, kun juoksee radanvartta ja kuvittelee ihmisten miettivän kateellisina: tuolla mäkin haluaisin juosta, aktiivisena ja hyväkuntoisena sen sijaan että istuisin täällä junassa…

Viimeksi olisin siis voinut juosta vähän pitempäänkin, joten rohkeasti vetäisin itselleni seuraavan haasteen: Puolimaraton elokuussa! Mitä ihmettä? Nyt on ilmoittauduttu, maksettu ja tilattu vielä turistipaitakin, joten pitäis varmaan treenata pitempiä kuin kuuden kilometrin lenkkejä. Normilenkki pitää siis nostaa ainakin kymmeneen ja tehdä muutaman kerran kesän aikana pitempikin. Täytyy etsiä kiva reitti. Tämä maraton on taas oikea kilpailu, ja vaikken kärkisijoja tavoittelekaan (heh), niin jostain syystä urheilujuhlan fiilis on kivempi kuin Likkojen lenkin erikoinen festarimeininki, jossa sai ennen juoksua ottaa vaikka manikyyrin ja vähän sidukkaa.

Nyt kun I osaa pyöräillä, voimme tehdä koko perhekin juoksulenkkejä, ainakin muutaman kilometrin pituisia. S:n rattaiden työntäminen on aika raskas lisätreeni juoksuun. Ja eilen illalla oli pururadan isossa ylämäessä sellainen hyttysväijytys, että siinä ei kauan neuvoteltu kuka polkee, taluttaa tai juoksee.

 

Työmatkapyöräily kilometrikisassa on toinen kesäkauden haaste: jos ei sada, niin poljen. Matka vähän pitenee toimiston muuton myötä, ja tavoite voisi olla vaikka 1 000 kilometriä! Kas näin: 24 km päivässä ja neljäkymmentä pyöräilypäivää 22.9. mennessä. Nyt saldo on kolme päivää ja 70 km.

 

Leuanvetohaasteessa olen jäänyt jälkeen, sillä saldoni on edelleen noin puolikas, mutta kesäkuun aikana hoidan homman ja nostan tavoitteen kahteen. Apuna ja innostuksena toteutuksessa on Yle Tieteen leuanvetohaaste ja juttusarja.  Nnnggh!

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s