Puutarhapäiväkirja

Ja mitä tapahtui tänään?

Parin tunnin ulkoilun aikana ehdin kylvää vähän nurmikonsiementä aukkopaikkoihin, pistää vadelmia ruotuun, tarjoilla kotiloille Ferramolia, siirrellä tinjamia tuonne ja mirrinminttua tänne, kuljeskella ja suunnitella.

IMG_5450

Rusakonpoikanhan se, meidän pihassa taas aamiaisella, angervoa ja voikukkaa napsimassa.

IMG_5452

Eilen en vielä huomannut tätä, varjon puolella nuppujaan avaavaa syreeniä.

IMG_5453

Tämän koriste-jalo-mikä-lie-syreenin ostin viime syksynä. Ensin taitaa tulla purppuraiset kukat, sitten lehdet.

IMG_5455

Mikä kasvi? Tätä yritän saada luikertamaan kivikoissani. Muistaakseni siinä on violetit kukatkin.

IMG_5457

Kesäkuun ensimmäisenä ensimmäinen kukka aukesi kesään. Alla kirkkaan vihreänä seppelvarpu. 

IMG_5461

Akileijakin kukkii pian.

IMG_5464

Auringon puolen syreenipuska on ottanut vuoron tuomen ja omenapuiden jälkeen.

IMG_5465

Sama puska vähän kauempaa. Tässähän on hieno perennapenkin paikka, kunhan lautakasasta ja vanhoista rikkaruohoista päästään eroon. 

IMG_5463

Kuljeskelin uusia suunnitelmia hautoen. Tällekin pitää tehdä jotain. Istuttelin viime syksynä ahomansikkaa ja sipulikukkia kulkuväylälle. Ei ihme etteivät oikein menesty.

IMG_5468

Hah haa, siinä se nyt mussuttaa myrkkyä jalopähkämön sijaan ja menee sitten koloonsa päättämään päivänsä.

IMG_5467

Vielä tuli mieleeni, mitähän kattopuutarhalleni kuuluu. Hyväähän sinne! Mehitähtipalleroitani en kuitenkaan enää löytänyt. Ja tämä tässä on yllätyksekseni patjarikkoa. Luulin jotain sammalta istuttaneeni. 

 

 

Kuntovuosi 2014 jatkuu

Kesäkuun puolella ollaan, ja urheilusektorille kuuluu seuraavaa:

Olen ruvennut harrastamaan juoksua. Helppoa ja nopeaa, miksei hauskaakin. Sportstrackerillä kerään kilometrejä ja vauhtia.

IMG_5472

Virallinen aika muuten oli 00:59:25, oman ajanoton aloitin hyvissä ajoin ennen lähtölaukausta. Vertailun vuoksi: kympin voittaja juoksi tasan kaksi kertaa nopeammin.

Huhtikuisen Pyynikkijuoksun 10 km rankkoine ylämäkineen oli sellainen, että tiesi juosseensa. Pariin päivään sen jälkeen tuskin pystyin liikkumaan. Palautumiseen meni hyvinkin viikko ja sitten iski flunssa. Niinpä epäilin Likkojen lenkin jäävän juoksematta, mutta niin vain parina edellisenä päivänä tein taas pikku harjoituslenkit ja Hatanpään upeissa maisemissa juoksu kulki aivan hyvin. Helleolosuhteita helpotti tasamaa, vesipisteet ja kilometrin vajaa kymppi. Yrittäjiä oli paljon, ja aika monta lönkyttelijää tuli ohitettua. On se vaan hieno tunne, kun huomaa juoksevansa kovempaa kuin suurin osa. Reipas ja ylpeä fiilis tulee myös silloin, kun juoksee radanvartta ja kuvittelee ihmisten miettivän kateellisina: tuolla mäkin haluaisin juosta, aktiivisena ja hyväkuntoisena sen sijaan että istuisin täällä junassa…

Viimeksi olisin siis voinut juosta vähän pitempäänkin, joten rohkeasti vetäisin itselleni seuraavan haasteen: Puolimaraton elokuussa! Mitä ihmettä? Nyt on ilmoittauduttu, maksettu ja tilattu vielä turistipaitakin, joten pitäis varmaan treenata pitempiä kuin kuuden kilometrin lenkkejä. Normilenkki pitää siis nostaa ainakin kymmeneen ja tehdä muutaman kerran kesän aikana pitempikin. Täytyy etsiä kiva reitti. Tämä maraton on taas oikea kilpailu, ja vaikken kärkisijoja tavoittelekaan (heh), niin jostain syystä urheilujuhlan fiilis on kivempi kuin Likkojen lenkin erikoinen festarimeininki, jossa sai ennen juoksua ottaa vaikka manikyyrin ja vähän sidukkaa.

Nyt kun I osaa pyöräillä, voimme tehdä koko perhekin juoksulenkkejä, ainakin muutaman kilometrin pituisia. S:n rattaiden työntäminen on aika raskas lisätreeni juoksuun. Ja eilen illalla oli pururadan isossa ylämäessä sellainen hyttysväijytys, että siinä ei kauan neuvoteltu kuka polkee, taluttaa tai juoksee.

 

Työmatkapyöräily kilometrikisassa on toinen kesäkauden haaste: jos ei sada, niin poljen. Matka vähän pitenee toimiston muuton myötä, ja tavoite voisi olla vaikka 1 000 kilometriä! Kas näin: 24 km päivässä ja neljäkymmentä pyöräilypäivää 22.9. mennessä. Nyt saldo on kolme päivää ja 70 km.

 

Leuanvetohaasteessa olen jäänyt jälkeen, sillä saldoni on edelleen noin puolikas, mutta kesäkuun aikana hoidan homman ja nostan tavoitteen kahteen. Apuna ja innostuksena toteutuksessa on Yle Tieteen leuanvetohaaste ja juttusarja.  Nnnggh!

 

 

Puutarhapäiväkirja

Puutarha toukokuun lopussa, valmiina kukkivaan kesään!

20140530-215336-78816196.jpg

Näiden toivon leviävän pitkin pihaa! Ensimmäinen kukkija ikinä – sen jälkeen kun viime kesänä toin sukulaisia vanhojen mansikoiden seuraksi.

20140530-215330-78810965.jpg

Muutaman kolean päivän jälkeen basilikat ja tomaatit pääsivät taas ulkoilemaan. Epäilen tomaateista tulevan mitään, mutta kasvatellaan nyt vain rauhassa…

IMG_5405

Mirrinminttu, oletan, on pihan vanhoja peruja. Olen siirrellyt niitä pitkin poikin maata peittämään. Tässä kivien reunassa olisi kyllä maanmyötäinen vaihtoehto parempi, joten ehkä keksin näille vielä jonkun toisen paikan…

IMG_5404

…ja tilalle lisää maahumalaa. Saisi levittäytyä nurmikonkorvikkeeksi.

IMG_5401

Vuokko ja Heta kukkivat! Voisiko siis tulla jo joku omenakin?

IMG_5402

Tämä siis Heta, tarjoilee syysomppuja. Suomentataria yritän kitkeä pois kasvua häiritsemästä, mutta jokseenkin ikuinen riesa se taitaa olla.

IMG_5400

Kun ehtis makoilemaankin…

IMG_5397

Äidin pihasta saadut kotkansiivet nousevat reunustamaan nurmikkoa.

IMG_5398

Kotoperäinen rullaa auki vähän hitaammin ja taitaa olla jotain toista saniaislaatua. Olisiko  vaikka hiirenporras?

IMG_5396

Vanhan koristeomenapuun alle voisi kattaa alkukesän iltapäiväkahvit. Etualalla isätöyhtöangervoa ja vadelmapuskaa, joka kyllä häädetään kun keritään.

IMG_5443

Siperiankurjenmiekka lävistää hauskasti edellisvuoden lehtipalmikon.

IMG_5446

Jättilaukka avaa pallonsa ihan kohta.

IMG_5442

Myös pikku alppiruusu lupaa kukkia!

IMG_5433

Nurmikko viheriöi ja on aktiivisessa käytössä. Huomaa etuajassa saatu juhannussää.

IMG_5413

Kielon ja muita yllätyksiä löytää, kun joka päivä kiertelee puutarhassansa ihmettelemässä.

 

Puutarhapäiväkirja – tuholaistorjuntaa

20140526-214535-78335773.jpg

”Täällä haisee hunajalta!” Tuomen tuoksu on huumaava. Iso valkoinen kukkapilvi oli loppuviikosta kauneimmillaan.

20140526-215710-79030718.jpg

Ilo on lyhytaikainen, sillä oksat alkavat olla täynnä tuomenkehrääjäkoin pesiä. Haamupuu on ankea näky eikä todellakaan mikään puutarhan kaunistus. Asiantuntijat sanovat, että koin häätämiseen ei kuitenkaan kannata ryhtyä. Jos nyt kärsimme niistä kolmannen kesän, muutamana seuraavana niitä tuskin näkyy.

20140526-214526-78326748.jpg

Vakavampaa kuin esteettistä haittaa puutarhassa on ollut kotiloista. Pihan rytöläjiä on siistitty pois, ja sen myötä myös kotilot ovat vähentyneet. Tänä keväänä olen saanut noukittua tuskin litraa. Ripottelin myös Ferramol-syöttiä raparperin ja vadelmien juureen. Sen jälkeen ei ole pihan puolella näkynyt yhtäkään. Toki kuiva sää pitää nyt etanat piilossa, mutta voisiko olla, että sato jäisi tänä vuonna kokonaan meille?

IMG_3607

Jos kotiloista toivottavasti päästäänkin, uudeksi kiusaksi on ilmaantunut muurahaisia. Nekin ovat olleet täällä meitä ennen, ja taisin perustaa kasvimaan niiden pesään.

20140526-215712-79032743.jpg

Katsotaan nyt, kuinka rinnakkaiselo sujuu: kärsivätkö kasvit tunneleista, hyökkäävätkö murkut lasten kimppuun hiekkalaatikolla? Täytyy kokeilla suolaa ja kanelia, niillä on neuvottu karkottamaan muurahaisia.

20140526-214529-78329797.jpg

Seuraava  haastaja on hallayö. Peittelin pinaatit ja muut harson alle. Tomaatit ja ruukkubasilikat toin yöksi sisälle lämpimään.

 

Ja sitten tällainen yllätys eilen istutettujen sipulien luona! Pelkät kolot jäljellä.

20140526-214528-78328390.jpg

Jätti ryökäle sentään jotain, ja ehkä nyt harson alla saavat loput olla rauhassa. Oliko asialla kenties sama jänis tai rusakonpoika, joka napsi krookuksenikin? Yksi vaivainen kukka ja sitten meni lehdetkin.

20140526-215709-79029277.jpg

 

”Kyllä me siitä lähdetään liikkeelle, että nää on mun maita. Tänne on minkään luontokappaleen ihan turha tulla mitään riehumaan.” No ei sentään, toivon että nuo tuholaiset ja muut luontokappaleet söisivät toisensa, ihan luonnonmukaisesti…

 

Tekaisin kasvimaan

Romanttisen rehevänä pursuava potager eli ranskalainen keittiöpuutarha, sellainen on ollut mielessäni. Viime vuonna se jäi kokeiluasteelle, mutta tänä keväänä, toukokuussa, aloin tosissani perustaa kasvimaata.

Tutkailin blogeja, ohjeita ja keskusteluja. Että sellaisia lavakauluksia pitäisi hankkia. Viljelmä lämpiää nopeasti eivätkä rikkaruohot vaivaa. Tuumin kuitenkin, että ehkä mies voisi nikkaroida viljelylaatikoita lautakasastamme.

Kun sitten aloin kaivaa kasvimaan paikkaa, repiä (kaadettujen) vaahteroiden ja vadelman juuria, totesin, että olisi naurettavaa peittää lieroja ja ökkiäisiä kuhiseva hyvä multa juurikankaalla ja ostaa laatikoihin kallista säkkimultaa. Kastelukin on helpompaa, kun on maata juurien alla.

20140517-233049.jpg

Aika nätti, vai mitä?

20140517-233104.jpg

Kasvimaan laidat sain lautakasastamme. Ilahduimme kovasti tästä puutarhan asukkaasta, jonka päiväunia valitettavasti vähän häiritsimme.

Voi olla että vadelma, voikukka, nokkonen ja vuohenputki vielä valtaavat kasvimaani, mutta yritetään nyt jotain muutakin syötävää: pinaattia, herneitä, kukkakaalia, tilliä, kesäkurpitsaa, tomaattia ja krassia.

20140526-202812-73692449.jpg

Ensimmäiset kylvöt. Tilaa on vielä kesäkurpitsoille ja jollekin yllättävälle kukkakaalin kumppanille.

Salaatit kuitenkin kylvin kuormalavoihin, ja mansikoille on oma kivipenkkinsä hiekkalaatikon toisella puolella. Yhden väkersin ihan ex tempore lokakuussa ja toisen viereen joku ilta huhtikuussa. Toivottavasti toimivat. Niiden viereen ja kasvimaallekin istutin koulun myyjäisistä hamstrattuja samettiruusun taimia. Ja torilta ostin yrttien taimia: rosmariinia, suloisen tuoksuista mansikkaminttua ja sitruunamelissaa, jotka maustoivat ainakin jääteen oivallisesti.

20140524-083722-31042295.jpg

Porkkanaa ja maa-artisokkaa istutin syksyllä toisaalle, lähinnä maa-artisokan pitkäksi venyvien kukkien takia. Sinne sekaan laitoin vielä persiljaa ja punasipulia. Mutta taisinpa viikossa unohtaa kylvämäni persiljan ja tuikkasin siihenkin väliin sipuleita. Mutta ei se mitään, ei me niin persijasta tykätäkään.

20140524-083705-31025701.jpg

Tästä lähtee parimetrinen maa-artisokan varsi.

Säästin leikuulaudalta itämään lähteneitä valkosipulinkynsiä ja pistin nekin maahan porkkanan viereen. Mitä lie espanjalaisia: katsotaan, tuleeko satoa. Joka tapauksessa syksyllä olen kärppänä ostamassa hyvää luomutalvivalkosipulia, kun sellaista taas tulee myyntiin.

Mitä muuta sitten vielä laittaisi? Suotta kylväisin retiisiä, jos niitä ei kukaan kuitenkaan syö. Kaupasta kannan yleensä tomaatteja, kurkkua, salaattia, paprikaa ja avokadoja sekä porkkanoita, perunoita ja sipuleita.

Perunanistustusta en vielä ole tohtinut suunnitella – täytyyhän viljelyalankin kai olla jotensakin järkevä.

20140524-083707-31027878.jpg

Raparperi kasvaa aika hitaasti, mutta varmasti. Naapurista olisin jo saanut hyvin kasvaneita varsia mukaani, mutta odotellaan nyt omaa satoa ja leivontainspiraatiota.

 

Kompostihommia

20140517-233131.jpg

Kasvimaan pohja on siis tonttimme mainio multa. Sitä rikastin vielä kompostilla ja hevosenlannalla, jota sain pussikaupalla koulun myyjäisistä. Ensi kerralla kyllä haen naapuritallilta ihan kottikärryllä, ellen jopa peräkärryllä! Kalkkiakin olin keväällä ostanut, joten laitetaan sitäkin, kun ehditään ja muistetaan.

20140517-233209.jpg

Komposti oli ainakin pari vuotta kypsynyttä keittiöjätettä. Maatuvat muovipussit eivät olleet maatuneet, joten niiden riekaleita sain kerätä pois aikamoisen määrän. Valitettavasti joku oli joskus erehdyksessä laittanut kompostiin myös pussillisen käytettyjä vaippoja. Nekin kyllä pysyvät hyvin koossa pois noukkiessa.

20140517-233117.jpg

Muita löytöjä (yhden teelusikan lisäksi) olivat kanan- ja porsaanluut sekä kananmunankuoret, joita emme enää aikoihin ole matoroskiin laittaneetkaan. Vielä vaiheessa olevat villahouhut kaivoin kasvimaan nurkkaan maatumaan. Avokadot ovat yllättävän hitaita myös. Tunnistettavia kuoria ja kiviä oli paljon.

 

…Sitten vain odotellaan – epäusko ehti vallata mielen ensimmäisen viikon aikana, mutta kappas, nyt jo pilkistävät niin salaatin kuin pinaatinkin taimet, ilmeisesti kukkakaali ja herneenversotkin.

20140524-083719-31039800.jpg

Kesäkurpitsa näyttää kotiutuneen paikalleen.

20140524-083712-31032358.jpg

Pinaatti kukkuu!

20140524-083717-31037185.jpg

Potagerin kaunistus. Kasvimaan ympärille kylvin myös kesäkukkia, saa nähdä tuleeko niistä mitään.

Ensimmäisen oman pihan sadon keräsin muuten jo viime viikonloppuna. Vuohenputki salaatissa oli ehkä vähän outoa alkuunsa, mutta voisihan siihen tottua. Ensi viikolla kerään nokkosta. Paistetaan lettuja ja uutetaan kasvulientä vihanneksille.