Luetuimmat lastenkirjamme

Nyt unohtui Earth Hour ja tarinoiden supattaminen  kynttilänvalossa, sillä viime tingassa huomasin Sinisen keskitien Blogien lastenkirjaviikon 2014! Kerta kaikkiaan hieno idea, jonka toteuttamiseen on osallistunut huikea määrä kirjoittajia.

bleue_kirja (1)

Tottakai otimme mekin haasteen vastaan ja valitsimme esiteltäväksi parhaat kirjamme. Kaikki saivat valita omat suosikkinsa. Avaatko mikä niistä oli tänä iltana yhteisenä iltasatuna?

20140329-201552.jpg

20140329-201128.jpg

Alle kaksivuotiaiden sarjassa suosikkeja ovat moneen kertaan paikattu Kirsi Kunnaksen ja Christel Rönnsin Tiitiäisen runolelu sekä Liisa Kallion ihanan värikäs ja vauhdikas Pikku Papu.  S:n ehdoton suosikki on kuitenkin 1960-luvulta peräisin oleva Pikku äiti (Sharon Kane/Marjatta Kurenniemi). Hän onkin lapsista ensimmäinen, joka on kiinnostunut kotileikeistä, nukkevauvojen hoivaamisesta ja legopalikoiden hämmentämisestä kattiloissa.

Tässä on koti ja minä olen äiti. Minulla on kolme lasta, Annukka, Molla ja Tupukka…” Kappas, taidan muistaa ulkoa koko kirjan.

20140329-201216.jpg

Tänään kuitenkin luimme väärin, ja I:n mielestä se on mitä hauskinta: ”Tohtori Timo tulee nopeasti. Hän mittaa pituuden ja sanoo: – Ei mitään hätää, kyllä Annukka pian pitenee. Hän on vain vähän kutistunut.” Ja sitten kikatetaan!

20140329-201228.jpg

Hyllymetrillisestä Disneyn satulukemistoa 1970-80-luvuilta valikoituivat nämä kirjat. I:n suosikkeja ovat Pongo ja Perdita sekä jälkeläiset Lupsakat luppakorvat (eli 101 dalmatialaista) ja Keskiyön haukku sekä Dumbo yllättää. Myös S:lle kelpaa kaikki hauvakirjat mainiosti. R:lle luettiin aikoinaan Viluista pingviiniä kerta toisensa jälkeen. Hauska tarina ja verrattain tiiviisti kirjoitettu, joten sitä jaksaa lukea.

Sitä vastoin tätä kirjaa ei jaksa, suorastaan voi, lukea:

20140329-201436.jpg

Nykyinen ”tuotemerkkikirjallisuus”, tässä Barbie Mariposa ja keijuprinsessa, on käsittämätöntä soopaa. Jos pitää tv-sarjoja tehdä kirjoiksi eikö niille voisi samalla ”suomentamisen” vaivalla kirjoittaa tarinatkin, vai Googleko ne kääntää? Kirjassa vilisevien nimien perusteella arvelen, että ohjelmia katsovat lapset ovat oppineet tuntemaan ne varsin hyvin: kerää koko sarja! Yök. Myös Disneyn uudet, Pixar-elokuvia kuvailevat kirjat ovat todella kömpelöitä. Koska I kuitenkin tykkää kovasti pinkistä Barbie-perhoskirjasta, keksin tarinaa itse, niin että lapsi(kin) ymmärtää juonen.

Mutta takaisin hyviin lastenkirjoihin:

20140329-201243.jpg

Jane Simmonsin Aurora ja kuu (suomennos Raija Viitanen) on ihana unikirja. Kuvitus rauhoittaa, tarinassa on jännitystä ja tekstissä  vaihteleva (”Lits läts kipi kapi takaisin Äiti Ankan luo…pehmeän lämpöisen siiven suojaan.”) mutta loppua kohden sopivasti ramaiseva rytmi. Itsekin haukottelen aina kun Piiperö haukottelee.

20140329-201311.jpg

”Kuvan, tekstin ja äänen hieno yhteispeli muodostaa pienen kokonaistaideteoksen”, kansainvälistä palkintoraatia lainatakseni. Jukka Laajarinteen ja Martti Ruokosen Mummon kone on kestosuosikki.

20140329-201302.jpg

Myös kuiva leipä ja ulkohaalari monitoimikoneessa ovat metkoja.

Sitten oma suosikkikirjani ja sen kaksi suosikkisivua:

20140329-201324.jpg

20140329-201335.jpg

Erityisesti: ”Ja Mymmeli hän märän maan mereksi muutti itkullaan.” Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? tarttuu käteeni varsinkin silloin, kun ei huvittaisi lukea yhtään mitään noille riivatun kakaroille. Ja lukemisen jälkeen: ”Nyt sisään, rakkaat lapset te! Me lasit saadaan kaikille ja pullakestit pidetään!

Lisää meitä viehättävää runojen rytmiä löytyy Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan Yökyöpeleistä. Riimit ja kuvat naurattavat ja innostavat loruttelemaan itsekin päivän tapahtumista. Juuri runoissa tulee parhaiten esiin monitasoisuus, omat merkitykset ja vitsit lapsille ja aikuisille.

20140329-201447.jpg

20140329-201513.jpg

 

Tämänkertaisen kirjastopinon parhaat:

20140329-201354.jpg

Tuula Korolaisen suomeksi riimittelemä Vessavintiöt (Hope Vestergaard & Valeria Petrone) on hauska ja opettavainen:

Pulmu aina asioinnin
lykkää viime tippaan:
jospa jotain jää kuulematta
tai enää ei pääse hippaan.

Tuskissansa pidätellen
Pulmu hyppelehtii.
Ja sitten onkin jo pakko juosta…
ja joskus hän jopa ehtii.

Matti Maantierotta (Julia Donaldson/Raija Rintamäki & Axel Scheffel) on myös nokkela runomuotonen tarina, suosittelen!

Jänö vastas: ”Vien tädille apilaa
enkä herkkuja joita kehut. ”
Rotta mulkaisi kimppua pahasti
mutta ärähti: ”Tänne ne rehut!”

I puolestaan on halunnut kuulla yhä uudestaan kuinka Sorsa kieltää KAIKEN! (Myös Raija Rintamäen suomentama Alison Ritchien ja Hannah Georgen kuvakirja). Kysyin onko siinä hyvää se, kun sorsa oppii, ettei komentelija saa kavereita. – Ei, kun se kun se kieltää KAIKEN! Siis nelivuotiaiden sarjassa itsestäänselvästi kärkisijoille.

 

20140329-201410.jpg

Pitemmistä tarinoista on joskus R:lle luettu Helmi Krohnin Hipsuvarpaan seikkailuja sekä Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossua. Saimme juuri uuden, Lauren Childin kuvittaman ja Kristina Rikmanin suomentaman Pepin. Ihastuttava ja houkutteleva se on, mutta silti epäilyttää saako klassikkoa noin vain mennä uudistamaan. Luetaanpa heti huomenna niin selviää! Hipsuvarvas on mukavan vanhahtavaa kerrontaa lähes sadan vuoden takaa. Kustantajan mukaan ”Petra Heikkilän kuvittaman uuden nelivärilaitoksen myötä perinteikäs klassikkosarja siirtyy näyttävästi uudelle vuosituhannelle”.

 

Koululaisten sarjassa palkintosijoille kirivät nämä kolme nuorisolle(kin) suunnattua teosta:

20140329-201422.jpg

Jukka Parkkisen Karhukirjeitä Karvoselle on hauska väli- tai iltapala, luemme luvun tai pari kolme neljä. Nauramme useimmiten samoissa kohdissa, mutta toisinaan saan selittää, mikä naurattaa. Tajuaa jos tajuaa… ainakin sitten joskus.

Harri Istvan Mäen Siperian legioona ja aikaloukku oli koulun aloittavalle juuri sopivan jännittävä seikkailu, jossa huumori aika ajoin kevensi liian tiheäksi käyvää tunnelmaa. Plussaa tutuista paikoista Tampereen Finlaysonin tehdasalueella!

Tolkienin Taru sormusten herrasta oli isän ja pojan iltasatuprojekti, heti Hobitin jälkeen. Olen sen itsekin vaivalla lukenut, joten ihmettelen pojan keskittymistä ja kiinnostusta. Pikkusisko aikoo  myös aloittaa, ilmeisesti alkuperäiskielellä.

20140329-201543.jpg

Tällaisia kirjoja luetaan meillä, tänä iltana jälleen kerran Lupsakat luppakorvat. Vinkkejä uusista ja vanhoistakin kirja-aarteista saan Sinisen keskitien lastenkirjablogista: suosittelen!

 

 

 

 

 

 

 

Mielensäpahoittaja

ainekirjoitushaaste-1

Kupla-blogista pölähti Ainekirjoitushaaste, jossa uskottiin äiti-ihmisten inspiroituvan arkipäivän pienistä mielipahan aiheista. Kas näin:

Puolitoistavuotias on siinä mestari. On lähes mahdotonta pysyä lujana, kun lapsi niin tosissaan pahoittaa mielensä siitä, ettei saa ottaa kuulakärkikynää, hauvaa ulos, isoveljen maitolasia. Ettei pääse lätäkköön ilman kurahousuja, kylpyyn tarha-aamuna, syliin kun äiti on lähdössä töihin, tanssitunnille, viemään roskat. Mutta kun ei anna periksi, huomaa, että parin lohduttoman ulvaisun jälkeen lapsi jo laskeskelee keskittyneesti palikoita, touhuaa villasukkia jalkaan tai vilkuttaa hymyilleen ikkunassa.

Nämä pienet draamakuningattaret ovat kaikille tuttuja. Vähitellen he oppivat sietämään pettymyksiä, sitten odotamaan niitä ja – kaikista rasittavimmillaan rakastettavimmillaan – pahoittamaan mielensä jo valmiiksi:

– No mitä? Onko joku hätänä?
– Eeei, mä vaan mietin että…
– Mietit mitä?
– Ei mitään. En mä haluakaan. Kun en mä kuitenkaan saa.
– Saa mitä?
– No sä sanot etten mä saa pelata, niin en mä olis halunnutkaan.
– Kysyitkö?
– Ai mitä?

Vai onkohan se sittenkin joku kotona vanhemmilta äidiltä opittu tapa epä-kommunikoida?

– No mitä?
– Ei mitään.
– Eikun sano nyt.
– En mä mitään… On mullakin nälkä.
– Teenkö mä sullekin voileivän?
– Ei tarvi, syö sä vaan.
– Kyllä mä vielä saan juuston jääkaapista. Voin tehdä sullekin, haluutko paprikaa?
– En mä nyt taida haluta leipää, kun sä vaan teit itselles etkä kuitenkaan halua tehdä mulle.
– ????

Ankat

20140227-220920.jpg

Ymph, Lauri ja Tonnetänne

20140227-220908.jpg

Kvaakvaakvaak, Kukkuu ja Nuuhnuuh

20140227-220932.jpg

Tipu, Osku ja Pomo

20140227-220942.jpg

Pilotti, H.Hanhi, Pörhy ja Kukko

20140227-220950.jpg

Pitkäjalka ja Pitkäkaula

20140227-221000.jpg

Koirankka, Pulu, Pelle ja Bodari

20140227-221008.jpg

Albatrossi, Pitkäpyrstö, Pikkupyrstö ja Tipu (taas)

Ankkoja iltojemme ilona! Nyt harmittaa vain pölyisen pianon päällä hämärässä napsitut epätarkat kuvat, mutta en viitsi uusiksikaan ottaa. Mun lempparit ovat oma Nuuhnuuh ja R:n H.Hanhi ja Albatrossi. R:n oma suosikki on Pilotti tai Pitkäpyrstö. Entä sinun?