Ajan hallintaa

Ensimmäinen kuukausi työharjoittelua alkaa olla lopuillaan. Taas olen huomannut, että eivät työt tekemällä lopu. En saa tolkkua kaaoksesta, joka on syntynyt valtavasta määrästä informaatiota ja sekalaisista tehtävistä. Oikeaan suunnitteluun on vaikea keskittyä, mukavampaa on nopeiden pikkujuttujen hoitaminen ja irtopinnojen keräily. Kehityskeskustelun paikka.

Keksin kuitenkin kolme neljä konkreettista asiaa, joilla voin vaikuttaa työn kuormittavuuteen, kiireeseen ja työelämänlaatuun.

1) Vaihdan näytön taustakuvan turkoosista vedestä ja Etelämeren saaresta kuvaan omasta puutarhasta. Pako arjesta vaihtuu muistutukseksi oikeasta elämästä.

2) Sijoitan kaikki to do -listani tehtävät x- ja y-akselille, kuten työterveyspsykologi joskus ehdotti: y on kiireellinen – ei kiireellinen, y tärkeä – ei tärkeä.

Tärkeät ja kiireelliset tehtävät pitää hoitaa ensin, mutta niitä pitää pyrkiä vähentämään. Opettelen siis aikatauluttamaan työtäni paremmin sekä myös kyseenalaistamaan kiireen, omani tai jonkun muun.

Tärkeille mutta ei kiireisille tehtäville budjetoin valtaosan työajasta. Niihin keskityn oikeasti.

Ei tärkeät, mutta kiireelliset aikasyöpöt hoidan pois, ellen harkitse vielä ja siirrä niitä ei tärkeiden ja ei kiireellisten kulmaan, jolloin ne voikin unohtaa tykkänään.

20140130-232707.jpg

Se, miten tällainen käytännössä toteutetaan, on vielä testaamatta:
a) piirrän akselit työpöydälleni ja liimailen tehtäviä post-it-lapuilla
b) piirrän muistio-ohjelman sivulle akselit ja siirtelen tehtäviäni koordinaatistossa, ja tehtävät, jotka olen hoitanut tai aika hoitaa, siirrän pois
c) muistan pohtia asiaa jokaisen annetun tai keksimäni tehtävän kohdalla ja varaan kalenterista aikaa tärkeys-kiireellisyysarvioinnin mukaan

Ensimmäinen olisi luontevinta, mutta liian paikallinen ratkaisu mobiiliin työhön. Seuraava kikkailu taas on vain sijaistoiminto sille, että tekisin niitä tehtäviä. Yritetään siis viimeistä – heti kun olen valinnut sen uuden taustakuvan.

3) Hankin kellon. Olen ikuinen myöhästelijä. En vain osaa varata tarpeeksi aikaa valmistautumiseen ja siirtymisiin. Yleensä olen puolimatkassa, kun totean, että nyt olisi sopiva aika olla perillä ja valmiina kokoukseen, tanssitunnille tai päivälliselle. Koitan nyt, olisiko analogisesta ajasta apua, ensimmäistä kertaa lähes yhdeksään vuoteen. Kun puhelimen, auton tai mikroaaltouunin kello näyttää 15.42, lasken käytettävissä olevan ajan minuutilleen, eikä niitä oikeasti ole. Uuden hienon rannekelloni viisarit näyttävät suurpiirteisemmin varttia vaille, joten ikään kuin huomaamatta varaan aikaa enemmän tekemiseen, lähtemiseen tai olemiseen. Ja onhan se tosi kätevää vilauttaa kelloa hihansuusta sen sijaan, että pakkasessa etsii laukusta puhelinta.

20140130-232657.jpg

Tätä pelkäsin: että yhtäkkiä se iskee jostain päin naamaa, ennen kuin olen ollenkaan valmistautunut, kevät!

Ja se neljäs asia? Nukkuminen tietenkin. En vain millään malta mennä nukkumaan, kun vapaa-aika jää muuten niin lyhyeksi. Nyt kuitenkin: öitä.

Uusi arki

Töttörööö! Blogini täyttää tänään vuoden!

Katsotaanpa: ”Kätevä kotona, töissä, matkalla ja puutarhassa.”

Puutarhassa jatkuu kaamos, aurinko kimaltaa puiden oksilla, mutta maahan asti valo ei harjun takaa yllä. Puutarhuri on horroksessa. Pinot puutarhakirjoja odottavat, että joku lukisi, innostuisi, merkitsisi muistiin kaikkia tärkeitä asioita kevättä varten. Olisi aika tehdä jäälyhtyjä. Villavaatteet ovat pakkaspesussa.

20140122-110828.jpg

Matkalla… Nyt on muiden vuoro matkailla. Viileitä terveisiä vaan sinne pallon toiselle laidalle! Ja hyvää matkaa teille sinne kolmannelle! Mies ehdotti, jos hän pojan kanssa lähtisi talvilomalla Floridaan, se tekisi hyvää pojalle, hänelle. Niin varmasti, ei käy kiistäminen. Hmm… annas kun miet-EI. Mutta sitten luin akkainlehden horoskoopista: älä tyrmää suoralta kädeltä ehdotusta yhteisestä lomamatkasta. Huomaa sana ”yhteinen”. Uusia ehdotuksia otetaan vastaan!

Töissä ja kotona: perheen ja työn yhteensovittaminen näytti alkuun käyvän varsin kätevästi. Meno-paluuliikenne tarhaan, kouluun ja töihin sujui sukkelaan. Eteisemme on ahtaampi kuin ennen, mutta reippaalla yhteistyöllä saamme porukan pullautettua ajoissa ulos. Huomasin, ettei päivittäinen työaikani olekaan kovin pitkä. On ilo noutaa iloiset lapset hoidosta valoisaan aikaan. Illat kuitenkin ovat lyhyitä ja ne mielellään täyttäisi vain levolla ja ruualla. Harrastusohjelma kuitenkin näyttää tältä:

Ma   –
Ti     I:n tanssi
Ke    iltapäivällä R:n ja M:n uinti ja myöhemmin mun tanssi
To    siivous ja/tai kirjasto
Pe    –
La    koko perheen uinnit
Su    I:n tanssi

Kuulin itseni sanovan: ”Lapset! Yllätetään isä ja yritetään saada ainakin alakerta siivotuksi.” #näinmeillä #roolitvaihtoon #isähoitaa

Kohtuullisen kitkattomasti alkanut työ- ja päiväkotiarki kuitenkin tyssäsi alkuunsa. S sai ensimmäisen kunnon tautinsa ja sairasti viikon. Myös isommat lapset olivat jonkin sortin flunssassa. Ja M raukka kärsi lastentaudista kaikista ankarimmin. Viikon vuorottelimme lastenhoidossa isovanhemmat apuna. Ihan jännittää, mikä tauti napataan seuraavaksi.

Sairauslomapäivät toivat oman lisänsä työhön orientoitumiseen. Ehdin luvata, kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta, liian monelle: Joo, totta kai! Hoidan, otan selvää, teen tiistaina, eiköhän se onnistu. Eikä sitten onnistunutkaan. Mikään ei onnistunut, kun yritin olla sekä töissä että kotona yhtä aikaa. Olisimme voineet tehdä vaikka jääkoristeita tai lukea kirjoja, mutta kuvittelin, että nyt on pakko selvittää se ja se työasia. Vaikkei ollutkaan.

Joka tapauksessa, ensimmäiset pari viikkoa töissä meni leppoistasti, KOSKA EN TIENNYT MISTÄÄN MITÄÄN. Nyt tiedän. Oikein auliisti on minulle kerrottu kaikki epäkohdat, haasteet ja tyytymättömyyden aiheet. Toki onnistumisia ja ilahduttaviakin asioita, mutta huolien kuuntelijalle on aina tarvetta. Koska me kaikki tiedämme, etten minäkään niille ärsyttäville ikuisuusongelmille voi, edelleenkäään, mitään, minun pitää osata olla ottamatta niitä kaikkia harteilleni. Huomasit hashtagit: organisaation lisäksi pitää ottaa selkoa somesta, aktivoitua! Twitterissä on seuraajia, jotka jo odottavat.

20140122-110815.jpg

Vanhan ja vähän uuden työkentän haltuunotto vaatii kykyä ajan hallintaan ja kaaoksen selvittämiseen jotenkin hallittavaksi kokonaisuudeksi. Kerropa minulle hyvä vinkki, miten onnistua tässä!

Töihin

20140101-221114.jpg
Näissä tunnelmissa tänään. Niin raikkaan syyskeväinen ilma, että suunnittelin jo vähän puutarhahommia huomiselle. Jos vaikka hakisi metsästä sinivuokkoja, kun ne näyttivät olevan niin varmoja siitä, että talvi on peruttu.
20140101-221451.jpg

Sitten muistin että vapaapäiväni on peruttu. Metsässä ja puutarhassa leikkimisen sijaan luvassa on orientoitumista toimistohommiin.

Ja ollaankos sitä nyt sitten valmistauduttu ensimmäiseen aamuun?

Onko työvaatteet katsottu valmiiksi? Ei ole mitään päällepantavaa. Kengistä puhumattakaan.

Meninkö aikaisin nukkumaan? No ei siltä näytä. Mutta se johtuu ennen kaikkea siitä, että lapset vielä kymmeneltä valittivat, että mahat murisee. Toisen iltapalan ja pesukierroksen jälkeen sentään nukahtivat. R vielä toivotti hyvää ekaa työpäivää äiti.

Missä avaimet, lompakko, puhelin? Eiköhän ne jostain aamulla löydy.
Onko laukusta siivottu pois vaipat ja pikkuiset varasukkahousut ja paidat? Pitäisikö etsiä ihan toinen laukku for biz? Ehtii ensi viikollakin.

Teekuppi? Valittuna tällä kertaa Seikkailu-Muumi, muistuttamaan oikeasta elämästä. Samoin lasten valokuva. Myös tsemppisiilini otan mukaan.
20140101-221029.jpg