Loman loppu

Tässä olisi kaksi viikkoa kotiäitiaikaa jäljellä.

Työhönpaluukeskustelun ja työporukkamme hilpeiden pikkujoulujen tunnelmat mielessä on ajatus toimistoon palaamisesta ihan ok. Ei kai olisi ollut tarkoituksenmukaistakaan intoilla töistä vielä elokuussa, mutta selvästi vähemmän vastahakoisesti sinne nyt suuntaan.

Piti istua alas ja tehdä maailman viimeinen to do -lista. Se sisältää paitsi joulusiivousta ja harrastusyhdistyksemme paperitöitä, kaappien ja kansioiden siivousta ja papereiden, tiedostojen, valokuvien ja lastenvaateiden lajittelua. Jotekin tuntuu, että pitäisi järjestää tämä elämä ennen siirtymistä taas uuteen vaiheeseen. Koska en kuitenkaan tule siinä onnistumaan, lopetan haikailun puhtaalta pöydältä aloittamisesta. Nytkin se on piilossa murusten, palapelinpalojen, muistilappujen, askarteluiden ja puutarhalehtien alla.

Olenhan jo palaamassa töihin kolmatta kertaa, ja edelleen ovat tekemättä kaikki valokuvaprojektit sekä videoeditointi vuoden 2006 alusta lähtien. Esikoiselle aloitettu villahaalari sai toisen lahkeen keskimmäistä varten, kuopukselle työ eteni muutaman rivin. No kohtahan tässä jo lapsenlapsiakin siunaantuu! Säälittää tuo kuopuksen vauvakirjakin. On siellä sentään pino ajankohtaisia post-it-söherryksiä välissä. Toisaalta minulla on täällä blogissa aika paljon myös lasten tekemisiä ja sanomisia, jotka muuten olisi vaipuneet unholaan.

Entäs vauva? Lapsi on tarhakypsä, ei huolta hänestä ainakaan tässä vaiheessa. Päiväkotiin tutustuminen sujui hienosti, kuin olisi hoploppiin päässyt.

20131218-140228.jpg

Mäkin haluun tonne!