Sankaritarina

ainekirjoitushaaste-1

Peppi pelastajana

Kulkurilla ja Kaunottarella on neljä somaa pentua – kolme herttaista poikaa ja yksi villinlainen tyttö. Pojat ovat yhtä hyvin käyttäytyviä kuin isänsä. Ne eivät koskaan aiheuta huolta vanhemmilleen ja isäntäväelleen. Kun ne haukkuvat, ne haukkuvat hiljaa ja hyvin hienostuneesti. Kun ne leikkivät, ne leikkivät rauhallisesti ja sopuisasti. Kun ne ovat ulkona kävelyllä, ne sipsuttavat sievästi ja varovasti, etteivät likaa itseään.

20131115-191928.jpg

Mutta neljäs pentu on aivan toisenlainen. Sen nimi on Peppi. Se pitää kaikkein eniten raisuista ja meluisista leikeistä. Ja tietysti sille sattuu aina kaikenlaista. Oikeastaan Peppi on aivan mahdoton.

Oli kaunis aurinkoinen kesäpäivä puistossa. Santeri-setä istui penkille lukemaan. Pepin veljet, Miska, Sisu ja Nisu leikkivät kiltisti sedän lähellä. Mutta Peppi ei välittänyt rauhallisista leikeistä. Se pitkästyi ja päätti lähteä tutkimaan puistoa. – Tänne Peppi heti paikalla! Santeri-setä huusi, mutta Peppi kirmasi tiehensä. Sitten se alkoi kaivaa kukkapenkkiä. Se vasta oli lystiä! Yhäkkiä Peppi näki, että vieras nainen nappasi sen veljet suureen säkkiin ja ajoi pois autollaan. Peppi lähti seuraamaan autoa. Se kuuli veljiensä epätoivoisen haukunnan juostessaan sydän jyskyttäen auton perässä. Se tiesi hyvin, että auton jahtaaminen oli kiellettyä, mutta sen oli yritettävä pelastaa pikku raukat.

Talon pihalla, aidan takana istuivat veljet surkeina ja tiukasti toisiaan vasten painautuneina. Pepin onnistui hiipimään aidan luokse. Veljet riemastuivat nähdessään sen. Ne hyppivät ja haukkuivat villeinä ilosta. Mutta Peppi käski niiden olla aivan hiljaa. Sitten se alkoi tarmokkaasti kaivaa tunnelia aidan alitse. Veljet seisoivat hievahtamatta aidan takana ja katsoivat silmät ymmyrkäisinä Pepin aherrusta. Lopulta tunneli oli niin iso, että veljet saattoivat ryömiä sen kautta vapauteen. Kaikki kolme haukkuivat riemuissaan ja halasivat Peppiä kiitokseksi. Silloin koiravaras ryntäsi pentujen perään! Mutta pennut olivat nopsia, eikä nainen saanut niitä kiinni. Peppi juoksi edeltä ja näytti tietä. Se oli sisaruksista ainoa, joka osasi vainunsa avulla suunnistaa kotiin.

Kotitalon luona Peppi alkoi raapia ulko-ovea. Santeri-setä, Johannes ja Katariina huokasivat helpotuksesta, kun pennut olivat selviytyneet seikkailustaan ehjin nahoin. Katariina ja Johannes aavistivat, että kaikki oli Pepin ansiota. Sillä vaikka Peppi olikin toisinaan hieman liian villi, se oli hyvin rohkea ja viisas koira.

Toiset saattoivat vain aavistaa, mitä oli tapahtunut, mutta Pepin veljet tiesivät, kuinka rohkea ja neuvokas Peppi todella oli. Ne katselivat siskoaan ylpeinä ja silmät loistanen.

***

Sen pituinen se vastaus Täti-ihmisen ainekirjoitushaasteeseen. Tällaiseen sankaritarinaan minut innoitti tutkimus päiväkotiarjen tasa-arvoisuudesta ja vinkki kokeilla sadun sukupuoliroolien vaihtamista.

Teksti on tiivistelmä (kuten iltasadut usein ovat) yhdestä tyttäreni tämänhetkisistä lempisaduista. Tuhkimon, Prinsessa Ruususen ja prinssien tai Peppi Pitkätossun ja kumppaneiden roolien vaihtaminen ei suuria hetkauta, mutta tässä tarinassa tyttö- ja poikapentujen roolit ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Samaistuuko vilkas, fiksu ja rohkea tyttöni raisuun ja urheaan Pepiin vai sen kiltteihin mutta surkeisiin siskoihin? Kokeilun tulos: ”Ei saa lukea väärin! Uudestaan alusta oikein! Mä olen tämä Ninni.”

20131115-191920.jpg

8 kommenttia artikkelissa “Sankaritarina

  1. Kappas, tuttu satu. Ja kiinnostava reaktio lapselta, mutta toisaalta tuttuun satuun kiintyy ja sen oppii. Ainakin tutut lapset ainaaina huomaavat jos jätät yhdenkin rivin lukematta. ”Nyt ei tullut laskevaa heppaa!” ”Ai katos, ei tullutkaan.” Mutta tuo artikkeli on kiinnostava ja toivottavasti joskus tulee myös Peppi-kirjoja!

    • Totta, mikä tahansa muutos tarinassa aiheuttaa protestin. Ja onhan niitä, Peppi-kirjoja 🙂 Myös Lindgrenin Ronja on hyvä tyttösankari.

    • Uskon, että uudemmassa lastenkirjallisuudessa ollaan sensitiivisempiä, mutta varmaan stereotypioita löytyy niistäkin. Pojan näkökulmasta on tietenkin hienoa, että villi, jopa tuhma, onkin fiksuin, mutta ikävästi samalla väheksytään toisia, ja tässä tapauksessa nimenomaan tyttöjä: ”Se oli sisaruksista ainoa, joka osasi vainunsa avulla suunnistaa kotiin.”

  2. Hrrr, melkoiset roolit tosiaan. Ja mainio näkökulma aiheeseen.
    Vitsi, tää on kyllä melkein masentavaa, kun näitä rupeaa miettimään, miten syvällä ja joka puolella nää roolit, on miten syvällä ne on omassa päässä, ja miten toivottomalta tuntuu niitä koettaa purkaa. Mutta ehkä vähän isomman lapsen kanssa niistä voi jo jutellakin.

    • En oikeastaan ollut kiinnittänyt huomiota tähän räikeään vastakkainasetteluun, ennen kuin vaihdoin avuttomat tytöt pojiksi. Kysyin: Tokaluokkalaisen pojan mielestä on ihan luonnollista ja ok, että maailman vahvin lapsi on tyttö. Sankariin voi silti samaistua.

  3. Mahtava ajatus! Ihan loistava!

    Mä vähän luulen, että lapsi haluaa jotenkin sisäistää, ymmärtää ja omaksua sukupuoliroolit kunnolla ennen kuin uskaltaa rikkoa niitä. Tavallaan kuitenkin ehkä sääli, että vieläkin on niin tiukkoja rooleja omaksuttavaksi.

  4. Hieno satu! 🙂 Mä yritän myös aina mahdollisuuksien rajoissa (ettei lapsi liikaa huomaa) rikkoa kirjojen kulahtaneita rooleja. Etenkin Babar on meidän kirjahyllyssä kauhistus – siinä on pakko laittaa välillä isä tiskaamaan ja äiti lekottelemaan, ei sitä muuten pysty lukemaan ääneen lainkaan 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s