Puutarhapäiväkirja

20131027-125922.jpg

Niin nätti pakkasaamun nokkonen.

20131027-130500.jpg

Tonttu! Vitsinä laitoin, kun kellarista löysin. Vaan enpä ole poiskaan ottanut.

20131027-130444.jpg

Vasta syysasussa huomasin pihan reunan lepän. Nätti sekin.

20131027-125947.jpg

Talviasetelma odottamassa.

20131027-130432.jpg

Kiipesin puuhun hakemaan uutta kuvakulmaa syksyyn.

20131027-130355.jpg

Rönsyansikka on kurottanut ensimmäisen rönsynsä.

Kotiäitivuosi on ollut ennen kaikkea puutarhavuosi. Olen tehnyt vielä lokakuussakin monta sellaista asiaa, jotka olin suunnitellut tekeväni joskus, toivottavasti ensi keväänä ja kesänä.

20131027-130305.jpg

Tässä kuunliljojen paikkamerkit. Ostin nuupahtaneet taimet, kun halvalla sain. Äkkiseltään muokkasin niille kasvupaikan, jossa on tähän asti kasvanut joku lehdeltään voikukan tapainen, muttei kukkiva rikkaruoho.

20131027-130252.jpg

Istutettu ja peitelty lehtien alle talvehtimaan.

20131027-130103.jpg

Tulipa ostettua myös mansikan taimia, viimeisenä päivänä ennen pakkasia. Myyjä väitti, että maahan vaan ja satoa tulee sitten kesällä. Ai eikö jouluksi? Tarmokkaasti kasasin mansikoille oman paikan kivikasan kylkeen, johon madot olivat muokanneet mainion mullan.

20131027-130010.jpg

Melkoista yritteliäisyyttä, sanoisin.

20131027-125727.jpg

Myös mansikat peittelin lehdillä.

Sitten sataa lunta, ja minä kaivan vadelman juurakoita uuden maa-artisokkapellon tieltä. Vielä hankalampi vastus on lumimarjapensas, joka on levittäytynyt juurivesoillaan vaikka kuinka laajalle. Mietin maasta revittyjen vesojen istuttamista johonkin toiseen paikkaan, mutta ”aggressiivisena lajina” lumimarja ei näteistä marjoista huolimatta ole mikään pihan kaunistus. Tökkään muutaman juuren tontin takanurkalle, jossa taitaa muuten kasvaa aika ränsistynyttä siperianhernepensasta, nuoria tuomia ynnä muuta sekalaista suuren vaahteran alla.

20131024-173743.jpg

Pikku apulainen maa-artisokan istutuspuuhissa.

20131024-173728.jpg

Pallerot paikoillaan. Tässä on ikään kuin dokumentoituna, mistä satoa kannattaa ensi syksynä etsiskellä.

20131024-173659.jpg

Ylijääneistä tein heti maa-artisokkagratiinia. Myös maa-artisokka-perunapyre oli hyvää, lastenkin mielestä, joten eiköhän me niille käyttöä löydetä.

Puut ja pensaat alkavat olla paljaina, mutta syreeni on edelleen kalpean vihreä, samoin vadelmat vihertävät vielä ja marjapensaat ja saniaiset, koiranheisi ja uudet akileijan lehdet. Syksy jatkuu. Muutaman pakkaspäivänä jälkeen on taas leutoa säätä, ja me otamme varaslähdön kevääseen!

Puutarhakirjassa törmäsin ohjeeseen: ”kylvetään avomaalle mahdollisimman aikaisin keväällä tai jopa jo syksyllä”. Siispä käännän lisää maata maa-artisokkien viereltä ja kylvämme porkkanoita!

20131024-173621.jpg

Isompi pikku apulainen tarkkailee, että porkkanansiemenet osuvat riviinsä. Näillä ohjeilla kokeilin: Kylvä kuohkeutettuun, syvämultaiseen maahan. Peitä siemenet hiekalla, mullan sijasta.

20131024-173613.jpg

Näin soma kasvimaa, jota voi laajentaa vielä kymmenkunta neliötä. Sehän on aari – ja kuulostaa jo ihan kelpo palstalta! Vaikka piti kyllä perustaa laatikkoviljelmä toisaalle, sellainen rikkaruohoton ja kotiloton. Odotamme siis jännittyneenä, mitä maasta keväällä putkahtaa.

Kohta ei ole kiire ulos puuhatarhaan, ja voin keskittyä isoin pinoon kirjoja ja lehtiä, jotka hamstrasin kirjastosta. Odotan jo innolla paneutumista suunnitteluun.

Hamahelmi Special

Leluteekin Emilian yllytyksestä tässä tulee koko setti:

20131021-101232.jpg

Tämä piti esitellä, ensimmäinen 3D-askartelumme. Ihastelijoita varoitin ylilyönneistä, sillä joululahjapaketista voi hyvin äkkiä kuoriutua heillekin tällainen sivupöytää koristamaan.

20131021-101208.jpg

Toimii karkkikulhona.

20131021-101224.jpg

Mutta ei sitten sovi salmiakkikarkeille tai sellaisille, joissa on paperikääre.

Sitten muihin tuotoksiin:

20131021-101506.jpg

Tämä on The Original tarha-askartelu viiden vuoden takaa.

20131021-101456.jpg

Aikaista sarjaa ”mä teen sydämen” ja ”mä teen ympyrän”.

20131021-101404.jpg

Mallin mukaan lasten kanssa askarrellut kisut. Yksi on hukassa ehkä jonkun sängyn alla.

20131021-101439.jpg

Näiden malleja löytyy Googlen kuvahaulla hama beads dinosaur, pinguin, animal…

20131021-101348.jpg

…dolphin, fish…

20131021-101355.jpg

…ja tietenkin cars.

20131021-101411.jpg

Ja Hello Kitty! Kukkaset taisivat löytyä helmipurkin kyljestä.

20131021-101448.jpg

Vielä yksi delfiiniaihe (vauvan nakertama) ja appelsiini leikkeihin ja aika usein tehty sateenkaari. Kaikkia ei sentään ole silitetty valmiiksi.

Sitten omaan designiin:

20131021-101314.jpg

Lelulaatikon elävistä malleista hahmottelemani prinsessakoira, poni ja krokotiili (jolla kyllä on I:n tekemät jalat, koska niiden pitää olla pitkät).

20131021-101337.jpg

Hepan malli saattaa olla Googlesta, mutta kärryt ovat I:n tekemät. Valitettavasti aisa katkesi heti kuvausten jälkeen pikkusiskon käsittelyssä.

20131021-101244.jpg

R:n mörkö.

20131021-101253.jpg

R:n käärmeet, huomaa myös pesä jossa munia. Tehty kuusikulmaiseen alustaan.

20131021-101305.jpg

I:n pakettiauto, robotti ja televisio vai oliko se tietokone?

20131022-145310.jpg

Ja vielä ulkoa puskasta löytynyt frisbee, jossa on myös vähän 3D-efektiä. Se saatiin aikaiseksi painamalla vielä kuuma, silitetty työ kulhon pohjalle. Kyllä se lentää! R jopa suunnitteli tehtailevansa näitä ihan myyntiin. Totesi sitten panos-hyöty-suhteen olevan vähän heikko.

Ainekirjoitushaaste: kooste

Iso kiitos kaikille tämäkertaiseen ainekirjoitushaasteeseen osallistuneille! Saimme aiheesta niin monipuolisen buffetin, että minun on pakko tarjoilla kustakin kirjoituksesta pieni maistiainen:

  • Arjen takaa / Täti-ihminen: ”Lihasta kieltäytyminen on kuitenkin minulle tärkeä ele sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.”
  • Ehdoton ehkä / Saara: ”Melkein kaikissa lukemissani risottoresepteissä neuvotaan lisäämään liemi yksi kauhallinen kerrallaan, ja sitten odottamaan kun liemi imeytyy hiljalleen riisiin ennen seuraavan kauhallisen lisäämistä. Noin sata risottoa myöhemmin ymmärsin, että ei ole pakko.
  • Eräs perhe / Eräs äiti: ”Niinpä uskon edustavani mainiosti syömishäiriöisten enemmistöä: meitä, joilla sotku jää pään sisälle. Suhtautuminen ravintoon on vain lakannut olemasta neutraalia, sillä ruuasta on tullut rakas vihollinen.”
  • Ihminen välissä / Siina: ”Leppäkerttu pudotti puolikkaan oravan maahan pienemmän leppäkertun viereen, joka avasi pystysuoran suunsa ja haukkasi oravan hännän. Se katkesi kuin suolatikku.”
  • Kupla / Paula: ”Jotta ruokailu ei menisi eettisyyden pohdiskelun, sisällön päättämisen ja lasten erikoisominaisuuksista selviämisen jälkeen liian helpoksi, niin lisätään keittoon vielä keittiöremontti.”
  • Kädestä pitäen / Elina: ”Minulle ruoan alkuperä ei ole ollut koskaan epäselvä. Ei varsinkaan se, että lautasella ollut lihanpala on joskus ollut elävä eläin.
  • Leluteekki / Emilia: ”Ruokapöydästä noustua voidaan vielä hetken aikaa muistella juuri nautitun aterian parhaita paloja, mutta sitten onkin pian aika ryhtyä pohtimaan seuraavaa ateriaa.”
  • Leopardikuningatar: ”Onko häpeällistä sanoa, että tyypillisenä viikkona meillä valmistetaan kaksi oikeaa lämmintä ruokaa?
  • Nepetalactone / Tippalilla: ”Muistiini palautuikin, että valkosipulijauheet oli käytetty ajat sitten ja olin lihamureketta varten lainannut samanlaiseen pakastepussiin korppujauhoa, samaiselta ystävältä.”
  • Periaatteen Nainen: ”Mutta kaipaan kyllä 80-luvun henkistä ilmapiiriä, mitä tulee kulinaarisiin kokemuksiin. Aikaan ennen globalisaatiota, julkkiskokkeja ja ruokablogeja.”
  • Pudonneita omenoita / Liina: ”Mandariinitapauksen jälkeen alan pikku hiljaa ymmärtää, miksi kaksijalkaiset hankkivat alamittaisen. Siitä saa ehkä vielä koulutettua kelpo yksilön, kohta se yltää jääkaapillekin.”
  • Sininen keskitie / Bleue: ”Olen siis niitä keskinkertaisia tylsiä tyyppejä, jotka uskovat hyvinvoinnin olevan elämäntapa, ei kolmen viikon tehokuuri.
  • Suurherttuan vieraana / Jenni: ”Odotan jo innolla ensi viikon työpaikkaruokalan menuta: meksikolaisia paputortilloja! Linssivindaloota! Munsterjuustotorttua!
  • Talo Leino / Linnea: ”Yksin syöty hyvä ateria saattaa jopa jäädä harmittamaan: saisinpa jakaa tämän jonkun kanssa.”
  • Terveisiä elämästä / Riimi: ”Olen kenties keskivertoa herkempi tälle ravintopropagandalle, mutta herkkiä ovat  lukuisat muutkin nuoret naiset ja varsinkin tytöt, vielä omista raajoistaan ja rajoistaan epävarmat.”
  • Tuulista: ”Vuohenputkisalaattiin kerään vielä rohkeutta, mutta ehkä jo ensi kesänä koristelen sen voikukannupuilla.”
  • Uusioperheen kuviot / Kukkavarvas: ”Vieläköhän on myynnissä niitä suodatinpusseja joihin kahvi on annosteltu valmiiksi?
  • Vähänpä tiesin / AnuKlo 7:00. Syön lasten aamupalojen loput: pienen palan päältä nuoltua ruisleipää, muutaman lusikallisen luonnonjogurttia, pinnalta järsityn ja kierroksen lattialla pyörähtäneen omenanpuolikkaan sekä lautasellisen kylmää kaurapuuroa mustikoilla.
  • Ylityspaikka / Suotar:Kaikki on epäeettistä ja/tai epäekologista, kunnes toisin todistetaan. Pajunköyttä olen ainakin syönyt jo kyllikseni, jotain muuta siis kiitos.

Ja seuraavien kirjoituskutsujen emäntänä häärii….. Täti-ihminen!

Arvonnan onnettarena toimi apukokki, joka sanoi numeron ”kymmenen-yksi-seitsemän”. Aakkosiin järjestyltä listalta nro. 10 oli Liina, joten Täti-ihminen voitti ensimmäisellä varanumerolla. Toivottavasti Tädille sopii hoitaa tämä tärkeä ja palkitseva tehtävä, sillä varanumero 7 on myös jo käytetty…

Pahoittelen, jos kirjoituksesi puuttuu menusta, lisään heti, kun ilmoittaudut!

Syökää hyvin!

Mitä tänään syötäisiin?

Ainekirjoitushaaste

Tässä on ollut emäntien tapana selitellä, kun tämä on nyt vaan tämmöistä, vaatimatonta tekstiä, mutta hyvä jos maistuu, santsatkaa vaan. Luvassa on teille myös kooste ainekirjoituksista, yltäkylläinen tai niukka, riippuen siitä, kuinka monelle tuli stoppi ja mä-en-jaksa-enempää.

Ja lisääkin saa, jos joku vielä haluaa osallistua arvontaan seuraavan ainekirjoitushaasteen keksimisestä!

Lokakuussa blogit ovat olleet ruoka-aiheita pullollaan, kun on analysoitu, mitä jääkaappini sisältö kertoo minusta ja pakotettu houkuteltu perheenjäseniä kasvissyöjiksi.  Toivon kuitenkin, että jotain pureskeltavaa on vielä jäänyt tähänkin kattaukseen.

Muistaakseni minulla oli jotain mielessä, kun kehittelin aihetta, mutta viikon kuluessa se unohtui, ja määräajan lähestyessä alkoi hermostuttaa. Kaikki haasteessa esittelemäni teemat tuntuivat loppuunkalutuilta, tai sitten minulla ei vain ole tarpeeksi intohimoa esitelmöidä luomuruuan puolesta, puuttuu tietoa allergioista ja viimeaikaisia kokemuksia ravintolaherkuista.

Joka tapauksessa, kysyn itseltäni jälleen kerran:

Mitä tänään syötäisiin?

– Ruokaa omasta maasta. Tänään oli lautasella maa-artisokkagratiinia. Tilasin luomumukuloita maajussilta Nastolasta. Postipakettina lähetti. Lumisateessa peittelin pallerot juuri oikeanlaiseen hiekansekaiseen multaan. Vadelmapuskat tekivät tilaa uudelle tuttavuudelle. Siinä niiden on hyvä varttua pari-kolmemetriseksi aidanteeksi. Toivon että kukat hymyilevät tänne päin, eivätkä vain naapurille.

Pikakelauksella istutuksesta sadonkorjuuseen: liiat mukulat keitin ja gratinoin. Hyvä että oli maistuvaa Lapset saavat tottua makuun, sillä luvassa on ämpärikaupalla artisokkia ensi syksynä ja seuraavana keväänä, ja seuraavina…

Tässä ollaan maa-artisokkien kanssa vielä kaukana omavaraisesta kotitarveviljelystä, mutta ajatuksissani on pikku hiljaa kokeilla kasvattaa itse kaikenlaista syötävää. Toistaiseksi satoa ovat tarjonneet lähinnä villivadelma ja nokkonen. Vuohenputkisalaattiin kerään vielä rohkeutta, mutta ehkä jo ensi kesänä koristelen sen voikukannupuilla. Puutarha- ja viljelyinnostukseni on tuoretta, se ilmaantui yllättäen kolmannen raskauden pesänrakennusoireena.

Puutarhan perimmäinen tarkoitus on tuottaa iloa. Se tarjoaa mielenrauhaa ja onnistumisen elämyksiä. Se tarjoaa myös pettymyksiä. Koska elantomme ei ole kiinni tästä harrastuksesta, voin suhtautua vastoinkäymisiin tyynesti. Vuodenkierto takaa sen, että seuraavalla kerralla on taas kaikki mahdollisuudet onnistua. Joku toinen puutarhan nurkka kuitenkin antaa muuta ajateltavaa, joten kitkeräksi nysäksi jäänyttä salaattia ei kauan ehdi surra.

Puutarhanhoito todella opettaa kiireettömyyttä ja nauttimaan ikuisesta keskeneräisyydestä. Minulla on tavoitteita, mutta maltan odottaa aikaa, kun meillä on omasta maasta porkkanat, herneet, sipulit, raparperi ja monenmoiset marjat.

Joku voisi pilkata luomu-unelmiani ja lähiruokanostalgiaa: luulee olevansa maanläheinen, mutta taitaa siitä olla todellisuudentaju kaukana.

Uskon kuitenkin, että sillä mitä syömme tänään, on suuri vaikutus siihen, mitä syömme huomenna. Tämä pätee niin mikro- kuin makrotasollakin. Maanantaina lämmitämme mikrossa tähteitä. Muutaman kymmenen vuoden päästä lapsenlapseni nakertaa ylpeänä itse kasvattamaansa porkkanaa. Ja koko maailmassa on ruokaa kaikille tasapuolisesti.

Jos niin ei käykään, on vihreän voimaannuttava vaikutus joka tapauksessa kiistaton tosiseikka. Puolituntinen vadelmapuskassa on väsyneen äidin piilopaikka ja zen-hetki. Tuliaisia! Makeat marjat taikovat riiviöt jälleen suloisiksi lapsukaisiksi.

Edit matkakertomus

Amerikan-matkastamme on vierähtänyt jo kohta puoli vuotta. Aina välillä sitä on tullut muisteltua, ja viimein sain aikaiseksi kirjoittaa New Yorkin -päivästä ja viimeistellä pari muutakin luonnosta. Lisäksi olen ihan vain lukijaa ajatellen korjannut muutamia julkaisupäivämääriä, jotta saamme aikaiseksi koherentin matkakertomuksen, sekä lisäillyt vähän linkkejä ja toisella kameralla otettuja kuviakin.

Kommentit ja kysymykset kohteista ja sattumuksista matkan varrelta ovat tervetulleita, kerron mielelläni lisääkin!

Road trip -teemalla löytyvät kaikki kirjoitukset käänteisessä järjestyksessä, mutta tässä vielä matkakertomus niin kuin se tapahtui:

IMG_2168

Such adorable kids!

Ajan kultaamia muistoja Amerikan-matkalta:

Aamun lähtöhässäkkä vaati taas muutaman time outin. Tuli mieleemme, että ihmisten pitäisi tehdä lomamatka lasten kanssa ja sitten vasta päättää, aikovatko tehdä lapsia lainkaan – niin kuin häämatkaa ehdotetaan tehtäväksi ennen naimisiinmenoa.

Tuijotamme hölmistyneinä takaisin, kun ihmiset huudahtavat ”you have such nice kids!” Kaipa ne sitten ovat ja osaavat ulkopuolisen silmim käyttäytyäkin. Mutta silti kun joku toteaa, että meillä on varmasti hauska matka, tekee mieli vastata että joo, paitsi kun matkustaa kolmevuotiaan kanssa.

Hankausta tulee, kun pitäisi lähteä paikasta toiseen. Lapset eivät tajua, että puolen tunnin ylimääräinen kiukuttelu tai haahuilu on pois siitä kivasta, mitä ollaan menossa tekemään (varsinkaan ”ensin syömään/nukkumaan/ajamaan, sitten uimaan” ei toimi). Lasten yhteistyötaidot ovat aika vajavaiset. Kun itse samalla yrittää muistaa ottaa mukaan kaikki ja kaiken tarvittavan, niin jo alkaa kiristää pinnaa. Lisäksi janoinen tai nälkäinen tai väsynyt I vaihtaa kiukkuvaihteelle niin nopeasti, että sitä on sitten turha yrittää paikata.

Mutta olihan meillä hieno matka! Ei niitä kiukkuja enää muista. Hämmästykseni oli suuri, kun japanilaisturisti antoi I:lle origamipaperisetin Rockefeller Centerin hissijonossa. Kun tytöllä on niin kaunis hymy! Ja minä näin vain ne irvistykset. Mies totesi moneen kertaan että never again, mutta ihan yhtä rankkaa se on kotonakin. Kahdeksanvuotias on helpompi ihmisten ilmoilla, kotona stressaa koulu- ym. velvollisuudet ja kaverisuhteet (ette usko millaisen kolmiodraaman pojatkin voivat kehittää!). I:n uhma ei paljon ole helpottanut ja taaperon perässä saa nyt juosta ihan työkseen.

Kuinkas minulla onkaan heitä kaikkia ikävä juuri nyt, kun ovat työmatkalla, koulussa, tarhassa ja päiväunilla?

IMG_2690

Road trip takapenkkiläisen silmin

IMG_7191

Kohta lennetään!

IMG_7214

Mää kuvasin mun crocseja!

IMG_7299

Toi on mun ihana merenneito!

IMG_7248

Joo-o! Laita se kakkakuva kans!

IMG_7321

Tuleeko vastaan yhtään Corvetteja, Camaroita tai Mustangeja?

IMG_7257

Jess! Grave Digger!

IMG_7253

Oli se kyllä tosi pitkä silta.

IMG_7255

Tunneliin!      

IMG_7303

Mun perhonen! (Virginia Beachin hotellin leikkihuoneessa väkerretyt perhonen ja rapu tulivat mukaan kotiin asti. Tosi kiva kestoaskartelu: harmi ettemme muistaneet käydä paperikaupassa katsomassa, josko niitä löytyisi kotiin tuliaisiksi.)

IMG_7290

Mun monsterit!

IMG_7288

Hyökyaaltoja! Parasta matkassa oli uiminen, varsinkin meressä.

WP_20130608_006

Ja uima-altaissa! Mun jalat!

IMG_7283

Eikö se koko rata mahdu kuvaan?

IMG_7277

Monsterimuotokuva.

IMG_7262

Se on mun monsteri, mää otin tämän kuvan!

IMG_7337

Ainokainen kuva kiihdytysajoista. Koko nokka kuvaan!

IMG_7331

Tunneliin! 

Tällainen kokoelma lasten omalla kamerallaan ottamia kuvia pääsi raadin äänestyksessä kertomaan, mikä oli matkalla kivaa.

Varsinkin R tykkäsi jo matkan aikana kuunnella edellisten päivien matkaraportteja. Palaamme näihin kuviin ja kirjoituksiin varmasti vielä usein koko porukalla!