Uskaltaisinko kokeilla?

Moni asia vaihtoehtoisista parannuskeinoista eksoottisiin harrastuksiin saa ihmiset julistamaan, että tätä en vaihda pois ja harmittelemaan ettei jo aiemmin kokeillut. Tässä on minun listaani. Mitä uutta ja epäilyttävää tai kiinnostavaa tai ennenkuulumatonta sinä olet vihdoin kokeillut ja kannattiko?

Osteopatia. Minun piti kirjoittaa seikkaperäinen (selviytymis)tarina aiheesta ”akillesjänteen tulehdus”. Sain ikävän vaivan Pariisin-tuliaisina, ja puoli vuotta kärsin ennen kaikkea liikkumisen vaikeudesta. ”Kyllä minäkin lenkkeilisin, jos vain pystyisin…” En ensin uskonut vamman vakavuuteen, mutta kävin sitten vihdoin lääkärillä, joka määräsi tulehduskipuvoidetta. Ei auttanut. Urheilulääkäri-Specialisti totesi myös vaivan akillesjänteen tulehdukseksi ja määräsi tiukan kuurin buranaa sekä lepoa. Mitähän sillä levolla tarkkaan ottaen tarkoitetaan? Nilkutin sen mikä oli pakko (eli aika paljon), mutta jonkin verran menoa auttoi geelituki kantapään alla. Vaiva parani kesään mennessä jotenkuten, mutta kipu ilmaantui aina muutamista juoksuaskeleista ja korkokengistä. Kevään ajan tanssiharrastus oli tauolla, mutta kesän kuluessa alkoi hirvittää, eikö syyskaudestakaan tulisi mitään.

Valitin vaivaa kokeneelle tanssijakaverille, joka tokaisi että hanki ihmeessä second opinion, mene osteopaatille. Googlaamalla löytyi tietoa lähinnä selkäkipujen voittamisesta osteopatialla. Sattumalta löytyi jo ennestään muista yhteyksistä tuttu kaveri, joka lupasi tutkia nilkan. Ja niin siinä sitten selvisi, että kyseessä ei ollut tulehdus ensinkään (eivät oireet alunperinkään sopineet taudinkuvaan!) vaan nivellukko eli kantaluu ei liikkunut yhteen suuntaan laisinkaan. Sain seikkaperäisen selostuksen asiasta, mutta en nyt enää muista mikä jumitus mihinkin vaikuttaa ja miten. Ilmeisesti olin kuitenkin nyrjäyttänyt nilkkani, se kun saattaa olla ihan kivuton tapaturma. Vähän vetreytystä, niks naks ja veto, ja nivel oli taas paikoillaan ja liikkui niinkun pitääkin. Hoito-ohjeena oli levon ja lääkkeen sijaan liikunta ja vesi. Toki seuraavan päivän tuntui siltä kuin koko nilkka olisi mustelmilla, mutta OMG ja halleluja, nyt minä kävelen ja tanssin!

Akupunktio. Siinä nilkan hoidon yhteydessä sain muutaman rentoutusneulan. Ei tuntunut kivalta, mutta ilmeisesti toimi, olihan jalka jäykistynyt puolessa vuodessa aikamoiseen jännitykseen. Voisin mennä varsinaiseen akupunkitohoitoon, jos joskus tulee jotain kipuja.

Luomusynnytys. Ne nyt eivät olleet varsinaisia valintakysymyksiä, sen verran nopsa oli jokaisen lapsen maailmaantulo, mutta olen kokemuksiin tyytyväinen. Lähtökohta toki oli ottaa vastaan kaikki tarjolla oleva apu sitten kun sitä tarvitaan, mutta tulipahan tähän listattua, koska olen siitä myös vähän ylpeä.

Sarvikuono. Kesä yllätti jollain ihme heinänuhalla. Imettäjälle ei käy Zyrtek lääkkeeksi kutinaan ja aivasteluun, joten päätin kokeilla nenähuuhtelua. Se ei jäänyt ”miellyttäväksi jokapäiväiseksi tavaksi”. Ei se hirveän ikävääkään ole, mutta tuntui ihan siltä kuin olisi mennyt vettä nenään (!) Ehkä suolan annostelu tai veden lämpötila oli jotenkin pielessä? Löysin kaapista nenäsumutteen toissakeväältä, ja se tuntui helpottavan nuhaa paremmin.

Enneagrammi. Pari vuotta sitten olin aika lailla uupumispisteessä. En enää muista, mikä työelämässä oli niin rankkaa, mutta ainakin tilanne helpottui kun minulle palkattiin työkaveri tekemään puolet hommista. Oireet kuitenkin tuntuivat lähinnä kotona, läsnäolo oli vaikeaa ja tarkkailin tilanteita ulkopuolisena: ”Eikö olisi nyt ketään näkemässä, kun mä tässä leikin lasten kanssa ja olen kiinnostunut siitä mitä ne sanoo?”

Tarjolla ollut enneagrammikoulutus innosti itsetuntemukseen ja oman ja muiden persoonallisuustyyppien tutkiskeluun. Se näytti tarjoavan ratkaisun avaimet vuorovaikutukseen niin työssä kuin kotonakin. Tosin kotona mies karsasti luokittelujani ja selityksiäni henkisestä kehittymisestäni (kehittymisestämme). Löysin koulutusmateriaalit myöhemmin ja totesin itsekin: mitä soopaa! Ilmeisesti stressaantunut mieleni oli otollista maaperää tälle ”tieto-taito-järjestelmälle”, mutta myöhemmin, tilanteen tasaannuttua, sillä ei enää ollut vastaavaa vaikutusta. Samaan aikaan muistan lukeneeni hartaana Hidasta elämää -blogia. Nyt sen hitaus ja elämänohjeet tuntuvat aika tylsiltä ja mitäänsanomattomilta. Se taas taitaa tarkoittaa, että osaan nauttia kotiäidin verrattain hitaasta elämästä ja olla läsnä omassa elämässäni. Uskon myös että siitä kirjoittaminen on hyväksi, minulle.

Muotivaate. Tämä ei ole minun heiniäni. Yleensä minun silmäni alkaa hyväksyä kotkotukset vasta kun ne ovat jo passé.  Ostin kuitenkin minishortsit ja olen niitä kesällä pitänytkin – mielessä koko ajan vain yksi kysymys: ”Does my bum look big in this?

Raakasuklaa. Ei ollut hyvää. Syön suklaani mieluummin kypsennettynä.  Todella hyvältä se maistui kuumana, á la Les Deux Maggots.

Muita asioita, joiden kokeilemista vielä odotan:

Kuukuppi. Jos vielä tarvitsen niin kyllä hankin.

Zumba. Oikean tanssin harrastajana en ole tälle vielä lämmennyt.

Kahvakuula. Tätäkin kaikki kehuvat, ostavat itselleen niitä kahvoja. Vaan käyttävätkö vai jäävätkö ne sinne kaappiin jumppapallojen ja kuminauhojen kanssa?

Silmäleikkaus. Vaikka siinä onkin vaaransa, on tämä oikeasti vain rahakysymys. 3 500 ylimääräistä euroa voisin sijoittaa kirkkaampaan ja huolettomampaan elämään.

Avioliittoleiri. Kuulemma pitää tsekata ja huoltaa parisuhdetta silloin kuin kaikki sujuu hyvin, kommunikoinnista yhteisiin unelmiin, arjen askareista romantiikkaan. Ei mitään pelättävää tai hävettävää. Niinkuin määräaikaishuolto, öljynvaihto – Apua! Vertasinko juuri itseäni autoon, vai miestä?

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s