Naama nätiksi

20130821-213901.jpg
Syksyn siivousprojekti on käyttää pois kaikki kaappiin kerääntyneet kosmetiikan näytepakkaukset. On mm. kohottavaa seerumia, virkistävää yövoidetta, samettista meikkivoidetta, ryppyjä poistavaa ja nuorentavaa tiivistettä, ruskettavaa päivävoidetta sekä palauttavaa, kosteuttavaa ja kiillottavaa uutetta.

Lisäksi käytän pois joskus ostamani arvokkaan silmänympärysvoiteen ja tuoksuvan vartalovoiteen, joita en ole raaskinut käyttää! Kallista turhuutta 🙂

Kyllä näillä luulisi saavan itsensä nätiksi: Iho tuntui selvästi sileämmältä kahden päivän ajan, kasvot kirkastuivat jonkin verran tai, mikä parasta, aviomieskin/ystävätär/äitini huomasi nuorentuneen ilmeeni… Ennen/jälkeen-kuvat lienevät kuitenkin turhia.

Havainto

Luen Merete Mazzarellan kirjaa Ainoat todelliset asiat: Vuosi elämästä. Hän kertoo havainnoistaan, siteeraa mielenkiintoisia kirjoja, tutkimuksia, lehtileikkeitä, keskusteluja ja sivusta kuultuja keskusteluja. Isän ja lapsen välinen sananvaihto kahvilassa on paljonpuhuva.

Vaikka en jaksakaan lähteä ihmisten ilmoille havainnoimaan elämää, täällä kotona voi myös kuulla kaikenlaista ja tehdä päätelmiä vaikka omista vuorovaikutustaidoistaan: ”Äiti, tuu nyt, harjataan hampaat! Kuinka monta kertaa mun pitää sulle sanoa! Mä en jaksa tässä koko päivää odottaa, hmh!”

Uskaltaisinko kokeilla?

Moni asia vaihtoehtoisista parannuskeinoista eksoottisiin harrastuksiin saa ihmiset julistamaan, että tätä en vaihda pois ja harmittelemaan ettei jo aiemmin kokeillut. Tässä on minun listaani. Mitä uutta ja epäilyttävää tai kiinnostavaa tai ennenkuulumatonta sinä olet vihdoin kokeillut ja kannattiko?

Osteopatia. Minun piti kirjoittaa seikkaperäinen (selviytymis)tarina aiheesta ”akillesjänteen tulehdus”. Sain ikävän vaivan Pariisin-tuliaisina, ja puoli vuotta kärsin ennen kaikkea liikkumisen vaikeudesta. ”Kyllä minäkin lenkkeilisin, jos vain pystyisin…” En ensin uskonut vamman vakavuuteen, mutta kävin sitten vihdoin lääkärillä, joka määräsi tulehduskipuvoidetta. Ei auttanut. Urheilulääkäri-Specialisti totesi myös vaivan akillesjänteen tulehdukseksi ja määräsi tiukan kuurin buranaa sekä lepoa. Mitähän sillä levolla tarkkaan ottaen tarkoitetaan? Nilkutin sen mikä oli pakko (eli aika paljon), mutta jonkin verran menoa auttoi geelituki kantapään alla. Vaiva parani kesään mennessä jotenkuten, mutta kipu ilmaantui aina muutamista juoksuaskeleista ja korkokengistä. Kevään ajan tanssiharrastus oli tauolla, mutta kesän kuluessa alkoi hirvittää, eikö syyskaudestakaan tulisi mitään.

Valitin vaivaa kokeneelle tanssijakaverille, joka tokaisi että hanki ihmeessä second opinion, mene osteopaatille. Googlaamalla löytyi tietoa lähinnä selkäkipujen voittamisesta osteopatialla. Sattumalta löytyi jo ennestään muista yhteyksistä tuttu kaveri, joka lupasi tutkia nilkan. Ja niin siinä sitten selvisi, että kyseessä ei ollut tulehdus ensinkään (eivät oireet alunperinkään sopineet taudinkuvaan!) vaan nivellukko eli kantaluu ei liikkunut yhteen suuntaan laisinkaan. Sain seikkaperäisen selostuksen asiasta, mutta en nyt enää muista mikä jumitus mihinkin vaikuttaa ja miten. Ilmeisesti olin kuitenkin nyrjäyttänyt nilkkani, se kun saattaa olla ihan kivuton tapaturma. Vähän vetreytystä, niks naks ja veto, ja nivel oli taas paikoillaan ja liikkui niinkun pitääkin. Hoito-ohjeena oli levon ja lääkkeen sijaan liikunta ja vesi. Toki seuraavan päivän tuntui siltä kuin koko nilkka olisi mustelmilla, mutta OMG ja halleluja, nyt minä kävelen ja tanssin!

Akupunktio. Siinä nilkan hoidon yhteydessä sain muutaman rentoutusneulan. Ei tuntunut kivalta, mutta ilmeisesti toimi, olihan jalka jäykistynyt puolessa vuodessa aikamoiseen jännitykseen. Voisin mennä varsinaiseen akupunkitohoitoon, jos joskus tulee jotain kipuja.

Luomusynnytys. Ne nyt eivät olleet varsinaisia valintakysymyksiä, sen verran nopsa oli jokaisen lapsen maailmaantulo, mutta olen kokemuksiin tyytyväinen. Lähtökohta toki oli ottaa vastaan kaikki tarjolla oleva apu sitten kun sitä tarvitaan, mutta tulipahan tähän listattua, koska olen siitä myös vähän ylpeä.

Sarvikuono. Kesä yllätti jollain ihme heinänuhalla. Imettäjälle ei käy Zyrtek lääkkeeksi kutinaan ja aivasteluun, joten päätin kokeilla nenähuuhtelua. Se ei jäänyt ”miellyttäväksi jokapäiväiseksi tavaksi”. Ei se hirveän ikävääkään ole, mutta tuntui ihan siltä kuin olisi mennyt vettä nenään (!) Ehkä suolan annostelu tai veden lämpötila oli jotenkin pielessä? Löysin kaapista nenäsumutteen toissakeväältä, ja se tuntui helpottavan nuhaa paremmin.

Enneagrammi. Pari vuotta sitten olin aika lailla uupumispisteessä. En enää muista, mikä työelämässä oli niin rankkaa, mutta ainakin tilanne helpottui kun minulle palkattiin työkaveri tekemään puolet hommista. Oireet kuitenkin tuntuivat lähinnä kotona, läsnäolo oli vaikeaa ja tarkkailin tilanteita ulkopuolisena: ”Eikö olisi nyt ketään näkemässä, kun mä tässä leikin lasten kanssa ja olen kiinnostunut siitä mitä ne sanoo?”

Tarjolla ollut enneagrammikoulutus innosti itsetuntemukseen ja oman ja muiden persoonallisuustyyppien tutkiskeluun. Se näytti tarjoavan ratkaisun avaimet vuorovaikutukseen niin työssä kuin kotonakin. Tosin kotona mies karsasti luokittelujani ja selityksiäni henkisestä kehittymisestäni (kehittymisestämme). Löysin koulutusmateriaalit myöhemmin ja totesin itsekin: mitä soopaa! Ilmeisesti stressaantunut mieleni oli otollista maaperää tälle ”tieto-taito-järjestelmälle”, mutta myöhemmin, tilanteen tasaannuttua, sillä ei enää ollut vastaavaa vaikutusta. Samaan aikaan muistan lukeneeni hartaana Hidasta elämää -blogia. Nyt sen hitaus ja elämänohjeet tuntuvat aika tylsiltä ja mitäänsanomattomilta. Se taas taitaa tarkoittaa, että osaan nauttia kotiäidin verrattain hitaasta elämästä ja olla läsnä omassa elämässäni. Uskon myös että siitä kirjoittaminen on hyväksi, minulle.

Muotivaate. Tämä ei ole minun heiniäni. Yleensä minun silmäni alkaa hyväksyä kotkotukset vasta kun ne ovat jo passé.  Ostin kuitenkin minishortsit ja olen niitä kesällä pitänytkin – mielessä koko ajan vain yksi kysymys: ”Does my bum look big in this?

Raakasuklaa. Ei ollut hyvää. Syön suklaani mieluummin kypsennettynä.  Todella hyvältä se maistui kuumana, á la Les Deux Maggots.

Muita asioita, joiden kokeilemista vielä odotan:

Kuukuppi. Jos vielä tarvitsen niin kyllä hankin.

Zumba. Oikean tanssin harrastajana en ole tälle vielä lämmennyt.

Kahvakuula. Tätäkin kaikki kehuvat, ostavat itselleen niitä kahvoja. Vaan käyttävätkö vai jäävätkö ne sinne kaappiin jumppapallojen ja kuminauhojen kanssa?

Silmäleikkaus. Vaikka siinä onkin vaaransa, on tämä oikeasti vain rahakysymys. 3 500 ylimääräistä euroa voisin sijoittaa kirkkaampaan ja huolettomampaan elämään.

Avioliittoleiri. Kuulemma pitää tsekata ja huoltaa parisuhdetta silloin kuin kaikki sujuu hyvin, kommunikoinnista yhteisiin unelmiin, arjen askareista romantiikkaan. Ei mitään pelättävää tai hävettävää. Niinkuin määräaikaishuolto, öljynvaihto – Apua! Vertasinko juuri itseäni autoon, vai miestä?

 

Ensimmäinen kasvimaakokeilu

Tämän kesän piti tarjota meille salaatit, porkkanat, mansikat ja yrtit omasta maasta. Kesäkuinen lomamatka kuitenkin sotki Wannabe-puutarhurin viljelyssuunnitelmat, joten pääsin varsinaisiin istutuspuuhiin vasta heinäkuun puolella. Päätin kuitenkin vielä kokeilla pienimuotoista salaatinviljelyä hobittipuutarhassa, minua kun niin ärsyttää ostaa kalliilla rahalla pussisalaattia marketista. Kuvat kuormalavoista tehdyistä pikku puutarhoista ihastuttivat myös.

Tämä oli yhden päivän kiva pikku rakennusprojekti, kunhan ensin oli haalittu kokoon kaikki tarveaineet: kuormalavat, suodatinkangasta, nitoja, multaa, siemeniä.

20130815-102713.jpg

R sai pestä naapurin rakennustyömaalta pelastetut pienet kuormalavat. Amerikkalaisissa ”pallet garden” ohjeissa muistutetaan, että lava ei varsinkaan hyötykasvikäytössä saa olla painekyllästetty tai muuten myrkytetty, lämpökäsitelty laatu sen sijaan käy. Nämä taisivat kuitenkin olla sen verran halpaa tavaraa, ettei niitä ollut käsitelty koskaan mitenkään. Puhdasta puuta siis – pesun jälkeen.

20130815-102729.jpg

Kaupasta hain suodatinkangasta ja naapurista sain lainaan nitojan. Sitten vain nips naps kankaasta pohja ja laidat laatikoille.

20130815-102802.jpg

Nätisti on.

20130815-102825.jpg

Laatikoiden paikka ei ole siellä päinkään, mihin alunperin kasvimaa piti rakentaa. Kesän tullen huomasin sen olevan pihan varjoisin paikka vaahteroiden alla. Niistä pitäisi kuitenkin päästä eroon syksyn aikana. Nyt laatikot lepäsivät aurinoisella paikalla puistossamme.

20130815-102852.jpg

Laatikot täytin Biolanin Mustalla luomumullalla, jota tuli keväällä haettua muutama säkki istutuksia varten. Kahteen pieneen kuormalavalaatikkoon upposi multaa noin 120 l.

20130815-102906.jpg

Osaan riveistä kylvin erilaisten salaattien siemeniä, yhden pikkuruisen siemenen muutaman cm:n välen. Tarkoitus oli kylvää lisää viikon-parin päästä, kun ensimmäiset olisivat itäneet. Näin olisin saanut salaattisatoa sopivasti pitempään. Lisäksi ripottelin pariin väliin tillinsiemeniä ja sokeriherneitä, kun sattui kaapista löytymään sellaisiakin.

20130815-102921.jpg

Parin viikon päästä tilli ja herne puskivat iloisesti taimia mullasta ja kaupan ruohosipulikin innostui uuteen kasvuun omassa nurkassaan. Salaatista ei sen sijaan näkynyt minkäänlaista merkkiä.

20130811-102752.jpg

Neljän viikon päästä olen tyytyväinen tilliin. Sen korjaan pakastimeen talven kalakeittoja varten.

20130811-102801.jpg

Herne tuskin ehtii kasvattaa palkoja, sillä nyt on jo varsin syksyiset ilmat. Kyllä versot salaatistakin käyvät, vaikka varret ovatkin vähän puisevia.

20130811-102812.jpg

Ja se salaatti sitten: Kun mitään ei kuulunut, ripottelin kaikki loput siemenet kolmesta pussista riveihin. Kokonaista kolme siementä iti, ja niidenkin kasvu jäi vähiin. Siemenet olivat vanhoja, ainakin osassa myyntiaika oli mennyt umpeen hyvän aikaa sitten. Toinen syy saattoi olla liian lämmin ilma, vaikkei meillä heinäkuussa varsinaisia helteitä ollutkaan.

Rikkaruohoja ei viljelmään ehtinyt itää, ja tämä laudoilla rivitetty penkki saattaa hyvinkin toimia näppäränä pikku kasvimaana vihanneksille ja yrteille. Mietin nyt, miten säilyttäisin laatikot talven yli, sillä multa on varsin vähän käytettyä ja samaan voisin kylvää ensi keväänä paremmat siemenet paremmalla onnella. Ehkä jätän ne paikalleen ja tökin loppusyksyllä riveihin muutamia valkosipulinkynsiä odottamaan uutta kevättä.

Puutarhapäiväkirja

20130811-103148.jpg

Kesämatkahoitoon saatu tomaatti tuottaa satoa mukavasti. Omistaja ei halunnut sitä enää takaisin omalle kotilottomalle pihalleen, varmuuden vuoksi. Pensaskrassin siemenistä yksi iti ja on kukkinut ihan nätisti.

20130811-102752.jpg

Tilli kasvaa pikku kuormalavakasvimaassa.

20130811-102801.jpg

Sokerihernekin versoaa, mutta koska istutin sen vasta heinäkuun puolella, voi olla että sato ei ehdi kypsyä.

20130811-103118.jpg

Basilikatkin ovat tarjonneet makua ruokiin.

20130811-102742.jpg

Vadelmasato on ollut kohtalainen, mutta olemme joutuneet jakamaan sen kotiloiden kanssa. Mehua keitimme punaviinimarjojen kanssa, mutta pakastus- ja hillomarjat on taidettu syödä parempiin suihin. Tytöt ovat napsineet niitä vähintään puoli litraa päivässä.

20130811-102812.jpg

Sen sijaan salaattisatoni on tässä.

20130811-103158.jpg

Kurtturuusujen välistä löytyi uusi kukka! Mikä, osaisiko joku kertoa? Edit: löytyi! Pihan perinnekasvit -kirja kertoo kyseessä olevan ruohtosuopayrtti. Viikinkiaikojen rohto parantaa yskän, paiseet ja ihottuman.

20130811-103209.jpg

Monta vuotta sitten Meksikon-tuliaisina saatu riippumatto pääsi vihdoin paikalleen.

20130811-103227.jpg

Akileijatarhan pikku lapsukaiset.

20130811-103241.jpg

Pikku apulainen on innoissaan omasta, ihan yllättäen kasvaneesta puutarhastaan. Odotamme josko kakku vielä kukkisikin.

Unikoulu onnistuu jälleen

Pääsi sitten repsahtamaan nuorimmaisen nukkuminen ”koko yö aamuun asti, omassa sängyssä”. Pidimme suht onnistuneen unikoulun huhtikuussa, mutta nyt oli aloitettava alusta uudelleen. Kesämatkalla piti hyssytellä ja pitää vauva hiljaisena yönaapureiden unta ajatellen, joten S tottui siihen että vähintään puoli yötä saa nukkua äidin vieressä ja maitoakin on jatkuvasti tarjolla.

Aloimme toden teolla väsyä heräilyyn 3-5 kertaa yössä. Poikittainnukkuja valtasi liikaa tilaa sängystä ja lisäksi vielä harrasti unissaan muksahtelua, eli nousi istumaan ja kaatui sitten pää kopsahtaen meidän jomman kumman päähän. On ollut otsa, poski ja nenä hellänä!

Ensimmäinen yö: Todella vihaista huutoa ja raivoisaa rimpuilua 1h 10 min noin puoli kahdesta alkaen. Rauhoittui lopulta isänsä hyräilyyn ja keinutteluun.

Toinen yö: Vähän tassuttelua klo 00.30 ja enemmän (ehkä 5 min?) neljän aikaan. Ei varsinaista huutoa eli rääkymistä, vain hiljaisempaa ärinää ja valitusta. Jälkimmäisen tassuttelun jälkeen S nukkui vain noin 20 min. Tulkitsin hänen olevan nälkäinen joten tarjosin maitoa ja otin viereen loppuyöksi. Aamuyö kun on mukavampi näin kuin niin, että olisin laittanut hänet omaan sänkyyn ja sitten mahdollisesti herännyt vielä kerran pari tassuttelemaan.

Kolmas yö: Illalla nukahti itsekseen. Olin sen varttitunnin jumissa vaatehuoneessa. Tulipahan järjesteltyä sukkalaatikko. S heräsi vasta viiden jälkeen eli yhtenäistä unta 8 h. Sitten otinkin viereen, tarjosin maitoa ja nukuimme vielä pari tuntia.

Neljäs yö: Nukahti itsekseen noin 20 minuutissa kun jumppasin ja venyttein vieressä lattialla – yritys hiipiä ovesta ulos aiheuttaa protestin. S itkee vihlovalla äänellä noin kolmesta neljään. Jossain vaiheessa ymmärrämme antaa tuttipullosta vettä, sillähän oli jano. Uni ei kuitenkaan tule, olisiko nälkäkin kun ei oikein syönyt kunnolla edellisenä päivänä? Maitokaan ei nukuta, mutta lopulta rauhoituu silitellen omaan sänkyyn ja nukkuu kunnes I ja R rientävät aamulla herättämään.

Viides ja kuudes yö: Ei nukahda ennen kuin vajaan tunnin vääntelehtimisen jälkeen noin puoli kymmenen. Herää neljän jälkeen ja otan viereen loppuyöksi, noin seitsemään.

Näin tämä näyttäisi nyt toimivan ok. Seuraavat yöt olemmekin poikkeusoloissa veneessä, aivan vieri vieressä… Unikoulun seuraava etappi syksyn mittaan on sitten koko yö omassa sängyssä, jopa omassa huoneessa, riippuen miten tyttö vieroittuu rintamaidosta – ja äiti imeväisestään.