Turhat ja tarpeelliset: pakattiin perhelomalle

Kuinka paljon kaksi aikuista ja kolme lasta tarvitsevat matkatavaroita kolmen viikon reissulle? Kun kantavia käsiä on vain neljä, korkeintaan kuusi, oli tässäkin ihan tarpeeksi: kaksi isoa matkalaukkua, yksi pieni matkalaukku, lentolaukku ja reppu sekä kangaskassi, jossa lopunviimein kulki kaikki tärkeät, jatkuvasti tarvittavat lasten ja omat tavarani. Lisäksi oli vielä S:n matkasänky ja rattaat ja lentokentillä kannettavana I:n turvaistuin.

Yritimme pitää pienessä matkalaukussa ”käsimatkatavarat” seuraavaa yötä varten, mutta usemminten kaikki laukut tuli kannettua huoneeseen. Siinä, joka jäi autoon, oli kuitenkin joko uimapuvut, vaipat, hammasharjat tai R:n shortsit. Autossa laukut kulkivat kätevästi, vaikka yhtäkkiä tarvittava laukku olikin aina alimmaisena pinossa ja usein tuli arvattua väärin, mitä mistäkin löytyisi. Matkan puolivälin jälkeen yhteen laukkuun suljettiin likapyykit ja tuliaisia – mutta taidettiin sekin kuitenkin pariin kertaan vielä avata.

20130626-014548.jpg

M katsoi pakkauspuuhuani ja totesi, että voisin sitten kotiin palattuamme listata, mitä kaikkea tavaraa ei olisi tarvinnut rahdata meren yli Amerikassa käymään. Nyt kun viimeinenkin laukku on vihdoin tyhjennetty (siellä oli tallessa kaikenlaista vaatetta ja tavaraa, jolle ei ilmeisesti kotosalla ole juurikaan käyttöä) tässä listaa:

Kantoliinaa ei tarvittu. Vasta kaupungeissa olisi voinut olla tarvetta, mutta Washingtonin kuumuudessa liinassa kantaminen olisi ollut sulattavaa hulluutta. Onneksi sitten keksimme tämän kätevän tuplakuljetuksen tytöille:

20130625-182639.jpg

Kirjoja pakkasin mukaan aivan liikaa. Loppujen lopuksi ne olivat vain painolastina. Milloin muka kuvittelin lukevani ne kaikki? Yhdestä pääsin alkuun pari lukua. l:n kanssa ehdimme Taikurin hattua muutaman sivun iltasaduksi. R luki itsekseen Akkarin taskaria. Useimpina iltoina oli jo liian myöhä lukemiselle, ja lapset sammuivat kun malttoivat pistää pään tyynyyn.

Lääkekaapista ei tarvittu mitään, edes yhtään laastaria. Mutta se nyt oli onnea, eikä tarkoita ettei kaikkea mahdollista olisi pitänyt olla mukana kaiken varalta.

M huolehti että eksymistapauksessa lapsilla olisi vanhempien yhteystiedot. Tarroja ei kuitenkaan ehditty tehdä, mutta viime tipassa rannekkeita, joissa oli nimet ja puhelinnumerot. Vasta kaupunkien ja museoiden vilinässä niitä kaipailtiin, ja olivat milloin autossa, milloin hotellihuoneessa. Sen verran tottuneita olemme pitämään lapsia silmällä ja käsi kädessä, ettei huoli ollut suuri.

Vaatekerrat riittivät, kun kerran pestiin pyykkiä. Käyttämättä jäi mm. se hienompi mekko, jossa ei voi imettää. Tietenkin, vai olinko ajatellut että New Yorkissa jätetään mukulat hotellihuoneeseen nukkumaan ja riennetään yöelämään? Eikä muuten tarvittu tuuli- ja sadettakkejakaan! Myrsky kyllä liippasi läheltä, joten ei niitä sentää turhiksi voi laskea.

Lasten väritys- ja tarravihkojen sivuista on vieläkin suurin osa värittämättä ja liimaamatta. Lentokoneet ja ravintolat tarjoilivat omat väritys- ja tarratehtävänsä eikä autossa voinut piirrellä.

iPadin autotelinettä ei tarvittu ollenkaan. Tähkäpää-elokuvan katsominen jäi viimeiseen iltaan, kun odotimme lentokentällä. Hyvä silti että se tuli ladattua. Muuten aikaisina aamuina ja muina tylsinä hetkinä riittivät muutamat pelit.

Itse automatkoilla parasta viihdettä olivat oma soundtrackimme ja bingo – vaikka paperit olivat hukassa/jemmassa/muualla suurimman osan aikaa, bongauksista riitti juteltavaa joka päivä.

Vauvan tavaroista varsin kätevä oli oma ruokakippo, jonka kannessa oli lokero lusikalle. Taisi olla joku aikoja sitten saatu kylkiäinen tai tutustumislahja. I:n oma turvaistuin autoon oli todella hyvä juttu. Ensinnäkin omassa tutussa istuimessa matkustaminen sujui mukavasti ja toisekseen säästimme myös paljon rahaa kun istuinta ei tarvinnut vuokrata.

Musiikin lisäksi voittajaksi tarpeellisten sarjassa kirii rulla pakastepusseja. Ihan viimeiseksi heitin sen mukaan laukkuun, ja se osoittautui erittäin hyödylliseksi niin kakkavaipoille kuin jäiden hakuun.

Yksi kommentti artikkelissa “Turhat ja tarpeelliset: pakattiin perhelomalle

  1. Paluuviite: Edit matkakertomus | Tuulista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s