Terveisiä työelämästä

Kohta 8-vuotias R kiinnostui yhtäkkiä kotitöistä. Vielä viime kesänä tarjosin lopulta euron kannetulta kiveltä, jotta olisin saanut apua puutarhassa, mutta poikaa ei huvittanut: ”En mä ehdi tehdä töitä enkä mä tarvitse rahaa. Mulla on rahaa mun lompakossa ja mä saan lisää mummuilta.” Sillä lailla, perintöä odotellessa…

Nyt hän on kohta kaksi viikkoa huolehtinut astianpesukoneen tyhjentämisestä ja tehnyt innoissaan muitakin hommia kuten haravoinut, hakenut postia ja käynyt kaupassa. Palkan astianpesukoneen tyhjentämisestä hän määritteli itse, 5 c / kerta. Kirjanpitoon on kertynyt viivoja kohta puolentoista euron verran.

Myös pikkusiskot haluavat auttaa. S koska koneen luukkua vasten on kiva nousta seisomaan, ja haarukat ja veitset kiiltelevät kutsuvasti. I koska hänkin haluaa tehdä hommia – ainakin silloin tällöin.

Eräänä päivänä tuli kiistaa parista lautasesta. Olin pyytänyt I:tä laittamaan ne laatikkoon, mutta R, tästä tietämättä, vaati niitä itselleen. Tilanne kärjistyi niin, että R marssi pois keittiöstä ja uhosi ettei enää ikinä halua laittaa astioita kun ei kerran saa. Ja minä tietenkin huusin perään että juu ei kuule tarvi, anna olla vaan, kyllä äiti laittaa!

Poika keskusteli jotain isänsä kanssa ja hipsi sitten takaisin keittiöön jatkamaan hommaa. Leivontakulho oli hankalasti, mutta äidin apu ei kelvannut. Siitä taas innostuin selittämään yhteistyön ideaa, että ei ole niin väliä, kuka työn tekee, voi pyytää apua ja yhdessä työ tulee tehtyä.

Tässä vaiheessa M huusi jäkättävän äidin puhutteluun: Astianpesukoneen tyhjentäminen on pojalle tärkeä, oma tehtävä. Miltä susta tuntuisi, jos joku sanoisi sun työstä ettei sillä ei ole väliä, sama se vaikket teekään, muut voi hoitaa? Ja jos I vielä haluaa auttaa, R saa delegoida ja neuvoa mitä pitää tehdä, okei?

Jonkin aikaa murjotin, sitten päätin oivaltaa ja ymmärtää.

Kirsi Piha lanseerasi aikoinaan äitijohtaja-termin, jonka idea on, että kotona opittuja taitoja, kuten kaaoksensieto- ja kriisinhallintakykyä, pitäisi arvostaa enemmän yritysjohtamisessa. Silloin kun äitijohtaja taantuu lapsityöntekijän tasolle kiukuttelemaan, on meidän firmassa isäjohtajalla onneksi  yritysjohtamisessa opittuja taitoja, joita voi soveltaa myös kotona. Eikä kyse ole vain työntekijöiden motivoinnista parempiin suorituksiin vaan myös työhyvinvoinista ja -ilmapiiristä ja kaikkien tasa-arvoisesta kohtelusta, kuuntelemisesta ja työn arvostuksesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s