Amerikan-ruokalista

Lasten listalla on aina samat pöperöt: miniburgerit, hotdog, juustomakaroni, grillattu juustoleipä, kananugetit, juustopizza, maapähkinävoi-hilloleipä sekä joissakin paikoissa katkarapu- tai kalapuikkoannos. Nämä tarjoillaan ranskalaisten tai omenasoseen kanssa. Kerran oli tarjolla porkkanoita. Monesti I söi suurimman osan minun salaatistani.

Kaupassa herää ihmetys mahdottomasta määrästä erilaisia välipaloja, keksejä, sipsejä jne. Toisaalta tuoreet vihannekset ja hedelmät ovat myös hyvin esillä. Ruokakaupoissa olisi viihtynyt pitempäänkin tutkailemassa tarjontaa, mutta usein toinen meistä haki eväitä kiireellä, kun loppu porukka odotti autossa.

Pikkutomaatit ja -porkkanat sekä viinirypäleet olivat käteviä eväitä. Vasta loppumatkasta älysin, että (pensas)mustikka vasta olikin näppärä eväs nuorimmaiselle. Valmiiksi paloitellut hedelmät oli syötävä heti. Iltapäivällä vesimeloni oli jo aika käyneen makuista. Meidän vain porkkanoita ja omenaa mussuttava tyttömme oli ihmetyksen aihe amerikkalaisille, joiden välipalat ovat lähinnä keksejä.

Vauvanruokia on marketeissa tarjolla jonkin verran, ja yhtä ”luomukanaa ja -kasviksia” -mössöä S suostui syömäänkin. Ruokavalikoimat eivät siis olleet lainkaan sitä luokkaa kuin meillä (tosin saako Suomessa vauvan nakkeja purkissa?) mutta välipalapuolella olikin sitten käsittämätön määrä makuja, värejä ja muotoja. Erään ravintolan tarjoilijalta kysyinkin, mitä hän on syöttänyt alle vuoden ikäiselle vauvalleen: perunamuusia, ranskanperunoita, munakokkelia, hampurilaista – and snacks…

Aamiaisen nämä osaavat, vaikka hiilareita karttava saakin kiertää pöydän kaukaa. Kahvin lisäksi on muroja, pullaa, vohveleita, pannukakkuja, paahtoleipää tai bageleita tai muffinseja, kaikkia hillon kanssa. Ja jos on tarjolla lämmin aamiainen, lisätään pekoni ja ehkä munia. Paremmissa buffeteissa on tietenkin myös tuoreita hedelmiä.  Bisquit on paikallinen skonssi. Kentuckyssa sitä syödään voin ja hillon kanssa, Tennesseessä jonkun valkoisen jauhelihakastikkeen kanssa.

Holiday Innin aamiainen oli paras. Lähtökohtana pitää olla kunnon Tropicana-tuoremehu, jos ei voida tuoreista hedelmistä paikan päällä puristaa. I puolestaan muistelee Washingtonin hotellin mannermaista aamiaismuffinsia: kakusta riitti hulppeat siivut koko perheelle.

Pizzoista paras oli 7-Elevenistä noudettu juustopikapizza. Sen jälkeen varsinkin lapsille tyrkytetyt pizzat olivat aika surkea esitys.

Pikaruokapaikkojen maistuvin purilainen oli Hardee’sin Jim Beam viskipekonituplaburgeri. Aika monena ajopäivänä tuli poikettua joko lounaalla tai iltapalalla hampurilaispaikassa. Valinnanvaraa löytyi yleensä 6-10 eri paikkaa puolen mailin pätkältä. Mieluummin kuitenkin etsiydyimme syömään johonkin vähän originaalimpaan dineriin tai perheravintolaan. Niitä tiedustelimmekin lokaaleilta, ja joka kerta taisimme saada mainion neuvon aamiaiselle, lounaalle tai päivälliselle.

IMG_3329

Pikkukaupunki vuoristossa ja siellä ihan aito drive-in. Me emme syöneet autossa, mutta paikallinen nuoriso, äidit lapsineen, eläkeläiset ja työmiehet tilasivat sapuskat oman ruutunsa vieressä olevalla puhelinpömpelillä ja mutustelivat ranskikset autossaan. Tarjoilijoilla ei kuitenkaan ollut rullaluistimia, harmi.

Yksi kommentti artikkelissa “Amerikan-ruokalista

  1. Paluuviite: Edit matkakertomus | Tuulista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s