Tänään oli oikea ajopäivä. Vaikka kauniita mutkaisia vuoristoteitä nähtiin jo eilenkin, päätimme jatkaa kohti Kentuckya muutaman mutkan kautta. Kilometrejä ei juuri enempää kertynyt kuin moottoritietä pitkin, mutta aikaa pilkuteillä meni, mutkiin hiljentäessä ja valokuvauspaikoille pysähdellessä.
Miltein samanlaisia mutkakuvia löytyy kameran rullasta kymmenittäin.
Vuorenharjanteiden yli kulkeva Blue Ridge Parkway oli todella kaunis tie ja näkymät henkeäsalpaavia, ”suunniteltu kuten luonto olisi sen itse tehnyt”. Me ajoimme vain viimeiset eteläiset mailit, mutta puoli päivää siihenkin meni.
Poikkesimme Parkwayltä Sliding Rockin luonnonmuovaamaan vesiliukumäkeen. Vesi oli tosi kylmää ja kallio raapi takapuolta, mutta R laski ainakin viisi kertaa ja myös I kahdesti! Isin sylissä ei edes joutunut uppeluksiin.
Sitten jouduimmekin taas ukkoskuuroon. Se vielä hidasti matkantekoa, muttei sentään ollut niin ikävää kuin motoristieilla tai patikoijilla.
Blue Ridge Parkwaylle ajetaan ihailemaan paitsi henkeäsalpaavia maisemia myös mm. atsaleojen ja rhodorendronien kukintaa. Korkeuserot tarjoavat kukkaloistoa koko kesän. Nyt ylempänä, lähes parin kilometrin korkeudessa, kukkivat punaiset rodot.
Syheröinen Tail of the Dragon on suosittu tienpätkä, jolla urheiluautoilijat ja moottoripyöräilijät testaavat ajotaitojaan. Me ajoimme ihan hiljaa, jotta takapenkillä ei tarvittaisi oksennuspusseja. Näkymät usvaisella Smoky Mountainilla ja patojärvillä olivat upeat.
Paluuviite: Edit matkakertomus | Tuulista