Rantatietä etelään

Olemme matkanneet aamun Virginia Beachilta. Sadekuurojen lomassa aurinko häikäisee, kuuma ja kostea ilma tainnuttaa, kun avaa auton oven. Tien varressa mainostetaan nyt jättivesimeloneja, persikoita, bbq:ta, aseita ja ammuksia sekä rantatontteja, seuraavaksi ravintoloita ja resortteja.

20130608-212154.jpg

Nyt päästiin asiaan: Grave Digger Dungeon!

Monstereita ostetaan tuliaisiksi ja syödään lounasta mainiossa dinerissa. Valitettavasti sateisen sään takia emme pääse monsterirata-ajelulle. Alkaa tuulla, myrsky pyörii jonkin verran sisämaassa. Riittääpähän sääkanavilla seurattavaa.
20130608-212931.jpg

Pian olemme Outer Banks -dyyneillä. Lomakaupungit houkutuksineen seuraavat toisiaan, mutta me olemme matkalla Ocracokelle, josta ei alueen mainoslehdessä kerrota mitään, paitsi että se on ”perfect escape for relaxation”. Paikalliset ja vakivieraat kertovatkin ylpeänä, kuinka Ocracoke on salaisuus, josta ei kerrota muille.

R totesi aamulla, että ei näytä lomalta, näyttää lokakuulta. Iltapäivälläkin voisi väliin veikata lämpötilaksi 16 astetta, mutta mittari näyttää noin 30.

Lauttamatka Ocracokelle on kolme kertaa pitempi kuin normaalisti, sillä reitti on vielä ruopattavana jonkun edellisen myrskyn jäljiltä. Auto saa kunnon all-in-one -käsittelyn hiekka-suola-vaahtopesussa. 20130608-212227.jpg

Yksi kommentti artikkelissa “Rantatietä etelään

  1. Paluuviite: Edit matkakertomus | Tuulista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s