Puutarhapäiväkirja

Ennen ja jälkeen, katso kuvat!

Kesäkuun aikana puutarha muutti muotoaan aika lailla. Matkamme jälkeen se on hyvin hyvin vihreä. Ehkä amerikkalaisten siististi trimmatut pihat vaikuttavat, mutta se on mielestäni liiankin tiivis pöheikkö. Vähän voisin kitkeä tuolta ja sahata tuolta.

20130630-002114.jpg

20130630-002003.jpg

Nurmikko oli päässyt kasvussa hyvään alkuun jo toukokuussa, mutta palattuamme se oli tuuhea, vihreä ja pehmeä juosta ja konttailla.

20130630-002218.jpg

20130630-002014.jpg

Basilikat olivat saaneet oikeita lehtiä ja vähän varttakin (etummainen on feikkibasilika marketista) Pensaskrassin siemenistä yksi oli lähtenyt itämään.

20130630-002412.jpg

20130630-002024.jpg

 Tuoksukurjenmiekka kasvatti vartta ja lehtiä. Samaan paikkaan istutetuista freesiansipuleista ei näy merkkiäkään.

20130630-002332.jpg

20130630-002051.jpg

Jo toukokuun lopussa iirikset, akileijat ja töyhtöangervo olivat hyvässä kasvussa. Kolmen viikon päästä ne toivottivat meidät kukkivina tervetulleeksi kotiin. Etualalla kaikista runsainpana tilaa valloittaa suomentatar. Puskat saavat kuitenkin olla paikoillaan kunnes jotain muuta oikeasti ollaan istuttamassa tilalle. 

20130630-002251.jpg

20130630-002129.jpg

Akileijat olivat nupulla lähtiessämme ja osin jo kukkineet palatessamme. Kärhöt siellä välissä eivät juuri olleet kasvaneet.

 

Amerikan-ruokalista

Lasten listalla on aina samat pöperöt: miniburgerit, hotdog, juustomakaroni, grillattu juustoleipä, kananugetit, juustopizza, maapähkinävoi-hilloleipä sekä joissakin paikoissa katkarapu- tai kalapuikkoannos. Nämä tarjoillaan ranskalaisten tai omenasoseen kanssa. Kerran oli tarjolla porkkanoita. Monesti I söi suurimman osan minun salaatistani.

Kaupassa herää ihmetys mahdottomasta määrästä erilaisia välipaloja, keksejä, sipsejä jne. Toisaalta tuoreet vihannekset ja hedelmät ovat myös hyvin esillä. Ruokakaupoissa olisi viihtynyt pitempäänkin tutkailemassa tarjontaa, mutta usein toinen meistä haki eväitä kiireellä, kun loppu porukka odotti autossa.

Pikkutomaatit ja -porkkanat sekä viinirypäleet olivat käteviä eväitä. Vasta loppumatkasta älysin, että (pensas)mustikka vasta olikin näppärä eväs nuorimmaiselle. Valmiiksi paloitellut hedelmät oli syötävä heti. Iltapäivällä vesimeloni oli jo aika käyneen makuista. Meidän vain porkkanoita ja omenaa mussuttava tyttömme oli ihmetyksen aihe amerikkalaisille, joiden välipalat ovat lähinnä keksejä.

Vauvanruokia on marketeissa tarjolla jonkin verran, ja yhtä ”luomukanaa ja -kasviksia” -mössöä S suostui syömäänkin. Ruokavalikoimat eivät siis olleet lainkaan sitä luokkaa kuin meillä (tosin saako Suomessa vauvan nakkeja purkissa?) mutta välipalapuolella olikin sitten käsittämätön määrä makuja, värejä ja muotoja. Erään ravintolan tarjoilijalta kysyinkin, mitä hän on syöttänyt alle vuoden ikäiselle vauvalleen: perunamuusia, ranskanperunoita, munakokkelia, hampurilaista – and snacks…

Aamiaisen nämä osaavat, vaikka hiilareita karttava saakin kiertää pöydän kaukaa. Kahvin lisäksi on muroja, pullaa, vohveleita, pannukakkuja, paahtoleipää tai bageleita tai muffinseja, kaikkia hillon kanssa. Ja jos on tarjolla lämmin aamiainen, lisätään pekoni ja ehkä munia. Paremmissa buffeteissa on tietenkin myös tuoreita hedelmiä.  Bisquit on paikallinen skonssi. Kentuckyssa sitä syödään voin ja hillon kanssa, Tennesseessä jonkun valkoisen jauhelihakastikkeen kanssa.

Holiday Innin aamiainen oli paras. Lähtökohtana pitää olla kunnon Tropicana-tuoremehu, jos ei voida tuoreista hedelmistä paikan päällä puristaa. I puolestaan muistelee Washingtonin hotellin mannermaista aamiaismuffinsia: kakusta riitti hulppeat siivut koko perheelle.

Pizzoista paras oli 7-Elevenistä noudettu juustopikapizza. Sen jälkeen varsinkin lapsille tyrkytetyt pizzat olivat aika surkea esitys.

Pikaruokapaikkojen maistuvin purilainen oli Hardee’sin Jim Beam viskipekonituplaburgeri. Aika monena ajopäivänä tuli poikettua joko lounaalla tai iltapalalla hampurilaispaikassa. Valinnanvaraa löytyi yleensä 6-10 eri paikkaa puolen mailin pätkältä. Mieluummin kuitenkin etsiydyimme syömään johonkin vähän originaalimpaan dineriin tai perheravintolaan. Niitä tiedustelimmekin lokaaleilta, ja joka kerta taisimme saada mainion neuvon aamiaiselle, lounaalle tai päivälliselle.

IMG_3329

Pikkukaupunki vuoristossa ja siellä ihan aito drive-in. Me emme syöneet autossa, mutta paikallinen nuoriso, äidit lapsineen, eläkeläiset ja työmiehet tilasivat sapuskat oman ruutunsa vieressä olevalla puhelinpömpelillä ja mutustelivat ranskikset autossaan. Tarjoilijoilla ei kuitenkaan ollut rullaluistimia, harmi.

Ihmetyksen aiheita

Amerikan ihmeitä olivat ainakin kirkot, vessat ja kierrätys.

Pohjois-Carolina, Tennessee, Virginia ja Kentucky ovat vahvaa Bible Belt -aluetta, ja kirkkojen määrä kyllä hämmästytti. Joka kylässä vastaan tuli parin talon jälkeen kirkko, taas kaksi taloa ja kirkko… Seurakunnat eivät maksa tulo- tai kiinteistöveroa, joten ilmeisesti kirkkoja kannattaa rakentaa ja ylläpitää aktiivista toimintaa. Kirkoissa kokoonnutaan ahkerasti, ja luulenpa että niissä verkostoissa aika pitkälle sovitaan kaupungin asiat ja muutkin bisnekset. New Jersey olikin sitten toista maata: kaksi taloa ja Dunkin’ Donuts, kaksi taloa ja Dunkin’ Donuts – onkohan siellä niin paljon poliiseja että yhteen kortteliin tarvitaan kolmekin donitsipaikkaa?

Taukopaikkojen, museoiden ja muiden julkisten vessanpöntöt, hanat, käsipaperi- ja saippua-automaatit olivat aina erilaisia. I:n saikin houkuteltua lähtöpissalle, kun piti mennä tarkistamaan millaisesta pumpusta tällä kertaa saisi saippuaa tai olisiko peräti itsestään huuhteleva pönttö. Kummallinen edestä avoin vessanpöntön rengas aiheutti ongelmia. Kun manasin I:n kastuneita housuja kolmannen kerran, M hoksasi sanoa, että tyttö kannattaa istuttaa pöntölle sivuttain. Sen jälkeen asiointi sujuikin paremmin ja ilman pyykkiä.

Kierrätys eli sen puute ihmetytti. Amerikassa juodaan niin paljon tölkki- ja pullojuomia, että kierrätyksen luulisi olevan paremmin organisoitua. Joissain paikoissa oli please recycle -pönttöjä roskisten vieressä, mutta turistille ei kerrottu, mitä sinne olisi pitänyt laittaa – ilemisesti muovipulloja. Mutta ainakin yhdessä talossa kierrätetään nyt tölkit ja pullot. Kysyin Wendelliltä, mihin voisin laittaa tyhjät vesipullot ja sain vastaukseksi että sorry, meillä ei kierrätetä. Seuraavana päivänä hän kuitenkin esitteli muovipussin, johon pullot ja tölkit voi laittaa, sillä museolla kierrätetään ja hän aikoo viedä ne sinne töihin mennessään. Myös Jan yllättyi, että heillä kierrätetään pullot ”since yesterday”, mutta toivottavasti niin tapahtuu edelleen. Biojäte heillä menikin hurjan jätemyllyn kitaan – vaikka onkin kyseenalaista kierrättyykö se sitä kautta mihinkään.

Tämä blondi ihmetteli tovin virginialaista tiekylttiä ”Head lamps on when using wipers”. Ilmeisesti se kuitenkin on hyvä muistisääntö laittaa valot päälle sateisella säällä.

Mutta kyllä meitäkin ihmeteltiin. Varsinkin Kentuckyssä moni uteli, mitä te täällä teette. Aivan kuin suomalaisilla, kentuckylaisilla riitti hämmästeltävää siinä, että joku jostain kaukaa on valinnut juuri heidän pikku kaupunkinsa matkakohteeksi. Ja vielä kolmen lapsen kanssa, kolme viikkoa automatkalla! Kuinka rohkeaa, päivitteli moni – hullunrohkeaa, totesimme takaisin.

S:n hymy ja flirttailu oli myös kaikkialla ihmetyksen ja ihastelun aihe. Mikäs siinä, hymyilimme mukana 🙂

IMG_3402

Jopa kolme ihmistä matkan varrella ihasteli nerokasta vauvan juomapullosysteemiä, joka esti sen tippumisen auton lattialle tai maahan: turvakaukalon kahvaan oli kieputettu naru, jonka toisessa päässä oli vesipullo ja toisessa lelu. Käskivät ihan patentoimaan tämän ennennäkemättömän fiksun ratkaisun!

Shoppailemassa

Kävimme ostoskeskuksessa. Löytyi I:lle pikkuhousuja, mutta ei juuri muuta. Ajettuamme jonkin matkaa eteenpäin, kaivoin vielä esiin esitteen, joka kertoi Concorde Millsin olevan Pohjois-Carolinan isoin kauppakeskus. Siellä olisi ollut tietenkin myös tarvitsemamme Levi’s outlet ja Victoria’s Secret. Emme kuitenkaan palanneet takaisin, vaan luotimme että muualtakin vielä löytyy. Etukäteen olin ajatellut valmistautua hankkimalla netistä alennuskuponkeja, mutta kun nyt ei ollut varsinaista tarvetta millekään niin poikkesimme kauppoihin ale-kylttien innoittamana.

Bowling Greenissä teimme ensin hyvät ostokset Corvette-museon kaupassa ja sitten suuntasimme paikalliseen ostoskeskukseen – nälkäisinä tietysti. Saatuaan vähän syötävää lapset jaksoivat uskomattoman hienosti odottaa kun vanhemmat ostivat kenkiä ja vaatteita (minä vietin kuulemma yli tunnin Victoria’s Secretin alennusmyynnissä etsimässä sopivia pareja!) sekä myös sovittaa itse muutamat farkut ja paidat. Kimallukset pitivät I:n virkeänä ja molemmat tsemppasivat, kun lopuksi oli luvassa iso lelukauppa. Toys r us ei ollut sen kummempi kuin muuallakaan, mutta se riitti lapsille, ja mukaan lähti yksi pieni setti Littlest Pet Shop -elukoita. Babys r us -puolen valikoimat kyllä hämmästyttivät. Tarjolla oli älytön määrä suureellisia, varmasti tutkitusti kehittäviä muovihökötyksiä vauvalle. Kai niitä kaikkia saa jo Suomestakin.

Kenkiä I ei jaksanut enää sovittaa, joten niitä haettiin vielä toisena iltana kenkäkaupasta. Valikoima ei ollut erikoinen ja hinnatkin tuntuivat aika korkeilta. En ollut kaupassa kovin skarppina, joten tuli sitten ostettua kalliit, PYÖRIVÄT lenkkarit, pinkkiä ja hopeaa tietenkin. Mukana tuli varoitus- ja ohjevihkonen, joka piti opiskella ennen kenkien käyttöönottoa.

IMG_3388

Iloisesti piruetteja pyörähtelevä I oli ikionnellinen ihanimmista kengistään. Onneksi niillä pystyy kävelemään ja juoksemaan myös ihan tavallisesti.

Omien vaateostosteni myötä tulin päivittäneeksi lookiani vähän nuoremmaksi ja värikkäämmäksi. Pojalta sain yhtenä iltana yllättävän kehun VS:n hupparista (”Äiti, sä näytät kivalta… kun on tuo huppu ja sillee…”). Vedän vain persikanoranssit minishortsit (oliskohan ne vielä ok ensi kesänäkin, jos vaikka tulisi pari hellepäivää?) ja pinkki-turkoosin paljetti-t-paidan keltaisten, pinkkien ja oranssien alusvaatteiden päälle niin olo on ihmeen aurinkoinen, iloinen ja huoleton!

Matkamuistoja ostin pari, merirosvoaiheisen joulupallon Ocracokelta ja New Yorkista kassin, jonka kyljessä istuvat työhuoneeni seinän julisteesta tutut kaverit Rockefeller Centerin rakennustyömaalta. Lapset saivat FAO Schwarzilta valita lelut. Pitää todeta, että pojan pikkuautot on halpa harrastus: yhden pikku balleriinapupun hinnalla sai taas kymmenen uutta Hot Wheels -autoa. Lisäksi ostimme R:lle , varsinaisina Amerikan-tuliaisena, baseball-mailan ja -pallon. S kultainen ei tietenkään saanut matkalta yhden yhtä tuliaista, mutta eiköhän kaikki I:n hepenet ja petshopit ole hänenkin joku päivä – tosin glitterit haalistuneina.

IMG_3392

New Yorkin matkamuistomyymälöiden tarjonta osuu ja uppoaa.

Selvisin perhelomasta

20130626-014548.jpg
Kotona ollaan! Matkan viimeinen etappi New York on vielä raportoimatta, mutta tässä sen sijaan kotiin paluun tunnelmia.

Kolme viidestä nukkuu, yhdellä on jetlag (ei vaikuta kärsivältä, tutkailee innoissaan mitä lattialla levällään olevista matkalaukuista löytyy) ja yksi valvoo seurana. Saa nähdä mitä muutamista seuraavista päivistä tulee.

Lentomatka Suomeen meni yllättävän nopeasti. Saimme kaikki vähän nukuttua, vaikka nyt tavallisilla turistipaikoilla olikin vaikea löytää mukavaa (siis siedettävää) asentoa. Tulimme lentokentälle hyvissä ajoin ja ehdimme nauttia loungessa iltapalaa (compliments from the Singapore Airlanes). Lapsilla kului aika sukkelasti, kun he lopulta saivat katsoa lataamamme Tähkäpää-elokuvan. Minun piti päivitellä matkakertomusta, mutta virkeä S vaati jatkuvaa huomiota.

Helsingissä oli vastassa sama lämmin henkäys kuin lähtiessäkin. Kotipiha oli vihreä ja kukkiva. Nurmikko oli kuin Amerikassa! Runsaat basilikat olivat saaneet hyvää hoitoa. Niitä täytyy päästä tutkimaan lähemmin huomenna. Meitä odotti myös mummun tekemä kunnon ruoka ja oma koti tuntui siistiltä, avaralta ja kauniilta (sen hetken ennen kuin levittäydyimme sisään).

Laajempaakin analyysia ajattelin ehtiä tekemään, mutta lyhyesti sanottuna: oli hyvä ja onnistunut reissu, näimme, koimme ja opimme paljon. Kolme viikkoa oli juuri sopiva aika, oli jo halu – muttei kuitenkaan liian iso – palata kotiin. Moneen kertaan mielessä oli että NEVER AGAIN, mutta juuri nyt voisin taas alkaa suunnitella seuraavaa matkaa lastenkin kanssa.

Seuraavaksi pyykinpesua ja juttuja mm. Amerikan ruuista, hotelleista, ostoksista, ihmetyksen aiheista, matkustamisesta lasten kanssa ja vähän paluuta matkasuunnitelmiin ja niiden toteutumiseen. Take care, folks!

Kuumaa kaupunkilomaa

20130625-182537.jpg
Vastaanotto Washington DC:ssä ystävien luona oli mitä lämpimin! Kunhan ensin saimme vaivalla auton parkkiin saimme nauttia mukavasta illasta argentiinalaisten ja italialaisten herkkujen äärellä.

20130625-182551.jpg

Lapset saivat leikkiseuraa ja pelasivat, leikkivät ja pyydystivät tulikärpäsiä pitkälle iltaan.

Periaatteessa Washingtonin keskusta on käveltävissä, mutta kartalla kävelymatkalta näyttävä pätkä ei todellakaan ole sitä lasten kanssa kauheassa helteessä. (Paikallisille sää toki oli vielä miellyttävän puolella, oikea kuuma tulee vasta heinä-elokuussa.) Illalla R kuitenkin jaksoi aika pitkän matkan avaruusmuseolta Valkoisen talon lähelle, mihin saimme taas auton talteen.

20130625-182639.jpg

Tytöille keksimme combo-ratkaisun, jolla he kulkivat aika näppärästi.

Sen minkä säästimme yöpymisessä ja ruokailuissa sekä ilmaisissa museoissa maksoimme parkkihalleista, metrosta ja jäätelöstä. Ulkona ei juuri sietänyt olla, sillä hienot kansalliset nurmikot tarjoavat vähän varjoa. New Yorkin kadut tarjonnevat sitä enemmän, mutta Washingtonin päivä oli hyvää harjoitusta helteiseen suurkaupunkilomaan.

20130625-182617.jpg

20130625-182651.jpg

20130625-182728.jpg

Washingtoniin tutustuminen jäi pintaraapaisuun, vaikka emme tietenkään muuta odottaneetkaan. Kuumuus, liikkumisen vaikeus, päivän suunnittelemattomuus ja monet rakennustyömaat ja aidatut puistoalueet tekivät kokemuksesta varsin epämääräisen.

Parempaa olisi ollut tarjolla, mutta päivän jälkeen olimme sen verran uuvuksissa, että emme millään jaksaneet lähteä polkemaan isäntäväen ehdottamalle opastetulle Washington by Night -pyöräretkelle. Eikä siitä harmillisesti tullut mitään aamullakaan, sillä meidän porukan rauhalliset aamu- ja lähtötoimet kestivät taas tuntikaupalla. Oli kuitenkin tosi kiva istua iltaa ja totutella jo kotimaahan paluuseen puhumalla suomea ja syömällä mummun lihapullia Muumi-lautasilta!

Vuoristorataa paluumatkalla

Nyt ei etene matka yhtään! Pakkaaminen ja uimimen kestivät sen verran kauan, että lähdimme noin kolme tuntia suunniteltua myöhemmin Bowling Greenistä. Ei todellakaan oltu tien päällä klo 6 niin kuin ensimmäisenä aamuna. Pidimme reilun tunnin jaloittelu- ja evästauon Maker’s Markin tislaamolla. Lisäksi menetimme lainassa olleen tunnin palatessamme itäiselle aikavyöhykkeelle. Kuuden aikaan illalla meillä olisi siis vielä 3/4 matkaa jäljellä.

Riippuen matkustajien kestävyydestä täytyy vähän muuttaa yöpymissuunnitelmia eli jättää enemmän tietä torstaille ja luopua joistain Washingtonin-suunnitelmista. Nyt I nukkuu ja S pysyy juuri ja juuri tyytyväisenä naksuilla ja saadessaan leikkiä kaikenlaisella tavaralla mitä satun hänelle löytämään. R seuraa vastaantulevaa liikennettä. Eilen hän väitti nähneensä porovaroitusneliön. Ei uskottu ennen kuin nähtiin seuraava ja peurakin tienpientareella.

Luolaretki tiistaina oli kiva. Venematka maanalaisella joella oli jännittävä, ja oppaallamme oli hauskat jutut. I halusi vielä illalla uudestaan kuulla hurjat tarinat Jesse Jamesista ja ihmisiä syövästä syvästä aukosta. Olipa luolan suulla 1940-50-luvuilla suosittu yökerhokin, äänentoisto ja ilmastointi kun olivat luonnostaan erinomaiset.

IMG_3176

20130621-232552.jpg

Country roads, take me home
To the place I belong
West Virginia, Mountain Momma,
Take me home, country roads…

…Mutta nyt ollaan taas matkalla kohti Washingtonia (DC, kolmen muun ohi olemmekin jo ajaneet). Nukkumaan pääsimme klo 23 aikaan, eli yli 500 kilometrin pääsimme eilenkin.

20130621-231946.jpg

Moottoritiekin mutkittelee, nousee ja laskee vuorten rinteitä. Sillat jokien yli vähän tasoittavat ajoa, mutta väliin tulee taas monen mailin jyrkkiä ylä- ja alamäkiä.

Nyt onkin aika julistaa levyraadin tulokset matkamme soundtrackista! Ykköseksi nousi Chuck Berryn esittämä Get Your Kicks on Route 66, vaikka olemmekin ajaneet ihan muita teitä, lähimpänä Route 64 ja Interstate 64 ja 65 sekä myöhemmin tänään myös 66.

Toiseksi eniten ääniä sai neljä kappaletta, josta uusintaäänestyksessä palkintosijoille kirivät Hakuna Matata Leijonakuningas-elokuvasta ja Robinin Frontside Ollie.

Muut pisteitä keränneet olivat Munamiehen Pomppufiilis, Robinin Puuttuva Palanen, James Bondin tunnussävel (joka myös sopi hyvin mutkateille), The Irrationalsin Years Rolling sekä The Eaglesien Waiting in the Weeds (linkki jonkinsortin cover-versioon, tämä bändi on tarkka siitä että ensin ostetaan sitten kuunnellaan).

Nyt olisi tarvetta viihdykkeelle, joita ei vielä ole tarvittu. Äänikirjat, tarravihot ynnä muut ovat kuitenkin hyvin pakattuina matkalaukussa. Onneksi löytyi pikku palapelit, jotka saatiin eilen lastenaterioiden kylkiäisenä. Jaa mutta juuri tippui yksi palikka lattialle oven viereen…