Heti ovesta ulos astuessa silmä kohtaa rujon vaahteranpuolikkaan, jonka yksi haara oli uhkaavasti kaatumassa talon päälle. Hetken koloa tutkittuani totesin sen olevan mitä mainioin ”istutusastia” kuten alan osaajat sanovat. Varsinainen ennen-jälkeen kuva tulee myöhemmin, riippuen miten tässä onnistun, mutta tässä projektin vaiheita.
Ensin yritin selvittää, millainen kärhö kasvaisi varjoisaa puunrunkoa pitkin. Pienikukkaiset ei-jalokärhöt kuten alppikärhö ehkä. Ei ollut kaupassa sellaisia, joten ostin sitten pari villiviinin taimea. Ja muutaman loisto-/jalokärhönkin ”johonkin” kun oli tarjouksessa. Kuvaavaa on, että vasta kotiin palattuani huomasin lehtiartikkelin ”Näin vältät heräteostokset taimikaupassa”.
Pihassa huomasin myös, ettei paikka olekaan niin pimeä kuin luulin: talon varjo ei ulotu sinne asti, eikä puun lehtiäkään ole enää varjostamassa (tai vielä, päivitetään tilanne keskikesällä). Siispä päätin istuttaa sittenkin kärhöjä. Semminkin kun villiviinin istutusväli on noin metrin.
”Clematis Ville de Lyon: Sirokasvuinen, runsas kukinta heinäkuulta syksyyn asti, kukat kookkaat, karmiininpunaiset, keltaiset heteet. Loistokärhöt tarvitsevat kosteutta pidättävän, multavan maan, multakerros n. 50 -60 cm. Suojainen kasvupaikka.” Muut edellytykset toteutuvat, kasvualustaa on jonkin verran vähemmän.
Saattaa olla, että meillä on loppukesän ilona upea punainen kukkaloisto. Kestävyydestä en sitten tiedä – tätä ruukkua kun on aika vaikea siirtää kellariin talvehtimaan.
Istustuspaikka, taimet ja multaa.
Terassin alta löytyi bitumihuopaa, josta rullasin kolme tötteröä runkojen väleihin. Olin ostanut puutarhakaupasta myös istutuskorin, tarkoituksenani leikellä siitä sopivat palaset, mutta tämä oli paljon parempi ja helpompi vaihtoehto. On se sittenkin kiva, että joku meillä jemmaa tavaraa, jos sitä vaikka joskus tarvittaisiin.
Tötteröt tuin kepeillä.
Pohjalle kivi, ettei multa karkaa, ja sitten istutusastian täyttöön.
Kärhöt istutin enemmän tai vähemmän oikeaan syvyyteen.
”Aurinkoisella paikalla taimien eteen kannattaa istuttaa koristepensaita tai perennoja juuriston varjostamiseksi”. Jassoo, mistäs sellaisia nyt sitten löytyy? Ihan selän takaa löytyi akileijoja, joiden pitää joka tapauksessa lähteä nykyiseltä kasvupaikaltaan jossain vaiheessa, toivottavasti jo tänä kesänä… Jos kärhöt eivät kasva niin luulisi ainakin akileijojen menestyvän.
Kaksi kärhön taimea ja kolme akileijan juurakkoa paikoillaan.
Mullan pinnalle ripottelin vielä koristekatetta, jota oli maatumassa vanhassa ”kukkapenkissä”. Varsinainen kierrätysistutus! Kuvan alareunassa nököttävät villiviinin taimet, joille pitäisi vielä löytää joku paikka. Suunnittelin ison kuusenrungon maisemointia niillä, mutta se olisi kyllä pihan kuivin kasvupaikka, eikä nyt ehdointahdoin kannata kasteltavaa hankkia.
Yksi kärhö, mahtipontisesti The President, saa luvan lähteä kiipeämään ylös vanhan koristeomenapuun runkoa. Vasta viime syksynä isojen puiden varjosta vapautunut puu on niin ränstä, että se kaipaakin vähän koristusta.
