Viikon ruokalista

Maanantaina makeahkoa rakuunalohta, äitini reseptin mukaan: (Meri)lohenpala vuoan pohjalle, päälle suolaa ja pippuria, suikaloitua porkkanaa ja rakuunaa sekä kermaa. 200° ja 45 min. Kalasta voisi kyllä ensi kerralla poistaa nahan ennen uuniin laittamista, niin hyvä kastike ei suotta sotkeutuisi siihen. Vauvallekin sai napsittua hyviä paloja tästä.

20130427-213513.jpg

Lohi ennen uuniin laittamista.

Tiistaina lapsille juustotortellineja tomaattikastikkeessa ja aikuisille fetasalaattia. Kreetan-tuliaisena saatu juusto oli varsin hyvää.

Keskiviikkona kermaista mustajuurikeittoa: 500 g mustajuuria, muutama peruna ja vähän kukkakaaliakin keitettiin pehmeäksi kermassa ja maidossa (3,3 dl kermaa, loput maitoa niin että kasvikset peittyvät, vähän lisää vielä soseutuksen jälkeen). Mausteena oli suolaa ja vähän valkopippuria. Vauvalle maistui mainiosti kermaton, veteen keitetty versio. Mustajuuri muistuttaa maultaan parsaa. Tämä keitto oli ihanaa – ja aika täyttävää!

Torstaina jauhelihakasviskastiketta ja pastaa. Puolessa tunnissa ehdin ruskistaa jauhelihan, sipulia ja valkosipulia ja hauduttaa kastikkeeksi juuresraasteen (kätevästi keittojuurespakkauksesta) kanssa. Mausteena tomaatti-basilikakastikkeen loppu, tomaattipyre ja ruokakermaa. Myös S tykkäsi kovasti pasta bolognesesta.

Perjantaina lounaaksi mustaamakkaraa, iltapalaksi kinkulla, tomaatilla ja juustolla päällystettyjä karjalanpiirakoita.

Viikonloppuna thaimaalaista kanakeittoa suurinpiirtein Kotilieden ohjeen mukaan, paitsi tietenkin 2-3-kertaisena:

400 g broilerfileitä
4 dl kookosmaitoa*
3 rkl punaista thai-currytahnaa
4 porkkanaa*
1 paprika*
100 g siitakesieniä*
1 l vettä
1 kanaliemikuutio*
2 levyä nuudeleita
1 limetin mehu*
loraus soijaa

*luomua

1) Suikaloi broilerfileet, porkkana ja paprika, puolita isommat sienet
2) Kiehauta kattilassa curry ja vajaa desi kookosmaitoa
3) Keitä broileria kastikkeessa noin 5 min
4) Lisää vesi, kanaliemikuutio ja loppu kookosmaito ja kuumenna kiehuvaksi
5) Lisää porkkana, paprika ja sienet ja keitä noin 5 min
6) Lisää lopuksi nuudelit ja keitä 2 min
7) Mausta limetillä ja soijalla

Yhteiskunnallista asiaa

Joskus sitä kaipaa keskustelua. Kotona älylliset haasteet jäävät usein ekaluokkalaisen matikantehtävien tarkistamiseen (ei ole päässälasku helppoa!) ja vastausten keksimiseen kolmivuotiaan kysymyksiin. Vaikein on ollut ”joko nyt on huomenna?”
– Ei, tänään on tänään.
– Eikö se huominen tule koskaan? Huokaus.

Yhteiskunta on jossain tuolla ulkona. Meillä täällä sisällä on kaikki hyvin ja turvallista. Ei ole tarpeen ottaa kantaa. Some olisi täynnä mahdollisuuksia keskusteluun. Luen mielenkiinnolla lehtiartikkeleiden ja kolumnien synnyttämää keskustelua, mutta että vaivautuisin muodostamaan oman mielipiteen ja kirjoittamaan sen julki? En ole väittelyn ystävä, ja oman näkemyksen puolustaminen on rasittavaa. Kirjoitetussa keskustelussa on niin paljon vaikeampi hakea yhteistä säveltä ja konsensusta: toisaalta-toisaalta-pohdiskelu näyttää ihan turhalta, suorastaan vastuunpakoilulta. Kumpaa mieltä olet, hä? Niinpä tyydyn tykkäämään muiden argumenteista.

Siitähän miehenkin kanssa tulee riitaa: lupaavasti alkanut keskustelu johtaa melkein aina siihen että keskustellaan keskustelusta. Toinen haluaa debattia ja pitävää, perusteltua argumentointia, toinen haluaa rakentaa yhteistä näkemystä kaikkene kulmineen – eikä haittaa vaikka keskustelu polveilee johonkin ihan muuhun aiheeseen, sellaiseen, josta voidaan olla yhtä mieltä.

Sain kutsun vastata kyselyyn kansalaisten arvoista. Minua kiinnostaa palvelujen järjestäminen, vanhustenhuolto ja vanhasta muistista korkeakouluopintojen maksullisuus sekä muu mikä, perhepolitiikka (kappas!). Alkoholin ja tupakan verotus tai kuntaliitokset ei niin jaksa säväyttää. Pidän tärkeänä perhettä, terveyttä ja vapautta. Odotan mielenkiinnolla, millaisen arvoprofiilin tutkimus minulle piirtää ja kuinka paljon meitä on samanlaisia. ”Lisäksi arvomme Kansan arvot -tutkimukseen vastanneiden kesken kolme 100 euron arvoista S-ryhmän lahjakorttia.” Bonusta oikeista arvoista?

Olenko tyytyväinen demokratian tilaan? Kyllä, mutta toisaalta olen innostunut kiinnostunut kansalaisaloitteiden myötä orastavasta muutoksesta. Kuten Aamulehti kirjoittaa (15.4.)

”Yhteiskunnallinen muutoskeskustelu on kääntymässä meillä uuteen järjestykseen. Ennen poliitikot ja muut vaikuttajat esittivät ideoita, ja kansa sanoi sanansa vaaleissa sekä gallupeissa. Nyt kansan on näytettävä suuntaa poliitikoille. Näin on pääteltävissä sekä tasa-arvoista avioliittolakia että eläkeikää koskevista keskusteluista.”

Mutta sitten piti nimetä ihan itse kaksi yhteiskunnallista asiaa, joihin Suomessa pitäisi erityisesti keskittyä seuraavan viiden vuoden aikana. Mitäs ongelmia yhteiskunnassa  onkaan? Mitä ei olla ratkomassa jo nyt kaikella päättäjien ja asiantuntijoiden kapasiteetilla? Rapautuneen hyvinvointivaltion perusteiden korjaaminen kuulostaa tärkeältä tavoitteelta. Sitähän Himas-projektikin yrittää edesauttaa, ”tavoitteena arvokas elämä”. Eduskunnalla on tulevaisuusvaliokunta. Siellä mietitään muun muassa, voisiko poliittisena tavoitteena olla suomalaisten onnellisuus. Olisihan se hienoa, jos joukko filosofeja ja yhteiskuntatieteilijöitä keksisi käytännön ratkaisun Isoon Kysymykseen, poliitikot tekisivät vikkelästi tarvittavat päätökset ja yhteiskunta yksilöineen olisi ihan 110%:sesti mukana muutoksessa. Se kuitenkin edellyttäisi yhteistä ymmärrystä, ja siihen ei Sinisen kirjan lukija voi yltää. Samalla asialla, mutta huomattavasti yksinkertaisemmin puuhasi maabrändityöryhmä pari vuotta sitten, ja monet tahot ottivatkin oman tehtävänsä innokkaana vastaan. Jostain syystä en vain enää löydä tehtäviä mistään. Mihin ne on lakaistu?

Joka tapauksessa viiden vuoden tiukka keskittyminen ongelman puimiseen ei taida auttaa, niin jähmeä on tämä meidän järjestelmämme. Liikaa eri mieltä olevia ihmisiä. Mistä pälkähti mieleeni valistunut itsevaltius. Diktaattorin valistuneisuuteen, hyvyyteen tai lahjomattomuuteen ei voi luottaa, mutta kansalaisaloitteiden pohjalta ja parlamentin veto-oikeudella se voisi tarjota dynaamisen vaihtoehdon demokratiaan sisäänrakennetulle pysähtyneisyydelle.

Onko jo huomenna?

Verde que te quiero verde

20130426-175245.jpg

Uusi vihreä ilahduttaa, vaikka se sitten osoittautuisikin rikkaruohoksi.

Räntää. Muutamana aurinkoisena päivänä olen kuitenkin päässyt vähän edistämään kevättöitä: harventanut reippaasti pikku puistomme alaoksistoa, raivannut vadelmapöheikköä, leikannut väärässä paikassa pitkiksi venähtäneet ruusut, kerännyt kiviä ja haravoinut. Leikkasin alas myös kaikki yli 50 vuotta vanhat marjapensaat. Jos vaikka vielä elpyisivät tuottamaan satoa. Yhtä punaviinimarjapuskaa vain harvensin, kun siinä viime kesänä oli ihan kivasti marjojakin lasten napsittavaksi. Pensaat on aikoinaan istutettu kovin lähelle rajaa ja ne käytännössä kasvavat siperianherneaidan sisällä.

Ilman minun harvennuksiakin puutarha saa tänä kesänä paljon enemmän valoa, kun naapuri kaatoi omat isot puunsa uuden talon tieltä ja sähkölaitos tulee vielä kaatamaan useamman vaahteran etelärajalta sähkölinjan alta. Ne ovatkin kasvaneet 4-5-metrisiksi ihan vaivihkaa.

20130426-175144.jpg

Terveisiä puutarhasta: pientä vihreää pukkaa syreeni, ruusu, viinimarja, tuomi, vadelma ja paju.

20130426-175220.jpg

Ei pelkkää vihreää… mun ihanat pinkit puutarhahanskat!

20130426-175233.jpg

Vadelmarivistöt alkavat taas hahmottua. Nekin ovat kymmeniä vuosia vanhoja ja aivan villiintyneitä, jos koskaan ovat kunnon riveissä olleetkaan.

Vaan niin kuin minä sanon

Ei kyse ole pelkästä komentelusta, äidillä on aina hyvät perustelut, miksi pitää ja kannattaa tehdä niin tai näin. Kyllä äiti tietää! Esimerkiksi:

  • Nyt nukkumaan. Jos ei mene ajoissa nukkumaan, on seuraavana päivänä väsynyt ja kiukkuinen eikä kenelläkään ole sitten kivaa.
  • Työpöytä täytyy pitää siistinä. Sotkun keskeltä et löydä etsimääsi tavaraa kun tarvitsisit sitä. 
  • Pukemaan! Lähtöön pitää valmistautua ajoissa, muuten tulee turhaan kiire ja siitäkin kiukku.
  • Peli seis, kone kiinni. Jos kököttää kauemmin ruudun edessä, tulee väsyneeksi, ärsyyntyy ja saa vielä hartiat kipeäksi.
  • Pitää malttaa käydä vessassa ajoissa. Eihän ole kiva jos pissa tulee housuun, eihän?
  • Älä huuda! Ääntä korottamalla ei saa yhtään enempää huomiota.
  • No niin, kiukku ja riita meni ohi. Ei tarvitse näyttää tuollaista mutrunaamaa, yks-kaks-kol-hymyillään!

Unikoulu onnistuu

20130422-225906.jpg

Lapsi on niin ihana kun se nukkuu.

Syksyllä kehuin kaikille, toki itsekin vilpittömästi hämmästyneenä ja ilahtuneena, että kun tarpeeksi monta kertaa yrittää, voi saada lapsen joka nukkuu yöt läpeensä. Nautimme neljän, viiden jopa seitsemän tunnin yhtenäisistä yöunista (ellei jollain muulla ollut pahoja unia tai pissahätä). Tämä onni loppui kun S täytti 5 kk, alkoi ryömiä, kontata, saada hampaita, syödä ruokaa, nousta ylös ja haluta asioita.

Muutamaan kuukauteen en siis ole nukkunut kuin parin tunnin pätkissä.

Kyky kommunikoida ja ratkoa ongelmia vähenee, empatiakyky heikkenee, ärtyvyys lisääntyy ja itsehillintä vaikeutuu.” Karjuvasta zombie-äidistä kärsivät eniten isommat sisarukset, joten ajattelen että unikoulu on kaikkien kannalta hyvä ratkaisu.

Juuri tälläkin hetkellä M silittelee ja hyräilee, ja S jatkaa huutoaan kohta tunnin. Useampia yrityksiä on jo takana, mutta toistaiseksi S johtaa 6-1.

Virhe 1: nukuttaminen rinnalle
Virhe 2: luovuttaminen kesken (kun on tassuttanut huutavaa vauvaa kello neljästä lähtien, alkaa sitä kuudelta pohtia, että varmaan sillä onkin jo nälkä, onhan itsellänikin)
Virhe 3: nukuttaminen rinnalle päiväunilla
Virhe 4: puoli seitsemältä on jo aamu, joten saa tulla viekkuun niin nukutaan vielä tunti

Järkevä, johdonmukainen toiminta aamuyön tunteina on mahdotonta, voi vain toivoa että huuto lakkaa vartin sisään eivätkä isommat lapset herää meteliin. Vauva huutaa unissaan ja on vihainen. Tiedän ettei hänellä ole mitään hätää: huuto on samanlaista kuin silloin kun ei miellytä vaikka vaipanvaihto tai autoilu.

I:n nukkumisista en muista mitään, vain sen, että hänet laitettiin illalla sänkyyn ja siellä nukkui aamuun asti. Vauvakirjanmerkinnät kuitenkin kertovat että ”ensimmäinen kokonaan nukuttu yö oli syyskuussa unikoulun jälkeen” eli kun I oli noin kymmenkuinen.

R ainakin sai kokea perinteisen huudatusunikoulun, kun silittely ei tehonnut. Tuskin hän huusi kuin parikymmentä minuuttia kahtena yönä ja se siitä. Sillä aikaa minä luin tulpat korvissa unikoulukirjaa ja yritin uskoa, että nukkumaan voi oppia ja se on yhtä tärkeää kuin muutkin taidot syömisestä vaaranpaikkojen välttämiseen.

* * *

Tällä kertaa yritämme tassutteluohjeilla ja korjaamalla ainakin virheet 1-3. Viimeistä on niin vaikea vastustaa… Toisena iltana itku ja riehuminen väheneekin kolmesta vartista varttituntiin. Kello on yhdeksän ja minä tässä siemailen punaviiniä! Edellinen yökin meni jo paremmin, mutta itse en oikein saanut nukuttua. Kun pelkää rääkäisyn tulevan heti kun on nukahtaut, ei uskalla laskeutua uneen. Toisekseen olin vähän huonovointinen ja jo ajatuskin siitä, että saan sen noron, joka riehuu facebook-seinälläni, sai hikoilemaan ja oksettamaan. Ei ollut tautia, todennäköisesti liian monta mokkapalaa.

Lisämausteen unikouluun antaa unitutkimus, johon osallistumme S:n kanssa. Olemme pariin kertaan täyttäneet lomakkeita, joissa arvioimme kuinka monta tuntia vauva nukkuu, ja jos herää, kuinka kauan kestää ennen kuin nukahtaa uudelleen, olemmeko nukkuneet tarpeeksi ja kuinka monta minuuttia kestää kunnes illalla nukahdamme. Nyt vauvalla on jalassa liikemittari, joka rekisteröi kaiken liikkeen kolmen vuorokauden ajan. Samalla täytämme unipäiväkirjaa, johon kirjataan myös syömiset ja muu toiminta.

20130422-225855.jpg

Sellaisen puutteen olemme kyselyissä huomanneet, että tutkijoita ei kiinnosta sisarusten nukkuminen tai uniongelmat vauvana, vaikka se mielestämme voisi olla hyödyllistä tausta-aineistoa. Sen sijaan saamme 8 kk -kyselyssä pohtia omaa äiti- ja isäsuhdettamme sekä kasvatustapojamme.

20130423-141845.jpg

Valitse: hyvä äiti – huono äiti.

Jos meillä olisi vaikeasti unihäiriöinen lapsi, voisimme saada tutkimuksesta suoraan apua, mutta ainakin alkuun vaikutti siltä, että jo tutkimukseen osallistuminen takaa hyvät yöunet. Toivottavasti unikoulukin onnistuu, kun uni- ja valveillaolon minuuteista pitää raportoida. Yritän yöllä kirjata kaikki heräämiset, mutta aamulla en sittenkään ole varma, kuinka monta kertaa nousin silittelemään ja itkikö vauva puoli minuuttia vai puoli tuntia.

* * *

Kolmantena iltana kampaan tukkaani saunan jälkeen ja kuuntelen kuinka mies yrittää yläkerrassa saada vauvaa nukahtamaan. En mene väliin ”pelastamaan tilannetta”. S riehuu kymmenisen minuuttia ja isä saa aivan mahtavan onnistumisen elämyksen. Yöllä ei ole silittelyn tarvetta, vain kerran yksi ruokatauko.

* * *

Neljäntenä iltana S pyörii sängyssä unta hakien, mutta ei itke. Hän nukahtaa omin avuin kymmenen minuutin päästä. Minä menen nyt nukkumaan ja herään virkeänä aamulla.

 

Viikon ruokalista

Maanantaina söimme lounaaksi minestronekeittoa pakastimesta, lapset illalla sunnuntain kinkkupastaa. Muuten M hoiti alkuviikon hakemalla kaupasta wokki– ja lihapulla-ainekset. Jauheliha sattui olemaan sikanautaa ja vieläpä enimmäkseen possua, mutta lorautin taikinaan ja kermakastikkeeseen runsaasti häränlihafondia tasapainottamaan tilannetta. Kana-vihannes-wokki onnistui erinomaisesti. Rainbow-wok-vihannekset maistui yllättäen kuin tuoreilta ja muuten maun salaisuutena taisi olla runsas öljyn ja soijan käyttö. Harmitti ihan vietävästi, kun olin laittanut ylijäämän rasioissa ulos jäähtymään ja unohtanut sinne: kevätaurinko lämmitti ruuan syömäkelvottomaksi…

Tiistaina pääsimme eroon purjosta purjoperunasosekeiton myötä, jonka ohjeen lainasin pastanjauhajilta. Toinen haasteellinen vihannes oli punakaali, mutta siitä olen nyt tehnyt coleslawta. Jos emme saa kaikkea käytettyä, teemme punakaali-cocktailit ja opiskelemme kemiaa. Makeankirpeä coleslaw-kastike muuten menee näin:
– majoneesia
– ranskankermaa
– vettä jos kaalia on kovin paljon
– omenaviinietikkaa
– suolaa
– sokeria
– mustapippuria
– valkosipulia, jos tykkää

Kolmas haaste oli varsiselleri, joka ei mitenkään ole suosikkejamme. Korkeintaan hyvässä waldorfinsalaatissa se on menetellyt. Mutta kaikenlaisiin makuihin tottuu kun vain tarpeeksi usein maistelee! Lauantaina aloitettiin grillikausi hot wings -aterialla ja siihenhän kuuluu myös sellerin dippaaminen homejuustokastikkeeseen (sama kuin coleslaw-kastike, mutta lisätään Aurajuustoa ja ehdottomasti myös valkosipulia). En tiedä kuinka tymäkkää tavaraa luomusellerini oli alunperin, mutta tätä vinkkiä kannattaa kokeilla: laita sellerinvarret jo aamulla vesilasiin! Tätähän tutkimme lukion biologiantunneillakin, eli kapillaari-ilmiön ja haitumisen myötä sellerin putkilot imevät itseensä vettä ja laimentavat sen maun. Sopii kokeilla myös sokeroitua selleriä!

Tein myös sellerikeittoa Ruokalan reseptin mukaan. Puuttuvan avokadoöljyn korvasin oliiviöljyllä ja yhdellä avokadolla. Selleriäkin taisi olla vain pari sataa grammaa puolen kilon sijaan. Pinaattikeitolta se näytti ja hyvältä maistui.

Viikon kalaruuan bongasin kalatiskin tarjouskyltistä:

20130412-141025.jpg

Lämminsavulohesta tuli mozzarellan kera mainio iltapalasalaatti.

20130412-141200.jpg

Savulohikiusaus oli I:n herkkua.

Täplävanukasta!

– Vanilja, suklaa, suklaa, vanilja! Äiti mä haluun sitä Paula-täplävanukasta!

Joku on saanut katsoa mainoksia lastenohjelmien välillä. Aiemmin vain Pikkukakkonen on ollut sallittu, mutta koululainen ei enää tyydy siihen eikä sitten pikkusiskokaan.

Juuri keskustelimme siitä, että ei kai mainoksista ole haittaa, kun lapset eivät erota toiminnantäyteisiä Hotwheels- tai Legomainoksia ohjelmista. Ainakaan he eivät ole mankuneet lelukauppaan.

Mutta sitä vanukasta, jossa on täplät, sitä piti saada.

Maizena-paketin ohjeen mukaan teimme vanilja- ja kaakaovanukasta ja huolellisesti asetelimme kaakaotäplät vaniljapohjalle.

20130411-153152.jpg

Vanukkaiden jäähtymistä ei millään maltettu odottaa. Ensimmäiset lasten kommentit olivat nam, hyvää! R:n koulukaverin lasi tyhjeni muutamassa sekunnissa: ”Mä voisin syödä näitä vaikka sata joka päivä!” Niin varmaan voisikin. Mutta meidän lasten annokset jäivät lopulta kokonaan syömättä. Oli liian makeaa. Ja äiti tyytyväinen. Törmäsimme seuraavana päivänä kaupassa Paula-vanukkaisiin ja saatoin muistuttaa että ethän sinä tykännyt sellaisesta. (Melko varmasti aito Paula on parempaa kuin minun tekemäni, mutta emme todellakaan aio kokeilla.)