Testi: pienviljelyä

Sain anopilta tuliaisiksi vielä yhden innostavan puutarhakirjan Kaunis piha helposti, jossa on niin kädestä pitäen neuvottu tarveaineet ja toteutus vaiheittain, että pakko on onnistua ja ainakin viitsiä kokeilla.

Nimittäin saimme myös kauniin vaalenanpunaisen istutusastian ja siemeniä pääsiäisohralle. Multaakin pitäisi jostain kellarinnurkasta löytyä. Niin että jos en saa tipuruohoa vihertämään niin saa tämä puutarhaintoilu loppua alkuunsa!

20130320-093243.jpg

Heti hommiin!

20130320-093257.jpg

Heti ryhdyin myös tuunaamaan: ohran sekaan kylvimme myös herneitä. Pari päivää viljelys saa sen takia olla pimeässä kannen alla.

20130322-094020.jpg

Kevätkeijun kylvös alkaa vihertää!

20130329-094224.jpg

Rairuoho ja herneenversot kasvavat tarha-askarteluissa.

20130329-094234.jpg

Minä meinasin jo julistautua itseoppineeksi agronomiksi, kun kaveri kertoi kuinka aikoinaan kaurapeltoon kyvettiin myös herne, joka ei näin tarvinnut erikseen kasvutukia. Mutta eivätpä ehtineet herneenversot pääsiäiseksi ja ohrakin lakoaa ennen kuin versot kasvavat.

Joka tapauksessa saimme ruohon vihertämään ahkeralla kastelulla ja aurinkoisten kevätpäivien suosiollisella avustuksella. Nyt odottelemme lumen sulamista niin pääsemme puutarhahommiin – lapset kun odottavat herneenversojen tuottavan myös herneitä!

 

Ensikertalaisen macaronit

Pariisista palattuamme päätin kokeilla macaron-leivosten tekemistä – niin että tietäisin voiko itsekin tehdä ihan hyviä vai onko vain Ladureén leivokset syömäkelpoisia. Ainekset hankin jo hyvän aikaa sitten, mutta toteutuksen vaatima suunnitelmallisuus (ota valkuaiset kuppiin vanhenemaan jo päivää ennen leipomista) oli tähän asti ollut liian iso haaste.

Tutkailin useampiakin macaron-ohjeita ja päädyin seuraamaan Jauhot suussa -blogin Jonnan ohjetta ranskalaisen marengin pohjalta. Eihän minulla mitään keittiövaakaa ole, joten yritys oli varsin uskalias. Vanhasta keittokirjasta löysin muuntotaulukon grammoista deseihin, mutta summittaiseksi laskemiseksi homma kuitenkin meni:

90 g valkuiaista > 3 valkuaista, aika isoja munia
30 g hienoa sokeria > 1 dl = 85 g > siis noin 0,35 dl eli jonkin verran sen puolen desin viivan alapuolelle
200 g tomusokeria > 1 dl = 60 g > 3,3 dl, eli taas vajaa puoli desiä päälle
110 g mantelijauhoa > 80 g pussissa oli noin 2,75 dl > siis reilu 4 dl (älä luota tähän, saatan muistaa väärin tuon 2,75 dl!) 80g pussissa oli noin 1,6 dl > siis noin 2,5 dl

Ohjeen mukaan siivilöin mantelijauhon ja tomusokerin, vaahdotin valkuaisista ja sokerista marengin ja lisäsin jauhoseoksen siivilän läpi vaahtoon. Väri- ja makuaineeksi siivilöin mukaan mustaherukkajauhetta niin paljon, että väri oli jokseenkin violetti. Vaikutuksesta makuun en osaa sanoa, macaron kun on niin totaalisen makea.

Yritin pursottaa pellille noin 3 cm pyörylöitä, mutta suurin osa levisi munan muotoisiksi. Vaan sehän ei pääsiäisenä haittaa, päinvastoin! Kopautin pellit pöytään muutaman kerran. Pyörylöiden pinnasta tuli kauniin tasainen, mutta kovin lituskoilta ne näyttivät, joten olin jo varma, että taikinasta oli tullut liian löysä.

20130329-074235.jpg

Uunista tullessaan ne näyttivätkin jo siltä miltä pitikin, paitsi että päästin ne ruskistumaan. Kun piti vauvaa nukuttaa ja jättää leivosten vahtiminen munakellolle. Se violetti väri olisi todennäköisesti ollut epämääräisen harmahtava, joten nämä ovat nyt ”latte”.

20130329-082056.jpg

Täytteeksi suunnittelin valkosuklaaganachea (ei siinä muuta kuin sulatetaan suklaata kermaan ja annetaan jähmettyä kylmässä), mutta värjäsin sen vielä kaakaojauheella sointumaan paremmin moccamacaroneihini. Valkosuklaan makeutta taitoin inkiväärihillolla. Täytteestä tuli kinuskimainen ja se valui reunoilta niin että macaronit tarttuivat toisiinsa. Ehkä vain laitoin sitä liikaa? 120 g valkosuklaata ja 0,5 dl kermaa oli aika ylimitoitettu annos täytettä, mutta koskapa on leipuria ylijäämä harmittanut?

Joka tapauksessa maku oli erinomainen myös heti kuormasta syöden, päältä rapea ja sisältä tahmea.

Tuurilla onnistui, voilà!

20130329-074251.jpg

Viikon ruokalista

Maanantaina keitettiin tagliatellea terassipakastimesta löytyneen kinkku-kasviskastikkeen seuraksi. Kastike ei ollut pahemmin kärsinyt vaihtelevista kevätlämpötiloista (-15°…2°…-20°).

Tämä on jo järjestyksessään kahdeksas ruokalista, joten ajattelin että voisin katsoa ruokavinkkejä aikaisemmilta viikoilta. Tiistaille löytyi kalamurekepihvit, jotka tällä kertaa paistoin lohesta:
500 g lohta veitsellä silputtuna (ei tarvitse jauhaa)
1 sipuli
2 munaa
2 dl korppujauhoja (tai sen verran että tulee sopiva taikina)
suolaa, valkopippuria

20130320-123330.jpg

Keskiviikkona, kevätpäiväntasauksen kunniaksi pilkoin ja wokkasi itselleni nopean kevätwokin: parsakaalia, porkkanaa, sipulia, kesäkurpitsaa, paprikaa, valkosipulia ja inkivääriä sekä muutama katkarapu.

20130320-123246.jpg

20130320-123232.jpg

Mausteeksi vähän teriyaki-kastiketta ja seesaminsiemeniä.

Kevätwokin jälkiruuaksi sopikin sitten mainiosti sekahedelmäkiisseli, kun pitää taas vähän siivota ruokalaatikoita. Ja varsinkin kun lehtiotsikot huutavat että kevät on peruttu. Vaniljajäätelön kera se maistui aika jouluiselle, eikä jouluun olekaan enää kuin kolme varttia!

20130320-123217.jpg

Lapsille tein makaronilaatikkoa, ja sitä sekä kalapihvejä syötiin myös torstaina.

Perjantaina pidettiin lettukestit. Helppo suolainen täyte syntyi jauhelihasta, sipulista, valkosipulista ja pikku rasiasta taco-tuorejuustoa.

20130326-213327.jpg

Tarpeeksi isosta taikinasta riitti lettuja vielä lauantain aamiaiseksikin.

Lauantai oli pizzapäivä ja taas teimme meidän perheen parasta kotipizzaa: pepperoni-herkkusieni-aurajuusto-sipuli. Kahteen pellilliseen (ei meillä enää vähempää kannata tehdä) tulee taikinaan 4 dl vettä, suolaa, vajaa pussi hiivaa, oliiviöljyä noin desi sekä vehnäjauhoja niin paljon, että vaivautuu kimmoisaksi taikinaksi. Tomaattikastikkeitakin olen joskus keitellyt, mutta nykyään levitän pohjan päälle valmiiksi yrttimaustettua paseerattua tomaattia. Juustoa pizzoissa pitää olla reilusti, noin 200g punaleimaemmentalista ja 150g mozzarellasta tulee hyvä sekoitus. Paistamme pizzan rapeaksi uunin kiertoilma-alalämpö-asetuksella.

Pizzeriatyyliin alkuun oli tarjolla kaali-porkkanasalaattia aurajuustokastikkeella: 1 osa majoneesia, 2 osaa ranskankermaa tai kermaviiliä, aurajuustoa, muutama loraus vaaleaa balsamicoa tai omena- tai valkoviinietikkaa, mustapippuria sekä sokeria sekoitellaan ja maistellaan kunnes on sopivan kirpeän makeaa.

Illalla M teki kavereilleen tex-mex-mätön: nachoja, chili con carnea (jauheliha, chilimaustetut kidneypavut ja tomaattimurska sekä tacomausteeos), juustokastiketta (Olympia-juustoa sulatetaan tilkkaan maitoa), guacamolea (avokado, sitruunaa limen puutteessa, lusikallinen ranskankermaa, tomaatti sekä muutama tippa jotain tulisempaa habanerokastiketta) sekä ranskankermaa. Setti toimii myös ranskanperunoiden kanssa kun tarvitaan vielä tuhdimpaa sapuskaa.

Isosta annoksesta jäi kumma kyllä niin paljon, että loppu chili con carne ja juustokastike sujahtivat sunnuntaina kaalilaatikon mausteeksi (Lähettivät Luomulaatikolta helkkarin ison kaalin!). Hyvää oli, ja makutuomarikin totesi, että tämä kyllä muuttaa hänen käsityksenä kaalilaatikosta. Perusohje menee näin:

Sekoitetaan uunivuoassa 400g ruskistettua, sipulilla ja valkosipulilla sekä reilusti soijalla ja pippurilla maustettua jauhelihaa, 1 dl jonkin aikaa esikeitettyä puuroriisiä, purkki tomaattimurskaa ja pilkottua kaalia niin paljon kuin vuokaan sopii (kolmasosa-kokonainen kaalin koosta riippuen). Päälle lorautetaan aika paljon siirappia sekä purkki kuohukermaa (saa olla se isompikin purkki) ja maustetaan vielä sulatejuustonokareilla. Paistetaan 200 asteessa noin 1,5 h.

Tämä viikon juomana on ollut jäätee. Olen aamupäivällä hauduttanut vihreää jasmiiniteetä kannullisen ja juonut kupposen tai pari. Lopun olen antanut jäähtyä, maustanut sokerilla ja sitruunalla sekä kylmentänyt kunnolla jäillä. Sulaessaan jäät laimentavat teetä sopivasti, myös ”raikas teenmakuinen vesi” on tosi hyvää!

20130320-123313.jpg

Lasisessa teekannussa tee jalostuu luontevasti jääteeksi.

Wannabe-puutarhuri

Lunta tuiskuttaa ja minä suunnittelen puutarhan perustamista, inspiroidun kirjojen, blogien ja facebook-sivustojen ideoista. Esimerkiksi tuo läpiruostunut, vuosikymmeniä vanha lumikolan raato, jonka olen odottanut häviävän pihannurkasta, voisikin saada uuden elämän kukkapenkkinä. Ja tuo kaivonrengas, joka lopunviimein on liian painava siirrettäväksi, saa nyt jäädä paikoilleen ja täytteeksi vaikka 8 vuotta väliaikaissijoituksessaan odottaneet, vanhan puutarhan peruja olevat iirikset ja akileijat.

katos

Tässä Facebookista löytynyt projekti-idea jollekin viikonlopulle: hyvää vauhtia sammaloituvan kellarin katoksen koristaminen maksaruohoilla (ja kasvoihan siellä rännissä viime kesänä joku urhea kukkanenkin). http://www.facebook.com/GrowFoodNotLawns

Erityisesti innostuin kirjauutuudesta Puutarha laatikoissa. Se antaa lisäideoita ja käytännön opastusta hobittipuutarhamme toteutukseen.

Saila Raution teksti on rohkaisevaa: ”Innostus kyllä kasvaa ajan myötä, kokemusten ja onnistumisten karttuessa…. Voit aloittaa kylvmällä vihanneskrassia kahvikuppiin. ”

”Pienimmässäkin siemenessä on elämän ihme. Oman taimen vaaliminen on siksi niin palkitsevaa ja sitä pitäisi saada toteuttaa varhaisesta lapsuudesta elämän viimeisiin päiviin saakka.” Lapseni eivät ole sen innokkaampia huonekukkien kastelijoita kuin minäkään, mutta olen varma, että omien porkkanoiden ja tomaattien hoitaminen ja kasvun seuraaminen olisi heistä tosi kivaa. Toimisiko se jopa korvikkeena koiranpennulle tai gerbiilille?

IMG_1068

Viimekesäinen minikasvihuoneemme. Maata käännettäessä löytynyt vanha cokispullo vihersi talven tuloon asti.

Puutarhaterapiaa pienin askelin

Yleensä ruukkuviljelmiä on tarjottu ratkaisuksi pienelle rivitalopihalle tai parvekkeelle, mutta Rautio painottaa, että suuren pihan pelastus ne vasta ovatkin. Kun puutarha on liian iso haltuun otettavaksi, voi jättää sen nurkat rauhassa villiintymään ja keskittyä terassin ruukkuihin ja laatikoihin. ”Niiden hoitaminen ei tunnu ylivoimaiselta – ja kuten tiedetään, hyvässä hallinnassa oleva asia kannustaa pitämään sen jatkossakin sellaisena.”

Tämähän sopii minulle! Olen ensinnäkin odottanut puutarhainspiraatiota jo monta monta vuotta, ja kun se vihdoin viime keväänä tuli, urakan suuruus ahdistaa. Viime kesänäkään ei oikein saatu mitään aikaan, ainakaan valmiiksi, kun ensin piti tehdä isompia maansiirtotöitä ja rakentamista. Kukkaruukkujakaan en viitsinyt laittaa, olisivat vain nököttäneet nolon näköisinä tuossa kaiken keskeneräisyyden keskellä. (Meiltähän muuten usein kysytään, että onko talo ihan uusi. No joo, kymmenen vuotta sitten vasta alettiin rakentamaan.)

IMG_0948

Viimekesänähän ei olisi mikään sato kasvanutkaan, joten minä keskityin talon sokkelinreunan kivityömaahan. Loppukesästä kasvava maha rajoitti kantamista ja kyykistelyä, joten urakka jatkuu vielä.

Kirjan selkeiden ohjeiden, vinkkien ja kuvien avulla voisin rakennella paitsi hyötypuutarhaa myös jotain nättiä sisäänkäynnin puolelle. Eikä tilanne sitä paitsi niin kamala ole. Toissakeväänä otin valokuvia osallistuakseni Suomen surkein piha -kilpailuun, jossa voi voittaa pihakiveyksen. Ilmeisesti raati oli samaa mieltä kuin minäkin nyt: ei se nyt niin rumalta näytä.

IMG_3609

Miksi laatikkoviljelyä? No koska etanakisat ovat meillä varmasti tulevienkin kesien hupi, mutta salaatteihin niillä ei soisi olevan asiaa.

Viikon ruokalista

Maanantaina lounaaksi pikainen kikhernekeitto: purkki kikherneitä, porkkana, sipuli, sitruunamehua, suolaa. Näitä keitin puolisen tuntia ja surautin jotenkuten sosekeitoksi. Varmuuden vuoksi lisäsin vielä kermaa sekä persiljaa. Illalla – ja tiistaina – lapset saivat nakkikastiketta ja bataatti-perunamuusia.

Keskiviikkona oli tyttöjen kalapäivä. I:n kanssa söimme paistettua kuhaa ja bataatti-perunamuusia. S sai omat kalamaistiaisensa keitettynä.

Torstaina pinaattikeittoa.

Perjantaina vihannes-kinkku-kermakastike pastan kanssa.

Viikonloppuna mummulan ruuissa. Tämä s-marketin paahtopaistiohje oli ihan hyvä, kunhan punaviinikastikkeeseen laitettiin tuplasti kermaa. ”Kerman kera siitä saa kaksinverroin parempaa!”

Luomuruokaa lapselle

S on nyt reilu puolivuotias ja saanut oman paikan perheen ruokapöydässä. Vaikka pääasiallinen ravinto taitaa edelleen olla maito, hän on tähän mennessä ehtinyt maistaa jo monenmoista: porkkanaa, perunaa, bataattia, kaurapuuroa, omenaa, banaania, mustikkaa, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, naudanlihaa ja kuhaa. Kaikki on itse asiassa ollut vielä luomua. Jopa joka vauvan herkkua, maissinaksuja, saa nykyään luomuna. Ei luomu mikään itseisarvo ole, mutta arvo kuitenkin.

Siispä tartuin innolla Matleena Lahden kirjaan Luomuruokaa lapselle, vauvaperheen keittokirja. Kirjan johdannossa Lahti sanoo, ettei tarkoitus ole syyllistää ketään (siis kiireessä teollisiin vauvanruokapurkkeihin turvautuville), mutta edellisten kolmen sivun sävy on sellainen, että taas moni äiti tuntee itsensä huonoksi. Vaikka olen Lahden kanssa samaa mieltä niin luomusta kuin hyvästä, itsetehdystä ruuasta yleensäkin, ilmeisesti yleinen keskusteluilmapiiri äitiydestä saa varovaiseksi. Niin ei kuitenkaan pidä olla, joten yhteenvetona sanon, että tämä on kertakaikkiaan hieno ja tärkeä kirja!

luomuruokaalapselle_paino

”Ruuan on oltava maultaan hyvää, ravitsemuksellisesti laadukasta ja esteettisesti houkuttelevaa.” Siinä en tainnut onnistua kesäkurpitsa-porkkanasoseen kanssa, oli paitsi rumaa myös kitkerää. Ihme että S söi sitä edes jonkin verran.

Olin lainannut kirjan kirjastosta odottamaan tarvetta, mutta nyt se piti palauttaa, sillä tietenkin joku muukin haluaa sen! Selasin kirjaa vielä läpi ja otin kameralla talteen mielenkiintoisimmat reseptit kuten salaattijuoma (sopii paitsi hampaattomalle myös muille salaattinirsoilijoille), linssipata, kalapullat, minestronepata, liha-soselaatikko maa-artisokasta, tomaattinen porkkanakeitto, kikhernepihvit, kala-perunakiusaus, paahdettu munakoiso, riisi-porkkanapuuro kookosmaidosta, sosemunakas, avokado-munakasrulla, rusinaskonssit, jugurttijäätelöt… yksinkertaisia ja herkullisia reseptejä riittää!

Muita erinomaisia vinkkejä lasten ruokiin oli mm. marjajauheiden käyttäminen mausteena, juuressoseiden maukkaat yhdistelmät ja yrttimausteet, ideat tähteeksi jääneen puuron tai soseen uudistamiseen sekä muistutus välipalahedelmistä. Niin omenaa, avokadoa kuin banaaniakin voi helposti raaputtaa lusikalla soseeksi suoraan luonnollisesta pakkauksestaan – miksi ihmeessä siis kantaisin mukana persikkaa ja banaania (ja tapiokatärkkelystä) lasipurkissa?

20130314-114235.jpg

Bataattia ja kukkakaalia. Jäljittely-yritys kirjan upeista kuvista, jotka on ottanut Satu Nystöm.

Viikon ruokalista

Ei ehdi ja jaksa käydä kaupassa, joten maanantai ja tiistai sujuvat tähteillä ja eineksillä: pakastimesta sosekeittoa, minestronekeittoa ja makaronilaatikkoa sekä juustotortellineja tomaattikastikkeessa (hyvä ja helppo: lämmitetään yrttimaustettua paseerattua tomaattia ja sulatetaan joukkoon vähän Koskenlaskija-juustoa, voimakasta huom).

Kävin kyllä hedelmä- ja vihannesostoksilla Luomulaatikon nettikaupassa. Toimitus on kuitenkin vasta perjantaina.

Keskiviikkona äitien tekemää: maksalaatikkoa, makaronilaatikkoa ja spagettijauhelihanvuokaa kukin oman makunsa mukaan.

Loppuviikon ruokavinkit löytyivät Valion tarjoamasta ”Ensilusikallisia”-vihkosesta, jossa on ruokaohjeita myös koko perheelle: juustoinen appelsiinilohi riisin kanssa, pannukakku sekä vähän mukaellut välimerellinen broilerkastike kuskusin kera ja jauheliha-kasviskastike spagetin kanssa.

Torstain kala oli aivan hyvää, sitä voimme tehdä toistekin. Perjantain broilerkastikkeesta jäivät pois niin oliivit (unohdin avatun purkin yöksi pöydälle, eikä enää houkutellut käyttää niitä), keltaiset rusinat (jos joku ei voi käsittää rusinoita maksalaatikossa niin miten sitten jossain muussa ruuassa?) kuin persijakin (se vain unohtui kiireessä), mutta oli hyvää näinkin. Lapset ronkkivat pois kuka tomaatteja kuka kesäkurpitsaa, mutta söivät kuitenkin. Vauvalle soseutin broilerista ja kesäkurpitsasta omia pikkuannoksia pakastimeen. Kastikkeen loppu taipui vielä piirakantäytteeksi sunnuntaina.

Lauantaina laitoin jauheliha-kasviskastikkeeseen porkkanaa, sipulia ja kesäkurpitsaa. Ennen tomaattimurskan ja mausteiden lisäämistä otin talteen S:n annoksen, kun hänenkin pitää nyt alkaa lihansyöjäksi. Keitin kastikkeen jo aamulla, ja se sai odottaa hellalla ulkoilumme ajan. Sitten vain kuumensin sen uudelleen, lisäsin kermaa ja keitin pastan. Spagetin kanssa onnistui tällä kertaa cottura perfetta al dente! Omat ja naapurin lapset arvioivat: ”ihan ok, hyvää, ei kyllä ihan mun lempiruoka, mä en jaksa enempää”, joista viimeinen on kohtelias tapa viitata ruuan laatuun, ei määrään.

20130311-222522.jpg

Sunnuntai-iltana söimme pannukakkua mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa, mutta enemmän se taitaa olla aikuisten kuin lasten mieleen. Synttäriviikon kunniaksi leivoimme myös suklaamuffinseja (sekaan rouhimme puoli levyä Lontoon rae -suklaata, nam). Ja perjantaina I löysi piparkakkumuotit, joita oli päästävä käyttämään. Koska meillä ei ollut voita (muuten olisimme tehneet vaikka juustokeksejä), paistoimme pikaisesti kääretorttupohjan. Siitä sai painella sydämiä ja eläinkuvioita, joita söimme hillon ja jäätelön kera. Ei mikään erikoinen herkku, mutta pakastimessa on nyt pikku kakkupohjia, joista voi tarpeen tullen rakennella leivoksia.