Shoppailua ja teehetkiä

Lapsille soitettiin eilen:
– Mitä kuuluu?
– Hyvää, joko te löysitte sen ponin?
– Ihan hyvää. Mulle käy myös karkki, kunhan ne piilotetaan äidiltä (perheen sisäinen vitsi, ei tietenkään tarkoita mitään oikeasti).

Siispä ostoksille, mutta ensin aamiaiselle kuuluisaan Poilânen leipomoon. Siellä oli tietenkin japanilainen tv-ryhmä kuvaamassa.

20130216-160226.jpg

20130216-160248.jpg

Lusikkaleipä! Erinomainen Palais des Thés -tee kangaspussissa. Ei kun tilaamaan nettikaupasta! Ja kyllä vain, edelleen perinteisen, mutta viime aikoina hieman modernisoidun Pôilanen kahvi ja tee tarjoillaan Arabian Teema-kupeista!

20130216-160321.jpg

Aamiaisleipä oli hyvää, en ihmettele että joku väittää maailman parhaaksikin.

20130216-160834.jpg

Ostimme Pôilanen leipää myös kotiinviemisiksi, olisi vain pitänyt ottaa koko limppu neljänneksen sijaan.

20130216-160212.jpg

Hotellilla oli tarjolla kätevä shoppailukartta, johon oli merkitty kaikki keskeiset putiikit.

Sitten lähdimme metrolla kohti ostosparatiiseja, Printempsiä ja Galeries Lafayettea. Ponista löytyi värityskirjaversio, joka sai onneksi ihastuneen vastaanoton. Tavarataloissa kiertely oli varsin uuvuttavaa, mutta reipas kävely Champs Élyséelle piristi.

20130216-160415.jpg

Hah! Eipä tarvitse huolehtia siitä, mahtuuko vanhoihin farkkuihin, kun kevään muoti näyttää tältä.

20130216-160922.jpg

Vielä yksi maamerkki nähty.

Tavoitteena oli vielä ehtiä teelle Mariage Frèresille, ja hyvin ehdimmekin. Teesalonki oli ahdas, mutta tee hyvää, ja maistelimme useita makuja toistemme kannuista. Ostoksiakin teimme alakerran puodista. Sain nuuhkia useampiakin purkkeja ja päädyin ”ihastuttaviin” ja ”elegantteihin” vaihtoehtoihin. Myös teetuoksuja myytiin kodin kaunistukseksi. Jonkinsortin teepotpourria voisinkin joskus kokeilla.

20130216-160908.jpg

20130216-160945.jpg

Teen jälkeen päätimme mennä vähän hotellille lepäämään ja sitten etsiä ruokapaikan myöhemmin. Yhtäkkiä kello oli taas yhdeksän ja kierros ravintoloiden ohi turha. Joko ne olivat jonoksi asti täynnä tai ovelta huudettiin ”welcome, welcome, kippis!” Niinpä päädyimme hyväksi havaittuun Caffe Toscanaan, ja sieltä vapautuikin meille pöytä juuri sopivasti, kun edellinen vaunukansalainen oli lähdössä pois.

pariisi_la

Lauantain reitti: kaksi metromatkaa ja silti 10 km kävelyä plus maleksiminen tavaratalojen monissa kerroksissa.

20130216-160348.jpg

Ja miten kulki bébé Pariisin metrossa? Erinomaisen hyvin, kun oli vähintään kaksi kantajaa ja lisäksi muuta palvelusväkeä.

Sunnuntaiaamupäivään olin ajatellut mahduttaa brunssia tai torikäyntiä, mutta muu matkaseurue oli tiukkana lähtöajasta. Mikä olikin hyvä, sillä päästyämme kaikkine kantamuksinemme juna-asemalle, tiskin takaa kerrottiin, että junia lentokentälle ei tänään mene. Syytä ei kerrottu eikä aseman monissa infotauluissakaan viitsitty moisesta poikkeuksesta kertoa. Taksikuski tiesi sen verran, että edellisenä yönä oli ollut joku onnettomuus ja siksi linja oli suljettu. Sesongin aikaan taksia tällaisessa tilanteessa ei varmaan olisikaan järjestynyt niin helposti!

20130216-160436.jpg

Sunnuntain tunnelmaa Seinen rannalta.

Mutta ennen lähtöä kävimme kuitenkin aamiaisella vielä yhdessä must-see-paikassa eli Laduréella. Miljöö oli herttainen ja siitä olisi voinut nauttia pitempäänkin. Brunssiin ei ollut aikaa, joten otimme kevyemmän aamiasen, johon sisältyi valikoima pullia ja croissanteja.

20130216-160529.jpg

Matkaseuralaisen aamiainen on yleensä ”puuro brutal”, tällä kertaa kuitenkin jotain herkempää.

Tuliasia Laduréen macaron-tiskiltä oli tietenkin hankittava, suklaa, vanilja, mansikka, ruusu, sitruuna, omena… Kuvaa ei saanut ottaa, mutta netistähän niitä löytyy jo valmiiksi. Pikkuinen japanilaistyttö huusi ”macaron pinku, macaron pinku!”, ja ystävällinen myyjä antoi hänelle mansikkamacaronin. Voi olla että Laduréen macaronit ovat parhaita, kuten monet sanovat, mutta toisaalta leivoksen ihanuudesta noin ylipäänsä voi olla monta mieltä. Makeita ne ainakin ovat.

Matkamme oli antoisa ja hyvin suunniteltu, mutta ei nyt sentään ihan ohjelman mukaan menty. Mitä jäi seuraavaan kertaan? Ainakin herrojen pastikset, samppanja-aperitiivit, jäätelö, minttutee moskeijassa, Cantine California ja Musee d’Orsay. Kunnon makumatkalla ei välitetä myöskään siitä onko nälkä vai ei, vaan houkutteleva crêpe, leivos tai kakku syödään kun se kohdalle osuu. Hyvä ettei lipsahtanut kuntolomaksi, niin paljon tuli käveltyä. Nyt jälkeenpäinhän niitä vasta löytyyikin, erilaisia ravintola- ja kahvilasuosituksia ja mielenkiintoisia blogeja pariisilaiselämästä ja matkailusta. Kun kohta alamme suunnitella seuraavaa matkaa, niin varmasti käytän vielä vähän enemmän aikaa muiden kokemusten etsiskelyyn.

Yksi kommentti artikkelissa “Shoppailua ja teehetkiä

  1. Paluuviite: Ensikertalaisen macaronit | Tuulista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s