Cette jolie fille!

Oh, elle est souriante! Bébé hurmasi hymyllään tädit, sedät ja nuoret neidit missä vain kuljimmekaan. S todella oli erinomainen matkaseuralainen. Hänen ansiostaan pääsimme myös jonon ohi niin Eiffel-tornin huipulle kuin Dali-näyttelyynkin – molempiin olisi ollut vähintään tunnin odotus.

Mutta ne yöt… Vauva itkee eikä suostu rinnalle. Haroo korvaansa (ei luotettava merkki korvatulehduksesta, joita ei meidän perheessä ole koskaan edes ollut). Jostain kumman syystä kuvittelin että syömisen lisäksi lähinnä nukumme paljon ja pitkään, kun ei ole isompia lapsia mukana. Viiden tunnin unilla on nyt yritetty selvitä aika rankkoja päiviä. Totesimme että täytyy hiljentää tahtia ja mahdollisesti vaihtaa Pompidou tai California Cantine lääkärikäyntiin.

Siitä se aamu kuitenkin valkeni, ja vauva oli oma iloinen itsensä, joten lähdimme taas liikkeelle.

pariisi_pe

Tässä perjantain reitti, kävelyä jälleen noin seitsemän kilometriä.

”Kello on jo yli puolen päivän eikä vielä ole saatu aamiaista, siispä suoraan lounaalle. Notre Dame on nähty ja saaret pikku ruokakauppoineen. Olisi tehnyt mieli ostaa leipää, juustoa ja kaakaota matkaan, mutta vaikka aurinko melkein lämmittää, ei täällä mikään picnic-sää ole. S nukkuu nyt yöuniaan.”

20130215-123047.jpg

Torstai-illan pasta vaikutti vielä niin, ettei aamupalan kanssa ollut kiire, ja vaeltelimme toiselle puolen jokea kaikessa rauhassa. Suunnittelemamme aamiaispaikka oli vastapäätä lauantain illallisravintolaa Benoita. Joillekin saattaa sanoa jotain se, että ravintola on nykyään Alain Ducassen omistuksessa. Minun piti käydä vahvistamassa varaus, mutta vaihdoimmekin illallisen lounaaseen nyt heti. S oli hyvällä tuulella, sain syödä rauhassa ja kahdella kädellä kaikki ruokalajit ja saimme suurinpiirtein samat herkut vähintäänkin puoleen hintaan.

20130215-124000.jpg

Restaurant Benoit, Rue Saint Martin 20, http://www.benoit-paris.com

20130215-123235

20130215-123105.jpg

Keittoa vihreistä linsseistä, hanhenmaksaa, krutonkeja ja ranskankermaa tarjoiltiin niin, että kulhonpohjalla oli vain lisukkeet ja kuuma keitto kaadettiin niiden päälle pöydässä.

20130215-123323.jpg

Kevyesti höyrytettyä turskaa, mustajuurta (luulin parsaksi, mutta kotona tekemämme mustajuurikeittokin muistutti kovasti parsakeittoa), etanavoita ja pekoniakin mausteena.

20130215-123150.jpg

Armanjakilla kostutettua (naapuripöydän herra sai jopa itse kaataa pullosta kakkunsa päälle) Savariini-kakkua ja kermavaahtoa, joka sekin tuotiin isossa tonkassa pöytään ja annosteltiin lautaselle asiakkaan mielen mukaan.

Ruoka monenlaisine makuineen oli erinomaisen hyvää. Hovimestari oli hauska mies, eikä tarvinnut jännittää mokaavansa hienossa ravintolassa. Pääsimme farkuissa sisään, ja mukaan raahatut mekot ja pikkutakit saivat jäädä käyttämättä. Oli mielenkiintoista seurata paitsi tarjoilijoiden ja sommelierin työskentelyä (hän maistoi joka pullosta, joten taisi olla päivän päättyessä jo aika hyvässä vauhdissa) myös muiden asiakkaiden seurutelua ja tyyliä. Vähän harmittaa, ettemme älynneet samppanja-aperitiivin kuuluvan asiaan. Ensi kerralla pitää kysyä, mitä monsieur suosittelee. Toisaalta meillä ei ollut bisnesdiilejä viimeisteltävä, joten samppanja ei ollut välttämättömyys.

20130215-123442.jpg

Myös Pompidou-keskuksen yläkerroksista oli huikeat näkymät yli kaupungin. Pariisi on yllättäen niin matala, että melkein mistä vain vähän ylempää on tarjolla näkymiä pitkälle. Kuten Helena Petäistö kirjoittaa, ”modernin pilvenpiirtäjäkaupunginosan vieminen arvokkaan historiallisen kaupungin rajojen ulkopuolelle osoittaa suurta sivistystä ja vanhan kaupunkikulttuurin merkityksen ymmärtämistä”.

Dali-näyttelyssä Pompidou-keskuksessa oli väkeä ruuhkaksi asti. Vauvan vanavedessä kuitenkin etenimme sujuvasti tutkimaan erikoisia perspektiivikokeiluja ja etsimään kuvia kuvista. Vinkein teos oli minun mielestäni tämä ”Espana”, josta löytyy nainen kasvoineen.

20130215-123916.jpg

Tee-se-itse-taidetta

Ja sitten kello olikin jo 17 ja 18 ja liian myöhä niin ostoksille kuin iltapäiväteellekin. Kävelimme hotellille muutamien kauppojen ja herkkupuotien kautta. Varsin hyvät juustot, viini jne. löytyivät paikallisesta s-marketista (Monoprix) nurkan takaa. Sade alkoi, mutta kiva että vasta näin myöhään. Iltapalaa söimme hotellilla. Nälkä ei oikeastaan ollut, eli yhdellä kunnon aterialla pärjää hyvin päivän.

20130215-123505.jpg

Paulin patonkia, juustoja, kinkkua, tomaatteja, oliiveja ja naapuripuodista törkeän kalliita suklaakonvehteja, teetä ja viiniä ja oranginaa.

20130215-123523.jpg

S:lla riitti puuhaa leipäpussin kanssa.

Rauhallinen ilta hotellilla takasi bébéllekin hyvän yöunen, joten heräsimme virkeänä uuteen aamun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s