Viikon ruokalista

Sunnuntaina paistettiin iso satsi pyttipannua miesporukalle: bratwurstia, punaista lenkkiä ja jotain grillimakkaraa, pari pakettia pekonia, paljon sipulia ja herkkusieniä, koskenlaskija-juustoa ja vähän kermaakin. Päälle paistetut kananmunat ja sivuun maustekurkkua ja etikkapunajuurta. Ai niin, oli 2 kg perunoitakin, ei eilisiä, mutta hyvissä ajoin al dente -keitettyjä.

Maanantai meni viikonlopun ylijäämillä ja tiistai pakastimen antimilla, kun lapset oli kunnan ruuissa ja mies matkalla.

Keskiviikkona olin tekemässä makaronilaatikkoa, kun lounastarjoilu pitikin vaihtaa gluteenittomaksi. Appivanhemmat kun tulivat taas ystävällisesti kokoamaan yhtä Ikea-projektia, vaatekaappeja tyttöjen huoneeseen.

Pakastimesta löytyi valkosipuliperunoita, mutta kermasta ei ollut tietoakaan. Onneksi oli vähän sulatejuustoa.

Paistetaan:
1 sipuli ja valkosipulin kynsi
400 g jauhelihaa

Maustetaan:
3 rkl tomaattipyrettä ja pari rouhaisua pippuria
5 dl vettä
loraus häränlihafondia
200 g sulatejuustoa (yleensä Koskenlaskija voimakas, nyt oli Olympiaa)

Sekoitetaan vuoassa 750 g pussilliseen valkosipuliperunoita. Pinnalle raastetaan emmentalia.

Paistetaan 225 asteessa n. 40 min.

20130123-184130.jpg

Tuli aivan hyvää!

Ehdin jo keittää makaronit, joten niistä tein laatikon pelkän munamaidon kanssa. Noin 6-7 dl makaroneja, 4 munaa ja noin 6 dl maitoa. Pinnalle muutama nokare voita. Paistetaan 200 asteessa noin 40 min. Nam, ihan niinkuin mummolassa.

Torstaina makaronilaatikkoa ja lihapullia pakastimesta.

Perjantaina pikainen broiler-kasviswokki, jossa runsaasti valkosipulia ja inkivääriä.

Lauantaina hotdogeja herkkunakeista, mausteina ketsuppi, sinappi, kurkkusalaatti ja kuivattu sipuli.

20130126-203049.jpg

I tykkää enemmän porkkanasta.

Krutongit

Ostin pitkästä aikaa ikinä Real-ruisleipää. Muistin sen olevan hyvää. No ei ollut, eikä kelvannut kenellekään muullekaan.  Juuri muuta ruokaa kuin kuivaa leipää meillä ei olekaan heitetty matoroskiin, kun lapsetkin yleensä syövät lautasensa tyhjäksi, mutta Hanna Jensenin muistutuksen jälkeen sekin tuhlaus loppui jokin aika sitten.

Siis krutonkeja.

Paistinpannulle rypsi- ja oliiviöljyä, leivänpalat ja mausteita. Tällä kertaa rouhaisin mukaan kuivattua chiliä, valkosipulia ja basilikaa sekä runsaasti rosmariinia. Vaalean leivän paistaminen sopivan ruskeaksi on helpompaa, nämä krutongit pääsivät vähän kärähtämään.

20130125-222824.jpg

Krutongit sopisivat mainiosti maustamaan samettista juures- tai vihanneskeittoa tai salaattia. Sellaista en tänä iltana joutanut tekemään, joten ajattelin että ehkä napostelisimme herkkupalat oluen tai muun seurustelujuoman kera illalla. Vaan eipä joutaneet krutongit olutta tai seuraa odottamaan, saati sitten seuraavaa päivää, vaan hävisivät lautaselta siinä lasten iltatoimia hoitaessa.

 

Matkasuunnitelmia

Kuten jokainen järkevä lapsiperhe, mekin päätimme pakata lapset kolmen viikon road tripille Amerikkaan. Route 66 on tuttu aiemmilta retkiltä, ja nyt alkoi kiinnostaa Kalifornia. Mielessä siintelivät San Fransisco, LA, punapuumetsät, Las Vegas, Napa Valley, Cars Land. Mutta ei niitä bonuslentoja sitten järjestynytkään San Fransiscoon, joten otimme retken lähtö- ja päätepisteeksi New Yorkin.

Tähän mennessä olemme hankkineet lennot ja auton sekä tehneet alustavan reittisuunnitelman: 3 800 km ja 45 tuntia laskee Googlen reittiopas.

Kuva

Kiintopisteitä ovat Virginia BeachOcracoke IslandCharlotteBlue Ridge ParkwayNashvilleBowlign GreenWashington DC ja New York: rantalomaa, meri- ja vuoristomaisemia, kantrimusiikkia, Corvetteja, suurkaupunkeja, luolia ja mitä nyt eteen sattuu tulemaan. Suunnittelulle ja reittivalinnoille on vielä hyvin aikaa. Osan yöpymisistä varaamme etukäteen, osa saa jäädä sattuman varaan.

Tietenkin reittisuunnitelmista kuuluu poiketa, jos vaikka tarjoutuu pienen kiertotien varrelle   Maailman Suurin Rullaluistin tai jokin muu must see -nähtävyys. Liian tiukasti matkaa ei voi aikatauluttaa, mutta toisaalta ei joka ilta viitsisi jännittää, löytyykö kunnollista, kohtuuhintaista majapaikkaa. Siinä etsimisessä ehtii tulla kaikille nälkä, väsy ja kiukku.

Suunnittelu on kuitenkin puoli matkaa, jopa enemmänkin, ja siihen voivat osallistua myös lapset. Takapenkkiläiset pitää näet sitouttaa projektin tavoitteisiin osallistamalla heidät suunnitteluun, toteutukseen ja raportointiin. Toisin sanoen vähemmän marinaa, enemmän tekemistä ja muistoja.

Sillä onhan se suoranaista tuhlausta tarjota tämän suuruusluokan matkailuelämyksiä ainakaan kolmivuotiaalle. Junamatka Hämeenlinnaan riittäisi kesän kohokohdaksi vallan hyvin. Mutta retkeä on hauska muistella yhdessä vuosienkin päästä.

Tämän ”ilmaisen risteilyn” hinnaksi tulee noin 7 000 – 8 000 euroa, vaikka puolet porukasta lentääkin pisteillä. Se tarkoittanee sitä, että palaan töihin muutamaa kuukautta suunniteltua aiemmin. Perheen yhteinen kesäretki on kuitenkin varmasti sen väärti.

Bébé Pariisissa

6933439015_3d480d2b5c_n

Otetaanpa selvää, kuinka kätevästi vauvaa kulkee Pariisin metrolla.

S pääsee mukaan Pariisiin. Isommat pääsevät mummulaan. Ajattelin että pitää ennen lähtöä opiskella Pamela Druckermannin Kuinka kasvattaa bébé, jotta osaamme sitten käyttäytyä. Kirjaa ei vielä ole saatavissa kirjastostamme, enkä nyt halua sitä ostaakaan. Onneksi löysin blogeista mm. Inan lukukokemuksia kirjasta.

Sen sijaan kirjastosta löytyy Lapsiperheen matkakäsikirja, josta on varmasti hyötyä paitsi pientä Pariisin-matkaamme suunnitellessa, etenkin 10x suureellisempaan kesämatkaan valmistautuessa.

S:llä on omat kermat mukana, joten toivon että pariisilaisilla on salliva suhtautuminen imettämiseen kahviloissa, ravintoloissa ja museoissa. Luotan siihen että viisikuisemme on hyvä matkakumppani, kunhan vaunu liikkuu, tarjoilu pelaa ja pääsee syliin. S on erinomaisen hymyileväinen ja seurallinen vauva, lisäksi virkeimmillään pariisilaisten illallisaikaan.

Entä tyyli? Pariisittaret kipsuttavat korkeissa koroissaan, mutta minun pitää ottaa realiteetit huomioon, pitkät kävelymatkat ja todennäköinen vesi- tai räntäsade. Siispä goretexit jalkaan. Välttämättömiä tilanteita varten pitää mukaan pakata myös citymaasturit, mutta niitä kevyempään tuskin tarvitsee vaihtaa.

Lapsen katumuoti on käytännöllistä reimaa, mutta pitäisikö sisätiloissa edustaa tyylikkäämmissä vetimissä kuin villahousuissa ja moneen kertaan kierrätetyissä äitiyspakkauksen bodyissa? No shoppailemaanhan sinne mennään!

20130125-010821.jpg

Ihan valmiina lähtöön!

Teematka Pariisiin

Teetä Pariisissa

Helmikuussa suuntaamme ystävien kanssa Pariisiin. Koska lämpötilaennuste on jotain 0 ja 10 asteen välillä, tuskin vietämme aikaa puistoissa lounaspatonkeja nauttien. Pariisin caféet kutsuvat, mutta satunnaista espressoa lukuunottamatta en kahvista piittaa. Vauvakin saa moisesta kofeiinitujauksesta hepulin, joten virkistyäkseni – tai rauhoittuakseni – olen viime ajat pysytellyt teessä.

Helena Petäistön mainiosta kirjasta Tee teematka opimme, että maailman teepääkaupunki onkin Pariisi. Brittien kello viiden tee herkkuineen on vertaansa vailla oleva perinne, mutta itse tee ei siellä ole kummoistakaan. Ranskalaiset sen sijaan suhtautuvat teen nauttimiseen samalla yksityiskohtaisella kunnioituksella kuin viineihinkin.

Toissakesäisellä retkellämme Lontooseen Fortnum&Masonin iltapäivätee oli nautinnollinen elämys niin teen, leivosten, atmosfäärin kuin palvelunkin puolesta. Myös muiden asiakkaiden seuraaminen oli mielenkiintoista: äitejä ja tyttäriä, ystävättäriä, iäkkäitä pariskuntia. Iloinen seurue eri-ikäisiä naisia Lähi-Idästä oli tullut levähtämään shoppailun lomassa. Aurinkolasit, käsilaukut ja manikyyrit paljastivat että rikkaita olivat. Yritin kurkkia, miten isoäiti burkhassa joi teensä: hyvin huomaamattomasti.

Emme tietenkään tilanneet mitä tahansa queen’s blendiä, vaan otin mallia viskejä harrastavalta mieheltäni ja kelpuutin vain single estate -teen. Olinpa tyytyväinen itseeni, kun luin Petäistönkin suosittelevan sellaista ja pitävän Fortnum&Masonia esimerkillisenä lontoolaisena teehuoneena.

Pariisissa aiomme Petäistön suosituksesta poiketa iltapäiväteelle ja ostoksille Mariage Frèresin teehuoneeseen.

Miten sitten nautin teeni kotona? Ensin keitetään vesi lähes kiehuvaksi. Sitten joku huutaa äiti-äiti tai ÄITTIII tai ää-äää. Noin tunnin päästä keitetään uusi vesi. Mahdollisesti saadaan haudutetta tee, ulkomaantuomisia, inkivääriteetä, vihreää jasmiiniteetä, jouluteen jämiä. Ripaus sokeria. Nautitaan juomaa voileipien, muffinsien tai tumman suklaan kera. Keskeytyksiä. Noin kolmen vartin päästä lämmitetään loput kupillisesta mikrossa. Hörpitään kun ehditään, mahdollisesti lämmitetään vielä kerran.

20130124-000409.jpg

Poni!

Ihan itse tein. Mallina I:n ”Maailman Super Ponit, jotka taistelee rosvoja ja Ninjagoja vastaan”. Tyynnyttävää näpertelyä. Vaaleanpunaiset loppui kesken, mutta tällainen kirjava se vasta kiva onkin. Tulee hyvä mieli, kun ottaa mallia kolmevuotiaan itsetyytyväisyydestä: eiks tää mun tekemä olekin tosi hieno!

20130123-004019.jpg